Meidän Talo

Kultainen kylppäri, hattaranpunainen koti ja parhaat palat 50-luvulta – sisustajat kertovat rohkeista valinnoistaan


Miten mustavalkoiseen värimaailmaan luottanut ammattikokki päätyi päällystämään keittiönsä kultaisilla messinkilevyillä? Entä mitä hän ajattelee valinnastaan nyt? Ravintoloitsija Teemu Aura ja viisi muuta intohimoista sisustajaa avaavat kotiovensa ja kertovat tyyliratkaisujensa taustat.
Kuvat Johanna Myllymäki, Mikael Pettersson, Antti Vettenranta, Essi Lyytikäinen, Meeri Utti

Ravintoloitsija Teemu Aura – ripaus arjen luksusta

Teemu Aura puhdistaa messinkiseinän kaksi kertaa vuodessa messingille tarkoitetulla puhdistusaineella ja kuivalla rätillä. Puhdistusaine on hankittu Amsterdamista asti.

”Aiemmat kotini ovat olleet mustavalkoisia ja pelkistettyjä, mutta tästä asunnosta halusin kaikkea muuta. Tykästyin Cole & Sonin vihreän viidakkokuosiseen tapettiin niin, että tapetoin sillä eteisen ja wc:n seinät. Koko asunnon henki muodostui vähitellen tapetin ympärille.

Keittiö, eteinen ja olohuone ovat avointa tilaa, joten oli tärkeää, että keittiössä on samaa näyttävyyttä. Halusin keittiöön metallisen taustaseinän, mutta ravintolamaailmasta tuttu rosteri ei ollut vaihtoehto: koti ei saa tuntua työpaikalta. Messinki näyttää komealta mustan Ikea-keittiön kanssa ja siinä on sopivasti arjen luksusta.

Vaikka kultainen seinä on makea, en valitsisi messinkiseinää uudestaan, sillä sen puhtaanapito on haastavaa.

Teetin laatat mittatilaustyönä Peltitarvikenimisestä metallipajassa. Leikkasin ensin pahvista mallikappaleet, kiinnitin ne seinään ja piirsin niihin paikat sähköpistokkeille ja ilmanvaihtokanaville. Levyjen asentaminen oli oma episodinsa, sillä ne piti saada seinään ennen keittiöasentajan saapumista. Kun liimasin kiireessä edeltävänä iltana raskaita levyjä, ajattelin, että ’hitto, en tee enää ikinä itse mitään’. Lopulta levyt asettuivat paikoilleen täydellisesti.

Vaikka kultainen seinä on makea, en valitsisi messinkiseinää uudestaan, sillä sen puhtaanapito on haastavaa. Sormenjäljet ja tahrat näkyvät helposti. En myöskään pidä siitä, että messinki tummuu. Olen sen verran harakka, että haluaisin, että pinta pysyisi aina kiiltävänä.”

Sisustussuunnittelija Meja Hynynen – pinkkiä joka kodissa

Meja Hynynen näki lehdessä kuvan flamingotapetista ja ryhtyi heti googlaamaan valmistajaa. Diekhouse Collectionin Lucy in the Sky -malliston tapetti löytyi lopulta RTV:stä.

”'Tuo tapetti, minun on pakko saada!’ ajattelin, kun näin lehdessä kuvia IBM:n henkilöstöravintolan uudistuksesta. Diekhouse Collectionin flamingotapetin pehmeisiin sulkaröykkiöihin teki mieli upottautua. Sen pesämäinen tunnelma sopi täydellisesti uuden asuntoni makuuhuoneeseen. Lisäksi tapetti oli vaaleanpunainen.

Jokaisessa kodissani on aina ollut jotain pinkkiä tai vaaleanpunaista. Jo lapsena huoneeni oli vaaleanpunainen seinäboordia, röyhelöverhoja, valaisinta ja tikattua päiväpeittoa myöten. Aikuisena viehätyin enemmän pinkistä.

Nykyinen asuntoni Helsingin Kolmannella linjalla on vaaleanpunaisin – monen makuun jopa ’ällöhattara’.

Kun muutin ensimmäiseen omistusasuntooni Hämeentielle vuonna 2005, maalasin keittiön lasisen välitilan taustan heleän pinkiksi. Sen jälkeen minulla on ollut pinkki-mustaraidallinen tapetti eteisessä ja pinkiksi maalatut katto ja ulko-ovi. Kun olen jakanut kodin miehen kanssa, on pinkin määrä vähentynyt. Täysin en ole halunnut siitä luopua, koska pinkistä tulee aina niin hyvä fiilis!

