Leea Korhonen oli lapsena huono leikkimään kotia. Hoivaavan äidin rooli ei istunut nukkeleikkejä kaihtavalle tytölle, joka viihtyi paremmin kissojen ja vanhojen kirjojen parissa. Usein Leealle lankesikin kotileikeissä etäisen isän rooli.
– Muut tytöt sanoivat, että ole sinä sitten isä ja tuo meille kukkia, muistelee Leea ja virnistää.
Hoivavietti ei herännyt myöhemmälläkään iällä. Lukioikäisenä Leea tosin ajatteli velvollisuudentuntoisesti, että ehkäisyn pettäessä abortti ei tule kysymykseen.
– Kun ikää tuli lisää, tuntui oikealta luopua siitäkin ajatuksesta. En ole koskaan tuntenut oloani luontevaksi lasten seurassa.
Leean oma äiti alkoi kysellä lapsista ensimmäisen kerran, kun tytär oli 24-vuotias. Äiti oli ollut samanikäinen saadessaan esikoisensa. Leea sanoi heti, ettei varmaankaan halua lapsia.
Äidin reaktio oli epäuskoinen.
– Hän totesi, että olet nuori ja mielesi muuttuu vielä. Ilmoitin hyvin selkeästi, että lapsia ei tule, mutta lopullisesti äiti taisi ymmärtää asian vasta siinä vaiheessa, kun hankin sterilisaation.
Suomen lain mukaan sterilisaatioon voidaan ryhtyä henkilön omasta pyynnöstä sen jälkeen, kun hän on täyttänyt 30 vuotta.
Leea oli 26-vuotias, kun sterilisaatioon hakeutuminen alkoi tuntua sopivalta. Kypsyteltyään ja pohdittuaan asiaa neljä vuotta hän marssi helmikuussa 2012 hakemaan lääkäriltä lähetettä toimenpiteeseen. Hän oli täyttänyt vaaditut 30 vuotta tammikuussa.
– Varsinkin parin viimeisen vuoden aikana oli sellainen olo, etten olisi malttanut enää odottaa. Oli helpottavaa, kun lopulta sain sterilisaation. Ei tarvinnut enää pelätä vahinkoja eikä maksaa kalliista ehkäisypillereistä.
Lääkäri, joka kirjoitti lähetteen sterilisaatioon, suhtautui Leean päätökseen töykeästi. Tämän käytös vaivasi Leeaa pitkään, ja vieläkin asian muisteleminen nostaa pintaan kiukun ja typertyneisyyden tunteet.
– Lääkäri haukkui suureen äänen päätöstäni typeräksi. Hän sanoi, että on älytöntä, että verorahoilla tehdään tällaista. Hän oli varma, että katuisin päätöstäni. Kukaan ei ole koskaan puhunut minulle niin rumasti. En saanut tilanteessa lainkaan suutani auki. Onneksi toimenpidepäivänä hoitohenkilökunta oli sympaattista ja mukavaa.
Todellisuudessa hyvin harva katuu sterilisaatiopäätöstään. Leea kertoo, että sairaalasta saadun ohjeistuskirjeen mukaan 95 prosenttia sterilisaatioon päätyneistä on tyytyväisiä valintaansa.
– Olen kuullut, että jotkut gynekologit vitkuttelevat tahallaan sterilisaatiolähetteen kirjoittamista. He saattavat sanoa, että odottele vielä pari vuotta. Siinä mielessä olin kai onnekas, kun sain lähetteen heti, Leea hymähtää.
Vanhemmille Leean ilmoitus sterilisaatiosta oli järkytys, vaikka hän oli jo pitkään tehnyt asian jämäkästi selväksi. Leean äiti syytti itseään.
- Hän alkoi itkeä ja kysyi, mitä on tehnyt väärin kasvatuksessani. Sanoin, ettei mitään ole tehty väärin, vaan tämä on ihan itsestäni kiinni. En pyydellyt päätöstäni anteeksi, koska ei ollut mitään anteeksipyydettävää.
Leea pohtii, että äidille päätös saattoi olla raskas senkin takia, että tämä on ammatiltaan gynekologi ja tekemisissä lapsettomuushoitojen ja keinohedelmöitysten kanssa.
– Isä sanoi, että sinun asiasihan se on ja meni sitten ulos tupakalle. Kun katsoin ikkunasta ulos, näin, että hän itki. Eihän vanhemmilleen halua tuottaa surua, mutta tämä on sellainen asia, josta heidän oli vain päästävä yli. Molemmat ovat kyllä nykyään sinut asian kanssa.
Muiden sukulaisten kanssa Leea ei ole liiemmälti puhunut asiasta. Hän ei koe tarvetta erikseen toitottaa päätöksestään. Kysyvälle hän vastaa ja kertoo, miten asia on.
Perhe tarkoittaa Leealle paljon laajempaa asiaa kuin perinteinen lapset ja vanhemmat -kokoonpano.
– Minulle se tarkoittaa vanhempia, sisaruksia, serkkuja, isovanhempia ja niin edelleen. Minulla on iso suku, ja se on tärkeä asia. Minulla on myös loistavia ystäviä, joiden kanssa voin viettää aikaa, eikä lapsettomuuteni ole koskaan ollut heille ongelma. Ja itse asiassa noin puolet ystävistäni taitaa olla lapsettomia, Leea laskeskelee.
