Samat tulppaanit kukkivat Kumpulassa vuodesta toiseen – osa on istutettu 20 vuotta sitten! Puutarhuri kertoo istutusniksit

Heti pääportista saavuttaessa ’Big Love’ -darwinhybriditulppaanit ovat vastassa toivottamassa tervetulleeksi Kumpulan kasvitieteellisen puutarhaan Helsingissä. Toukokuun lopun aurinko piirtää kukkien ja niiden terälehtien muodot esiin ja saa ne hehkumaan heleän vaaleanpunaisena. Täydellä teholla loimottavat myös kaksi muuta darwinhybridiä: kulkuväylää reunustavat keltaoranssit ’Banja Lukat’ sekä kahvilarakennuksen viereisestä perennapenkistä kohoavat keltaiset ja oranssit ’Apeldoornit’.

Oppaaksemme tulppaanikierrokselle lähtenyt puutarhuri Mikael Lindholm kertoo, että kasvitieteellisessä puutarhassa suositaan sekä darwinhybridi- että triumftulppaaneita, sillä niiden pitkävartiset ja suuret kukat näkyvät kauas laajassa, kasvuun heräilevässä puutarhassa. Lajikkeet kasvattavat vankan kukkavarren sekä sadetta hyvin kestävät yksinkertaiset kukat.

– Pidän yksinkertaisista lajikkeista enemmän kuin kerrannaiskukkaisista. Tulppaanin kukan perusmuoto on mielestäni todella kaunis, hän sanoo.

Lajikkeiden kestävyys on kuitenkin pääsyy niiden valintaan puutarhassa. Tulppaaneita ei haluta istuttaa vain yhden kevään iloksi. Kookkaat ja muhkealehtiset triumf- ja darwinhybriditulppaanit saavat kerättyä sipuleihinsa kosolti voimaa seuraavan vuoden kukintaa varten.

Ensimmäiset ’Apeldoornit’ on istutettu tänne jo parikymmentä vuotta sitten kasvitieteellisen puutarhan ollessa vielä rakentamisvaiheessa.

– Vanhat ’Apeldoornit’ ovat erityisen hyvinvoivia ja kasvattavat paljon sivusipuleita. Ne voivat olla käytännössä ihan eri kasveja kuin nykyisin myytävät sipulit, lajikkeet ovat muuntuneet aikojen kuluessa.

Kierros puutarhassa todistaa, että nykyisetkin darwinhybriditulppaanien lajikkeet jaksavat kukkia useita vuosia suotuisissa olosuhteissa. Mikael kertoo, että lajikkeiden kukinnan hiipuessa istutuksia täydennetään kausiryhmistä nostetuilla uusilla sipuleilla.

Tulppaaneja kasvatetaan Kumpulan puutarhassa kahdella eri tyylillä. Perennamaisessa tavassa sipulit kukkivat monilajisissa kasviryhmissä vuodesta toiseen. Puutarhurit leikkaavat terälehtien kuihduttua kasveista kukkavarren pois ja jättävät kasviin kolme kookasta lehteä keräämään voimaa seuraavan vuoden kukintaan.

– Ei pidä odottaa, että jokainen vanha sipuli kukkii. Välillä tarvitaan sapattivuosi. Kun sipuli kasvattaa yksittäisiä lehtiä, se kukkii seuraavana vuonna, Mikael sanoo.

Kahteen kausikasvien ryhmään taas istutetaan vuosittain uudet sipulit, jotka korvataan heti kukinnan jälkeen kesäkukilla. Maasta nostetut, vielä vihreälehtiset sipulit pidetään kosteina laatikoissa puiden varjossa, jotta ne saavat kerättyä lehdistä voimaa. Sen jälkeen sipulien annetaan kuivua ja ne lajitellaan koon ja muodon perusteella ja säilytetään ulkovarastossa. Teräväkärkinen sipuli kasvattaa seuraavana keväänä vain lehtiä, tylppäkärkinen ja iso sipuli kukkii. Maasta nostetut sipulit istutetaan syksyllä kasviryhmiin tuomaan vaihtelua ja täydentämään taantuvaa kukintaa.

– Pidämme mielessä, minkä värisiä lajikkeita kukkii missäkin. Pyrimme istutuksissa harmoniaan sirkuskarnevaalin asemasta, Mikael sanoo esitellessään puutarhan laitamilla olevaa penkkiä, jossa tummanliila ’Negrita’ kukkii hempeän vaaleanpunaisen ’Salmon van Ejkin’ rinnalla.

Tulppaanien kasvatuksen pahimpana vitsauksena Mikael pitää liiallista märkyyttä. Kasvitieteellisessä puutarhassa penkit jyrsitään syvältä ja käännetään lapiolla, millä pyritään välttämään veden kerääntyminen kovan maan pinnalle. Lisäksi sipulit istutetaan reilun korkuisiin ja kaikkiin suuntiin viettäviin kohopenkkeihin, joista vesi valuu pois.

– Suosittelen kohopenkkiä kaikille. Ei pidä pelätä, että penkki näyttää liian korkealta. Maa kyllä tasaa itsensä, Mikael perustelee.

Puutarhurit pyrkivät istuttamaan sipulit lokakuun alkupuolella, jotta ne juurtuvat hyvin ja kestävät talven koettelemukset. Lisäksi sipulit istutetaan nykysuosituksia syvempään – kookkaat sipulit peitellään 20 sentin syvyyteen samaan tapaan kuin vuosikymmeniä sitten, kun sipulit olivat arvokkaita. Liian pinnassa olevan sipulin kärki voi tuhoutua, kun märkä maa jämähtää jäähän.

– Syvällä maassa sipulit ovat myös turvassa eivätkä ne ota nokkiinsa pintahäirinnästä, kuten kitkemisestä ja tallonnasta. Vanhojen sipulien piipat nousevat syksyn aikana yllättävän korkealle.

Poikkeus säännöstä on sisääntulon luona olevan ryhmä, jossa sipulit peitellään vain reilun kymmenen sentin syvyyteen. Istuttaminen lähelle maan pintaa ja kohopenkkiin aikaistaa kukintaa ja mahdollistaa kesäkukkien istuttamisen niiden tilalle penkkiin kesäkuun alkupuolella. Lisäksi kaikki sipulit istutetaan samaan syvyyteen, jotta koko ryhmä kukkii loistokkaasti yhtä aikaa.

Toisaalla puutarhassa tulppaanien kukinnan toivotaan jatkuvan mahdollisimman pitkään.

– Isoille alueille laitamme joka toisen sipulin väärinpäin, jotta ne kukkivat muita myöhemmin.

Tulppaanien kukinnan ajoittamista Mikael kuvailee aikamoiseksi leikittelyksi, sillä paitsi lajikkeet myös vuodet eroavat toisistaan. Yleensä kukinta kuitenkin alkaa puutarhassa toukokuun puolivälissä ja jatkuu kesäkuun puolelle.

– Lämpimän kevätyön jälkeen istutukset näyttävät aina uudenlaisilta. Jaksan ihmetellä tulppaanien kasvuvoimaa.

Kumpulan kasvitieteellinen puutarha on osa Helsingin yliopiston Luonnontieteellistä keskusmuseota (LUOMUS).