Aurinko piirtää terassin laseihin merkillisiä kuvioita, juovia ja vauhtiviivoja. Sisällä mökissä takasta hohkaa lempeä tulen loimu, ja ilmassa tuoksuu tuore kahvi ja croissant. Kerttu Niskanen vahtii kahvikonetta tarkasti ja asettelee kauniisti kupit pöytään yksi kerrallaan. Avopuoliso Juho Mikkonen vahtii, ettei tuli pääse sammumaan.

Nuori maastohiihtäjäpari on juuri asettunut uudenkarheaan saunamökkiinsä ja nyt on aika nauttia ensimmäisistä mökkihetkistä. Paikka on Vuokatin rinteitä ja Katinkultaa vastapäätä, Mujehoulunjoen suiston rannalla. Joki laskee Pirttijärvestä Nuasjärveen, missä aukeaa laajempi selkä. Kajaaniin on 30 kilometriä.

Matkapäiviä nuorille hiihtäjille tulee parhaina vuosina jopa 250 vuodessa, joten hotellielämää on huomattavasti enemmän kuin normaalien ihmisten koti-iltoja. Siksikin mökki on tärkeä paikka.

Hiihtäjien treenikausi alkaa toukokuun alkupuolella ja kestää huhtikuun loppuun. Siinä välissä on muutaman viikon ylimenokausi, ja tänä vuonna se vietetään ensimmäistä kertaa omalla mökillä.

– Tuon ajan olemme usein viettäneet jossain etelässä. Viime vuonna olimme täällä aloittamassa rakentamista.

Myös kesäkuu on yleensä sellaista aikaa, jolloin treenataan kotimaisemissa ja silloin on ehkä aikaa olla mökillä. Sen jälkeen alkavat taas leirit ja pitkä treenikausi.

Upouusi saunamökki ei ole kaukana kotoa. Rivitalokotiin on vain muutaman kilometrin matka. Kerttu on kotoisin läheltä Vieremältä, hän tuli aikoinaan Vuokatin urheilulukioon. Kuhmolainen Juho taas treenasi paljon Vuokatissa. Ladut kohtasivat kymmenisen vuotta sitten.

Paljon reissaavalle parille tukikohta tutussa Vuokatissa tuntuu hyvältä ratkaisulta. Tontille olisi voinut rakentaa omakotitalonkin, mutta pieni saunamökki oli nyt parempi vaihtoehto.

– Olemme mökki-ihmisiä, ja katsotaan nyt, mihin se elämä vie, Kerttu hymyilee.

Rakentaminen kesti viime vuoden huhtikuusta syyskuuhun. Heinäkuun molemmat viettivät treenileirillä, eikä sillä aikaa työmaalla tapahtunut mitään.

Kirvesmies tuli Kuhmosta, ja Juhon isä oli isona apuna rakentamisessa koko ajan. Molemmat ovat auttaneet raksalla sen minkä ovat voineet ja osanneet.

– Autoimme pohjatöissä, kannoimme tavaraa ja siivosimme. Se oli meille sellaista aktiivista lepoa, Kerttu nauraa.

Saunamökki ei ole suuren suuri, mutta siellä on kaikki tarvittava. Pieni tupakeittiö riittää kahden hengen ruuanlaittoon, ja sohvalle mahtuu käpertymään kullan kainaloon ja katselemaan takkatulta. Ikkunat ovat suuret ja maisema joelle on avara ja rauhoittava. Saunamökin sydän, itse sauna on normaalin kokoinen perhesauna, ja kylppärissä on kunnon vesivessa. Pieni parvi saunan päällä antaa tilaa nukkumiselle.

Mökin varustelu on täysin omakotitalon luokkaa: juokseva vesi, sähkö, jätevesitekniikka, astianpesukone ja muhkea kahvikone.

– Lopputuloksesta tuli juuri sellainen kuin halusimmekin, Juho sanoo.

Toiveita ei ollut paljon.