Nykyinen asuntoni Helsingin Kolmannella linjalla on vaaleanpunaisin – monen makuun jopa ’ällöhattara’. Aiemmista kodeista tuttu räväkkä pinkki on haalistunut hempeämmiksi sävyiksi. Makuuhuoneessa on flamingotapetin lisäksi muun muassa vaaleanpunainen kokolattiamatto, kylppärissä vaaleanpunainen Arabian 80-luvun wc-pönttö, vanhat vaaleanpunaiset kaapinovet ja samaan sävyyn sormipaneloitu katto. Eteisen vanhat kaapistot maalattiin tummemmalla roosalla, samoin katto ja jalkalistat.”

Sisustusarkkitehti Hanni Koroma – ajatonta ja kestävää

Hanni Koroma asuu Helsingin Kruununhaassa vuonna 1902 rakennetussa talossa. Suunnittelijan keittiössä on käytetty eri puulajeja: saarnia, koivua, mäntyä, kuusta, haapaa ja jalavaa. Koivupuisessa työtasossa on 38 vetolaatikkoa.

”Oma keittiöni on koelaboratorio, jossa testaan ideoitani – sitä, miten eri materiaalit ja mittakaavat käyttäytyvät. Yläkaappien sijaan keittiössämme on 2,5 x 1,5 metrin kokoinen mäntykehyksinen peili. Kun peili on riittävän suuri, se muuttuu ihmistä peilaavasta esineestä osaksi tilaa ja tuo avaruutta.

Keittiöni koivupuinen työtaso on rakennettu asiakkaani vanhoista toimistokalusteista. En kestänyt ajatusta, että massiivipuiset laatikostot olisivat päätyneet kaatopaikalle.

Tyylini on ajaton, ei niinkään trendikäs. Minulle on tärkeää, että sisustus toimii arkkitehtuurin jatkeena. Pyrin käyttämään kestäviä ja luonnonmukaisia materiaaleja, joita voi kierrättää. Valitettavasti asuntomme keittiö oli ostohetkellä niin pahasti vaurioitunut, ettei mitään voinut säästää.

Keittiöni koivupuinen työtaso on rakennettu asiakkaani vanhoista toimistokalusteista. En kestänyt ajatusta, että massiivipuiset laatikostot olisivat päätyneet kaatopaikalle, joten kokeilin, saisiko niistä rakennettua keittiön.

Keittiö on käyttöesine, joten sitä täytyy huoltaa säännöllisesti. Olen säilönyt varastoon ylimääräisiä laatikoita, joita voin vaihtaa tilalle, jos joku laatikoista vaurioituu. Aterinlaatikoita olen jo vaihtanut.

Keittiömme ei ole valmis, vaan se elää koko ajan. Olemme asuneet tässä jo kymmenen vuotta, mutta katosta roikkuu edelleen pelkkä polttimo, sillä en ole löytänyt sopivaa valaisinta.”

Toimittaja-bloggaaja Hanne Valtari – fiftarityylin parhaat palat

Kun Hanne Valtari kirjoitti keittiöremontista Lähiömutsi-blogiinsa, eniten ihmetystä aiheutti se, ettei perheellä ole kuivauskaappia. ”Totuimme Balilla asuessamme kuivaamaan astiat suoraan kaappiin.”

”Keittiömme on kuin raikas mummola: tyyli ja värimaailma ovat uskollisia talon rakennusvuosikymmenelle eli 1950-luvulle, mutta induktioliesi, tiskikone ja muut toiminnot vastaavat nykypäivän lapsiperheen tarpeita.

Olisimme halunneet säästää asunnon alkuperäisen 50-luvun keittiön, mutta kaapit olivat lähes umpimätiä. Harmittaa, että en näperrellyt irti edes kaapistojen lankavetimiä.

En ole varsinaisesti fiftarifani, mutta minulle on tärkeää, että keittiömme puhuu talon kanssa samaa aikakautta.

Tavoitteena oli, että uusi keittiö palvelisi vähintään yhtä monta vuosikymmentä kuin edeltävä, joten käytimme kestäviä materiaaleja. Kotimaisesta, kestävästä koivupuusta valmistettu keittiömme on ystäväni Neljä Seppä -yrityksen käsialaa. Valkoiset yläkaapistot kapenevat aikakaudelle uskollisesti alaspäin. Pitkän rosteritason tilasimme Stalalta.

Tutkimme maalikaupassa kaksi iltaa eri sävyjä ennen kuin täydellinen 50-luvun petrolinsininen löytyi. En ole varsinaisesti fiftarifani, mutta minulle on tärkeää, että keittiömme puhuu talon kanssa samaa aikakautta.

