Laukka on alkukesän kukkiva kaunotar – näin kasvatat laukkalajikkeita koristeeksi tai syötäväksi
Laukka on upeimmillaan alkukesästä, kun niiden viikkoja kestävä kukinta alkaa. Kasvi on näyttävä yksinäänkin, mutta erityisesti kohotessaan muiden sipulikukkien tai perennojen lomasta.
Laukka on kaunis maljakossa, ja syötävät lajikkeet voi hyödyntää myös keittiössä. Laukkoihin kuuluu paljon erilaisia sipuleita syötävistä lajeista koristelaukkoihin.
Valtaosa laukoista kasvaa luonnossa valoisilla aroilla, jotka ovat kuivia suuren osan vuotta. Keväällä sataa, ja maa on hetken kosteaa. Silloin laukat lähtevät kasvuun, puhkeavat kukkaan ja tekevät siemeniä. Sitten maa taas kuivuu. Laukkojen lehdet kuihtuvat silloin usein kokonaan näkyvistä, ja niiden sipulit uinahtavat lepotilaan.
Laukan sipulit ja lehdet saavat usein olla rauhassa myyriltä, jäniksiltä ja peuroilta. Ne ovat myös kestäviä kasvia, joita eivät yleensä uhkaa taudit ja tuholaiset.
Laukka – näin onnistut kasvatuksessa
- Voit kasvattaa syötäviä laukkoja siemenestä. Kokeile esimerkiksi karhunlaukkaa, kiinansipulia ja ruohosipulia. Kylvä siemenet keväällä taimimultaan. Tutun valkosipulin kynnet kylvetään multaan lajikkeesta riippuen aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä. Tavanomaiset kelta- ja punasipulin istukassipulit sujautetaan multaan keväällä.
- Koristelaukka kannattaa istuttaa sipuleina syys–lokakuussa suoraan kasvupaikalle. Tarkista istutussyvyys myyntipakkauksesta, sillä se vaihtelee sipulin koon mukaan.
- Laukka viihtyy vettä läpäisevällä kasvualustalla valoisalla paikalla.
- Jos koristelaukat viihtyvät kasvupaikallaan, ne muodostavat sivusipuleita ja lisääntyvät sivusipuleista sekä siementämällä.
- Näyttävät kukinnot ovat pallomaisia ja puolipalloja. Laukat sopivat hyvin leikkokukiksi.
- Kukinta ajoittuu lajista riippuen touko–kesäkuulle. Monien koristelaukkojen lehdet alkavat lakastua lehtien kärjistä ennen kukintaa, joten istuta laukat istutusalueissa muiden kasvien sekaan. Näin lakastuvat lehdet eivät häiritse kukkapenkissä vaan jäävät muiden lehtikasvien alle.
(Juttu jatkuu tietolaatikon jälkeen)
Laukka käy moneen paikkaan
perennapenkin kukkivat laukat ja kasvimaan syötävät sipulit kuuluvat eroistaan huolimatta kaikki samaan suureen Allium-sukuun. Sukunimen lisäksi laukkoja ja sipuleita yhdistää kasvin osien tyypillinen kirpeän pistävä tuoksu ja maku. Lähes kaikki suvun lajit ovat kotoisin pohjoisen pallonpuoliskon lauhkealta vyöhykkeeltä, ja monia luonnonvaraisia laukkoja käytetään esiintymisalueellaan jo vanhastaan ravinnoksi tai ainakin mausteeksi.
Jako koristeeksi ja syötäväksi sopivien lajien välillä onkin osin häilyvä, myös omassa kulttuurissamme osa lajeista kelpaa niin silmän kuin suun ruoaksi. Lajien suomenkielisistä nimistä saa silti hieman osviittaa käyttösuosituksesta. Etupäässä kaunistukseksi kasvatettavien lajien nimi päättyy meillä yleensä sanaan laukka, kun taas lähinnä syötäväksi tarkoitettujen lajien nimi loppuu usein sipuliin. Osalla lajeista käytetään sujuvasti molempia muotoja. Oman alkuperäisen laukkamme virallinen nimi ruoholaukka vaihtuu ruoasta puhuttaessa usein ruohosipuliksi.
Monikäyttöisille laukoille löytyy helposti tilaa puutarhan erilaisista osista. Kauniskukkaiset, syötävät pikkulaukat sopivat monivuotisiksi vihanneksiksi hyötytarhaan, kerättäviksi lajeiksi metsäpuutarhan pohjakerrokseen tai kevätkukkijoiksi pihan lehtomaiseen osaan. Kookkaammat laukat löytävät luontevasti paikkansa perinteisestä monilajisesta perennapenkistä, mutta myös modernimmalta niittymäiseltä alueelta heiniin yhdistettyinä.
Laukat sopivat mainiosti myös ruukkupuutarhaan. Pienet ja nuokkuvat kukinnot jäävät puutarhassa monesti turhan vähälle huomiolle, mutta saavat ansaitsemaansa ihailua ruukussa reilusti maanpintaa korkeammalle nostettuina. Kukkineet sipulit voi istuttaa maahan tai säilyttää ruukussaan viileässä varastossa seuraavan talven yli.
Teksti Tuovi Mutanen
Kokeile esimerkiksi näitä laukkalajikkeita!
