Millainen historia talolla on?
Amerikkalaiset avustustyöntekijät ovat valaneet talon peruskiven 1950-luvulla keskelle korpea. He tulivat järjestöstä, joka auttoi Suomea uuteen nousuun osallistumalla rakentamiseen. Aluksi talossa asuivat mummi ja pappa, jotka pitivät siellä karjatilaa. Äiti ja isä rakensivat yläkerran omaksi kodikseen ennen syntymääni.
Millainen oma huoneesi oli?
Perheemme oli nelihenkinen, ja me kaikki nukuimme aluksi yläkerran kapeassa alkovissa. Myöhemmin saimme pikkusiskoni Katjan kanssa oman huoneen. Katja oli jo pienenä melkoinen riiviö ja hän piirteli huoneen seiniin. Sen jälkeen saimme uuden tapetin, joka esitti lappilaista järvimaisemaa. Se oli mielestäni upea.
Millaisia leikkejä leikitte?
Pienenä huijasin Katjaa soittelemalla ”kolmelle pienelle porsaalle”, jotka juttelivat takaisin vain minulle, mutta eivät koskaan pikkusiskolleni. Kesällä ei ollut koskaan tylsää: haimme lehmille horsmia ja osallistuimme heinätöihin. Laulu ja soitto raikasivat joka päivä, sillä vanhempani olivat musiikinopettajia.
Mikä oli parasta ympäristössä?
Lapin keväinen kantohanki on todella mystinen. Nuorena heräsin joskus huhtikuun aamuina pyöräilemään suolle korkean hangen päällä. Lumeen jäi hento jälki, jonka turvin löysin takaisin. Euroviisuvuonna kotitalomme kiinnosti lehtiä, ja raahasin jonkun kuvaajankin ladon katolle ihailemaan Lapin vaaroja.
Mitä lapsuudenkoti opetti sinulle?
Ekologisuutta, kuten sammuttamaan valot ja kierrättämään. En vieläkään osta mitään ylimääräistä tai säilytä turhia tavaroita, sillä vähälläkin tulee toimeen. Välitän ihmisistä, en materiasta. Erämaassa asuminen opetti myös arvostamaan luontoa.