Jos Leean pikkuveljet joskus saavat lapsia, nämä ovat totta kai osa Leean perhettä. Antikvariaattia työkseen pyörittävä Leea voisi hyvin nähdä itsensä kummitätinä, joka perehdyttää lapsen kirjallisuuteen ja musiikkiin.
– En ehkä kykene olemaan pikkuvauvan lapsenvahtina, mutta varmasti tulisin vähän vanhemman lapsen kanssa hyvin toimeen.
Joskus lapsettomuuspäätös nousee esille mitä oudoimmissa tilanteissa. Puolitutut ja tuntemattomat ovat kommentoineet Leean ulkomuotoa hämmentävällä tavalla. Tietynmallinen takki tai paita on saattanut luoda vaikutelman, että Leea olisi raskaana.
– Eräs nainen tuli kaupassa onnittelemaan, että onpa ihanaa, kun nuoret ihmiset vielä hankkivat lapsia. Minulla taisi olla ylläni empire-linjainen paita. Kun ilmoitin, etten ole raskaana enkä aio tullakaan, hän kääntyi kannoillaan sanaakaan sanomatta.
Kerran taas vanhempi mies sanoi, että Leean pitäisi hankkiutua raskaaksi, koska hän olisi silloin kauniimpi.
– Ei kenelläkään ole oikeutta kommentoida tuolla tavalla, ja sen voi töksäyttelijöille myös sanoa.
Parisuhteissaan Leea on ollut avoin ja kertonut saman tien, ettei halua lapsia.
– Se ei ole harkinnanvarainen asia. Monia asioita voin toisen ihmisen toiveesta tehdä, mutta en lapsia. Siihen vedän rajan.
Oma elämäntilanne on saanut Leean miettimään sukupuolten tasa-arvoa. Hän on sitä mieltä, että miehelle lapsettomuus on hyväksytympää.
– Ajatellaan, että suomalainen nainen on vapaa tekemään kaikkea, mutta edelleen törmää ajatukseen siitä, millainen on kunnollinen elämä. Siihen mielletään liittyvän äitiys ja työ.
Leean mielestä harvoin kuulee mieheltä kysyttävän, miten tämä yhdistää perheen ja uran. Mies voi huoletta keskittyä työhönsä, mutta samassa asemassa olevaa lapsetonta naista tituleerataan herkästi kylmäksi uranaiseksi. Toisaalta taas isän roolia vähätellään suhteessa äitiin. Leea vastustaa myös ajatusta, että naiseus olisi riippuvainen äitiydestä.
– Mielestäni naiseus ei ole kiinni siitä, onko synnyttänyt vai ei. Miltä esimerkiksi transnaisesta mahtaa tuntua kommentti, ettei nainen ole nainen ennen kuin on synnyttänyt?
Leea arvelee, että lapsettomien kohtaama arvostelu saattaa kummuta siitä, että ihmiset epäröivät omia elämänvalintojaan. Jos katuu lasten hankkimista, siitä ei saa puhua. Aihe on tabu.
– Julkisuudessa luodaan kuva, että on niin ihanaa, kun on lapsia. Ja kun perhearki ei vastaakaan ihannetta, voi herätä ajatus, oliko tämä sittenkään sitä, mitä halusin. Petetty olo purkautuu muiden ihmisten valintojen kritisointina. Omien valintojen kanssa pitää kuitenkin pystyä elämään, eikä tilanne parane arvostelemalla muita.
Lapseton saattaa usein kuulla, että hänen valintansa on itsekäs. Kysellään, että kukas sinua käy katsomassa vanhainkodissa. Ajatus on Leeasta käsittämätön.
– Eikö juuri se ole itsekkyyttä, että tekee lapsia, koska haluaa, että joku kävisi katsomassa sitten kun on vanha? Voi myös sanoa, että ekologisesta perspektiivistä lasten hankinta on itsekästä.
Leea on tyytyväinen päätöksiinsä. Hän elää juuri sellaista elämää kuin haluaa. Leealla on aikaa itselleen, kavereilleen ja harrastuksilleen. Leea ei pidä minuuttiaikatauluista, ja hänelle on tärkeää voida tehdä asioita omaan, rauhalliseen tahtiinsa.
– Kun on sinut itsensä kanssa, on helpompaa järjestää elämä omannäköisekseen. Ihmiset miettivät usein, että sitten kun lapset ovat aikuisia tai sitten kun olen eläkkeellä, teen sitä ja tätä. Minun ei tarvitse elää sellaista elämää. Se ”sitten kun” on nyt.
Leean vinkit vapaaehtoisesti lapsettomalle
1. Ole rehellinen itsellesi ja muille. Kerro päätöksestäsi läheisillesi ja pyydä heitä kunnioittamaan sitä.2. Älä pyytele anteeksi, sillä ei ole mitään anteeksipyydettävää. Kyseessä on sinun elämäsi.3. Älä anna lääkäreiden pompotella sinua. Lääkäreillä ja muulla hoitohenkilökunnalla ei ole oikeutta kohdella asiakasta epäasiallisesti.4. Keskustele ajoissa kumppanisi kanssa. On ikävää, jos päätöksesi tulee hänelle yllätyksenä siinä vaiheessa, kun olette olleet vuosia yhdessä ja hän haluaisikin lapsia.5. Lasta ei pidä hankkia vain sen takia, että muut painostavat. Lapsia ei kuulu tehdä täyttämään toisten ihmisten odotuksia.