Vaikka 50-luvun tyyli miellyttää, kaikkea en aikakaudelta halua omaksua. Keittiön ja olohuoneen välissä oli umpinainen seinä, joka toi mieleen ajan sukupuoliroolit: miehet pitivät sikarikerhoa olohuoneessa, kun naiset hääräsivät eristettyinä keittiössä. Puhkaisimme seinään kulkuaukon, ja nyt keittiöstä näkee joka huoneeseen.”

Muotoilija Heini Riitahuhta – itsetehty taideteos keittiön välitilassa

Heini Riitahuhdan värikäs keittiö on kodin keskipiste. Saarnipuiset kaapistot toteutti perheen entinen naapuri, Punavuoren puuhevosen omistaja puuseppä Sakari Paananen.

”'Mitä jos suunnittelisit keittiön välitilaan teoksen laatoistasi?’ mieheni Mikko ehdotti. Olin koristellut edeltävään asuntoomme keraamisen wc-istuimen ja lavuaarialtaan, joten oli luontevaa, että myös tässä kodissa olisi taidettani. Keittiössämme oli käynnissä tuolloin remontti, joten ajankohta idean toteuttamiseen oli täydellinen.

Kuusikulmaiset heksagon-laatat ovat teosteni peruselementti, joten työhuoneellani oli satoja lasitettuja, koristeltuja ja raakapoltettuja laattoja, joista valita. Valtaosa välitilaan päätyneistä laatoista on ylijäämäpaloja vuonna 2012 Arabianrantaan toteuttamastani jättiteoksesta.

Seuraavaksi haluaisin tehdä kotiimme heksagoneistani takan.

Rakastan värejä, joten keittiömme välitilaan valikoitui laattoja, jotka edustavat koko väripalettia. Lopputuloksena oli villi sekamelska, jossa on kuitenkin logiikkaa. Värimaailma tummenee asteittain niin, että yläosassa on vaaleita, vaaleanpunaisia ja pastellinsinisiä laattoja, alhaalla taas luumua, tummanpunaista ja mustaa. Saarnipuisten kaapistojen alalaidassa on kohdevalo korostamassa vaikutelmaa. Myös laattojen kuviot ja pinnat vaihtelevat tasaisista ja mattapintaisista laatoista kolmiulotteisiin kukkareliefeihin.

Seuraavaksi haluaisin tehdä kotiimme heksagoneistani takan. Samanlaista väri-ilottelua ei kuitenkaan ole luvassa. Ihailen Arabian ja Turun kaakelitehtaan metsänvihreitä avotakkoja.”

Sisustussuunnittelija Maria Hammarén – kullan kimallusta kylppärissä

Tässä Maria Hammarén on napsinut ystäviensä kanssa lukuisia peiliselfieitä. Hammarén muutti hiljattain Tukholmaan, joten kultakylppäri ilahduttaa nyt vuokralaista.

”Jos ehdottaisin asiakkailleni kultaista kylpyhuonetta, harva tuskin suostuisi. Omassa kodissa ei tarvitse himmailla, vaan voin toteuttaa hullultakin kuulostavia ideoita. Aiempi asuntoni oli vaalea ja skandinaavinen, joten halusin tänne ylellistä hienostohotellin tyyliä.

Kun näin Kaakelikeskuksen kultaiset MOSA-laatat, tiesin heti, että nuo laatat haluan kylppäriini. Ihastuin kaakelien epätasaiseen ja läpikuultavaan lasipintaan – aivan kuin sitä pitkin valuisi vettä. Laattojen sauma-aineeseen on sekoitettu kultaista glitteriä, jotta saumaus olisi mahdollisimman huomaamaton. Olisin halunnut päällystää myös lattian kultalaatoilla, mutta liukas lasi ei ole käytännöllisin lattiamateriaali.

Omassa kodissa ei tarvitse himmailla, vaan voin toteuttaa hullultakin kuulostavia ideoita.

Kullassa on samaa hohdokkuutta kuin muinaisessa Egyptissä, jonka estetiikka ja koristeellisuus ovat kiehtoneet minua aina. Tykkään yhdistellä eri tyylejä ja aikakausia – liian pramea menee helposti äklön näköiseksi, joten se pitää murtaa moderneilla yksityiskohdilla. Valkoinen heksagon-lattia ja kivitaso sekä Tapwellin messinkinen hana raikastavat kokonaisuutta.

Pidän siitä, kuinka kultaiset laatat heijastavat valoa ja tuovat tilaan lämpöä. Ystäväni sanovat, että tässä kylpyhuoneessa on Etelä-Helsingin paras selfie-valo. Aika monella on Instagramissa kuva, joka on otettu tässä kylppärissä.”

Julkaistu: 17.10.2019