– Isoja ikkunoita pitää tuvassa olla, jotta niistä näkee maiseman, Kerttu sanoo.

Kun aurinko paistaa terassilaseissa tanssivien jääkukkien läpi, on tunnelma unenomainen. On helppo kuvitella kesän valkeat yöt, jolloin aurinko viipyy joen takana läpi yön.

– Mökki on täysin talviasuttava. Tämän rakentamisessa oli samat vaiheet kuin omakotitalossakin.

Pieni tila lämpiää nopeasti. Lattialämmitys pitää huolen peruslämmöstä, mutta pieni takka lämmittää koko tuvan nopeasti kovillakin pakkasilla. Kiertoilmatakka puskee lämmön yläpuolelta, joten koko tupa lämpiää nopeasti.

Mökki on Kastellin pre cut -tekniikalla eli määrämittaan tehtaalla sahattu ja paikan päällä rakennettu paketti.

– Kun molemmat olemme hiihtäjiä, emme halunneet stressiä rakentamisesta. Aikataulu oli joustava.

Juhon isä opasti paljon, ja kokenut kirvesmies neuvoi. Vastaava mestari löytyi Kertun kotipaikkakunnalta Vieremältä.

Tontti kuuluu naapurivaaran vesiosuuskuntaan. Vesi ja viemäröinti piti hoitaa tontille itse.

Pieniä yllätyksiä rakennusprojektin aikana tuli vastaan muun muassa lupien kanssa, mutta mitään ikäviä asioita ei oikeastaan ollut. Nuorenparin sopu säilyi hyvin, vaikka usein varoitellaan, että rakentaminen voi rikkoa rakkauden.

– Odotin ja odotin, että meille tulisi joku yhteenotto, mutta ei sellaista tullut, Kerttu nauraa.

Kerttu ja Juho puhaltavat selvästi yhteen hiileen, ja sen minkä toinen aloittaa, toinen lopettaa. Sisustamisessa Kerttu on pikkutarkka. Kahvikoneen vieressä keräilyastiat on aseteltu telineeseen kahvoistaan roikkumaan juuri samoin päin. Lautasliinat ovat samaa, Marimekon Räsymatto-sarjaa.

Sisustusinto näkyy hyvin mietittyinä pieninä yksityiskohtina, joista osa on tuotu matkoilta.

Pöytä on siskon antiikkipöytä, ja sen päällä on Sveitsistä poimittu kynttilälyhty, joka näyttää pienistä ajopuista kootulta. Seinällä on kaksi taulua, joissa on norjalaiset jääkahvin ja jääteen reseptit. Ne tarttuivat mukaan Lillehammerista. Sisustus on yhteinen harrastus. Seuraavaksi Juho aikoo tehdä tuvan kattoon poronsarvivalaisimen.

– Näimme sellaisen Sveitsissä, mutta se maksoi 4 500 euroa. Nyt minulla on kotona projekti: vanha lampunrunko ja peuran- ja poronsarvia, teen niistä itse lampun, Juho innostuu.

Televisio loistaa poissaolollaan, eikä sellaista mökille ehkä koskaan tulekaan.

– Ei tänne tulla kyllä telkkaria katsomaan, pari nauraa.

Mökillä ei silti vain saunota ja levätä.

– Tuntuu mukavalta, kun täällä on aina jotain puuhasteltavaa. Meille tämä on rentoutumispaikka, täällä kiire ja stressi helpottavat, Kerttu hymyilee.

Ensi kesänä aikomus on rakentaa ainakin puuttuvat mökin portaat ja tehdä piha valmiiksi. Siihen tuodaan muutama kuorma multaa ja osa laitetaan nurmikolle, osittain se jätetään luonnontilaan.

– Rantaviivaan en haluaisi koskea. Kanootti siihen tuodaan kuitenkin, Kerttu maalailee.

Yhteiset kesäsuunnitelmat ovat selvät.