Rita Junkkarinen ottaa usein keväisenä aamuna kahvikupin käteensä ja lähtee pihalleen tutkailemaan, mitkä hänen istuttamistaan tulppaaneista, helmililjoista tai ukkolaukoista ovat nupuillaan tai jo puhjenneet kukkaan. Kohta hän huomaakin viettäneensä aikaa kasviensa kanssa paljon kauemmin kuin aikoi.

– Tarkoitus on usein nyppäistä kierrokseni lomassa vain muutama rikkaruoho pois. Yllättäen huomaan olleeni samassa puuhassa jo pari tuntia, hän kertoo.

Kevätkukkien ja perennojen lisäksi pihassa on upeita kallioita, havukasveja, koivuja, omenapuita ja kukoistava nurmikko. Keskellä kesäistä ihanuutta seisoo kahdeksanvuotiaan Ilona-tytön söpö leikkimökki, joka on terasseineen ja kukkaistutuksineen kuin oikea talo pienoiskoossa. Kolmen kouluikäisen lapsen äiti on huomioinut tontilla tyylikkäästi myös jälkikasvun tarpeet. Piha on tarkoitettu koko perheelle, ja siellä saavat lapset juosta ja leikkiä.

– He ovat oppineet, että kukkapenkit ovat katselemista varten ja nurmikolla saa pelata vaikka jalkapalloa. Jos pallo silti lentää kukkapenkkiin, se ei haittaa.

Viimeisteltyyn ilmeeseen on tarvittu seitsemän vuoden työ ja aika monta kuppia kahvia. Kun Rita ja Jussi Junkkarisen perhe muutti vuonna 2012 Kirkkonummelta Kuopioon, he jättivät taakseen kauan rakentamansa ihanan pihan. Ehdoton toive oli, että Kuopion talossa tuli olla metsään rajoittuva etelä- tai länsisuuntainen takapiha.

– Halusimme laittaa pihaamme omannäköiseksemme. Tontin lähtökohta oli täydellinen. Takapiha on lounaissuunnassa, joten sinne paistaa aurinko aamupäivästä iltaan.

Perusasiat olivat kunnossa. Tontin tasoerot oli pengerretty järkevästi, ja nurmikko oli hyväkuntoinen. Valmiina oli myös jonkin verran kaunista kivipengerrystä. Isolla istutusalueella kasvoi muun muassa kääpiövuorimäntyä, katajaa ja pensasruusuja. Tontilla oli myös muurikivistä tehty puoliympyrän muotoinen istutusalue perennoille. Istutukset olivat kuitenkin hyvin tiheässä.

– Joku toinen olisi ajatellut, että tämä on hyvä näin. Minulle se oli vasta alku.

Yhtenä kesänä Rita purki hiki hatussa kivimuureja rakentaakseen samoista kivistä uutta muuria eri kohtaan. Toisena suvena hän taas kaivoi heinittyneitä pioneja pois ja istutti tilalle uusia, mutta vapaammin sommiteltuna.

Rita saavuttaa nopeasti flow-tilan päästessään muokkaamaan puutarhaa kädet mullassa.

– Uusien kasvien istuttaminen ja vanhojen siirtäminen uusiin paikkoihin on ihanan rentouttavaa.

Kuopiossa Ritalle tuli kuitenkin pysähtymisen paikka, kun hän koki edellisessä myymäläsuunnittelijan työssään burn outin. Eräänä heinäkuisena kesäpäivänä hän istui terassilla miettien, mistä asioista hän eniten nauttii ja mitä haluaisi tehdä työkseen. Tuleva ammatti piilotteli kukkien keskellä.

– Yllättäen vastaus oli selvä. Halusin tehdä pihasuunnittelua, jossa yhdistyy myymäläsuunnittelijan ja sisustussuunnittelijan osaamiseni ja 15 vuoden puutarhaharrastus. Samalta istumalta googlasin Kuopiosta pihasuunnittelukoulutusta, ja sellainen oli alkamassa syksyllä! Ajattelin, että jos koulutus on minulle tarkoitettu, niin asiat kyllä järjestyvät. Niinhän ne järjestyivät.

Pihasuunnittelijana työskentelevä Rita ei ole piirtänyt oman puutarhansa suunnitelmaa missään vaiheessa paperille tai tietokoneelle. Hän istuu ja kävelee ja näkee mielessään, mitä kaikkea ihanaa pihassa voisi olla. Valmiit istutusalueet ovat inspiraationa.

– Ne ovat toimineet kuin taideteoksen luonnos, jonka olen saanut itse maalata.

Suunnitelmat muuttuvat usein. Kerran Rita istutti vanhaan istutusalueeseen ruusuja, mutta huomasi maata kaivaessaan, että alueen toisessa päässä olikin kallion päällä vain 15 senttiä multaa. Paikka ei todellakaan ollut oikea paksua multakerrosta vaativille ruusuille. Siihen tulikin kivipuro mukulakivistä. Myös luonto ja sen yllätyksellisyys ovat pihan rikkaus. Kallionkoloihin on itsestään kylväytynyt Ritan iloksi muun muassa koivuja ja mäntyjä.

– Mielessäni on koko ajan uusia suunnitelmia. Puutarha ei mielestäni saa olla koskaan valmis, aina pitää olla tilaa unelmille.