Teen puutarhaa kuin se olisi iso installaatio. Se kasvaa ja kehittyy koko ajan. Olen koko ikäni tehnyt luovaa työtä ja tykkään suunnitella. Tiedän kuitenkin, että suunnitelmani muuttuvat yleensä siinä vaiheessa, kun toteutan ne. Olen aina vähän kuin improvisoimassa.

Ostimme nelisen vuotta sitten tontin taloineen Pernajasta. Silloin piha oli täynnä minun korkuistani haapavesakkoa, isoa kiveä, nokkosta ja jättipalsamia. Mietin, että mitä ihmettä sillä tekisimme. Kun taloa varten kaivettiin jätevesiputket, urakoitsija kysyi, haluanko, että maakin kuoritaan. Niinpä hän kaivoi pintakerroksen pois ja kasasi sen isoksi kasaksi.

Seuraavana keväänä soitin hänelle taas. Silloin puutarhaan tehtiin salaojitus ja kaivettiin lampi, johon johdettiin sadevedet. Kuoritusta ja muusta ylijääneestä maasta kasattiin lammen taakse penkere. Uskon, että lampi parantaa puutarhamme pienilmastoa. On myös siistiä, että siellä menee sammakoita pitkin poikin ja sorsat käyvät keväisin uimassa.

Alussa kukkaomavaraisuuden saavuttaminen oli juttuni. Roudasimme kohopenkkeihin hartiavoimin kuusi lavallista viljelymultaa mieheni Antti-Veikon kanssa. Töissä meni kahteentoista asti yöllä ja välillä ohikulkenut naapuri pysähtyi päivittelemään: ”Kello on paljon, oletko syönyt?”. Vastasin, että ”olen, olen”, vaikka en oikeasti varmaan ollut.

Nykyisin rakennamme pihaamme mahdollisimman permakulttuurisesti ja ekologisesti. Pölyttäjillä on aina jotain pölytettävää, ja pöllö ja kissa syövät myyriä. Katteena hyödynnämme järviruokoa ja tulevaisuudessa käytämme myös kompostia ja hevosenlantaa. Permakulttuurin oppien mukaisesti puutarha on ihmisen lisäksi myös luontoa varten.

Vanha Ollas -niminen tilamme on kooltaan puoli hehtaaria. Sen suurin haaste on iso mittakaava. Koko ajan pitäisi jaksaa skannata, että mitä missäkin pitää tehdä. Aina en kuitenkaan ehdi reagoimaan, joten rikkojen leviämistä ja pientä kaaosta on siedettävä. Rikkaruohot eivät haittaa minua, kun ne eivät kasva jonkun muun tiellä.

Keväisin tonttimme on pitkään varjoinen. Viime pääsiäisenä loin kaikki käytävät lapiolla lumesta ja heitin tulppaanien päälle tuhkaa, jotta sain ne kasvamaan suunnittelemassani aikataulussa. Toisaalta, kun ulkona on vielä lunta, niin kasvihuoneessa voi olla 40 astetta. Silloin herää toivo.

Viljelen leikkokukkapenkeissä monta eri satoa peräkkäin pitkin kasvukautta. Sen suunnittelu on melkoinen palapeli. Keväällä kasvatan narsisseja ja tulppaaneja, ja niitä seuraavat anemonet eli kruunuvuokot ja jaloleinikit. Loppukesästä ovat vuorossa yksivuotiset kuten kosmokset, asterit, revonhännät sekä daaliat. Ne kukkivat halloihin asti.

Westersin puutarhassa kuvattu Kukkiva kasvimaa -kirja oli alkuvaiheessa raamattuni. Sen jälkeen ostin Floret Flower Farmin Cut Flower Garden -kirjan – ja se olikin sitten menoa! Olin niin innoissani, että olin omavarainen kukista. Oli myös tosi siistiä viedä niitä muille ja huomata, että ne näyttivät kivoilta.

Olen aina kerännyt niittykukkakimppuja kotiin. Mutta vasta täällä huomasin, että ai, näitähän voi asetella ja sitoa. Se on kauhean kivaa. Haluaisin, että meillä olisi aina tuoreita kukkia keittiönpöydällä, mutta juuri nyt se ei kuitenkaan onnistu. Hilma-kissamme on vielä sen ikäinen, että se käy syömässä kaikki kukkani pöydiltä.

Tämä kesä on ensimmäinen, kun myyn leikkokukkia. Syksyn sesonkitilaukseen kuuluu neljä sidottua kimppua kuussa, kranssi ja omenamehua. Haluan, että kaudessa on myös joku dramaturginen kaari: puutarha on tarina, josta tilaaja saa aina uuden luvun. Kuvaan ja kirjoitan puutarhastamme blogiini ja Instagram-tililleni.

Teen kukka-asetelmia taiteellisista lähtökohdista. Pidän siitä, että saan löytää ja kokeilla asioita. Luotan siihen, että oli käytössäni minkälaiset materiaalit tahansa, saan niistä aina jotain aikaiseksi. Saan puutarhastani samalaisia elämyksiä kuin kuvataiteista.

Minusta on ihanaa kuljeskella ja katsella puutarhassani. Se on sellaista puolihaaveilua, kun mieli kulkee jo neljä askelta edellä. Joka vuosi yritän lisätä puutarhaan helppohoitoisempia monivuotisia kukkia sekä puita ja pensaita. Ne antavat lisää mahdollisuuksia kukkasidontaan. Nyt haaveilen siitä, että saisin paljon pioneja ja ruusuja. Ne kukkivat keskikesällä, jolloin muuta satoa on vähän. Pelkkä viljely ei ole niinkään juttuni vaan se, että teen kasveilla jotain luovaa.”