Eevan kranssihurahdus tuo toivottua vastapainoa kiireiselle pikkulapsiarjelle – ”Askarrellessa parasta on saada olla omissa ajatuksissa”
Kranssit saivat Eeva Jokisen, 33, pauloihinsa niin, että hän hyppäsi pois vakituisesta työstään ja aloitti floristiopinnot. Kun askarteluflow iskee, yöunetkin jäävät vähiin.
"Kun syksy etenee, joulu alkaa vähitellen hiipiä mieleen. Poimin metsäretkiltä mukaan myrskyn pudottamia oksia, käpyjä tai oikeastaan kaikkea, mitä voin kransseissa hyödyntää. Luonto on aarreaitta. Minulla onkin aina pieni pussi taskussa, jotta saan kerättyä mieleiset aarteet mukaan. Metsäretkiehdotukseni eivät tulekaan miehelleni ja lapsilleni yllätyksenä.
Olen aina pitänyt kukista, ja viisi vuotta sitten innostuin osallistumaan kukkakurssille. Se oli menoa. Kuljin kotipihalla ja mietin, mitä voisin pihan kukista tehdä. Leikkasin ensimmäiseksi kauniita hortensian kukintoja ja kokeilin tehdä niistä kransseja. Yllätyin, kuinka helposti niistä sai kaunista jälkeä ja kestäviä kransseja. Jatkoin innostuksissani kranssien sitomista ja joulun lähestyessä siirryin havukransseihin.
Kransseilla on helppo sisustaa sesongin mukaan. Joulu on tietysti suurin sesonki, ja silloin omassa kodissani on kransseja pihalla ulko-ovessa, penkillä asetelmassa ja parvekkeella. Kranssit koristavat myös ruokailutilaa ja olohuonetta. Lapsilla on omat nimikranssit. Olohuoneen seinälle olen ripustanut vanhan ikkunan, jossa on tietysti aina paikka joulukranssille.
Kun kranssitarvikkeet, oksanpätkät ja ämpärit alkoivat jatkuvasti täyttää ruokailutilaa ja kransseja ilmaantua eri paikkoihin, alkoi mieheni lempeästi ehdotella, että voisin myydä tekemiäni kransseja. Hän on kannustanut minua jopa siinä määrin, että uskaltauduin avaamaan instatilin, myymään kransseja somen kautta ja hyppäämään lopulta pois vakituisesta lainkäyttösihteerin työstäni sekä aloittamaan oppisopimuksella floristin opinnot.
Mies vie lapset leikkimään, jotta saan kranssirauhaa.
On ihanaa, kun saan kransseja tehdessäni hetken omaa aikaa. Uppoudun puuhaan ja nautin. En välttämättä malta edes mennä nukkumaan, kun flow iskee.
Levitän ruokailutilan pöydälle hankkimani nauhat, silkkikukat, kukat, oksat, kävyt ja havut. En tarkasti ennakolta suunnittele, mitä ja miten teen. Työskentelytapani on aika säntillinen, symmetriaan ja säännöllisyyteen perustuva. Voisin irroitella enemmänkin.
Askarrellessa parasta on saada olla omissa ajatuksissa. Nautin silloin hiljaisuudesta, joka on hyvää vastapainoa arkihulinalle. Lapset kyllä tykkäisivät osallistua kranssien tekemiseen, mutta 3- ja 5-vuotiaiden kanssa se on vielä säätämistä. Onkin ihanaa, kun mies vie lapset leikkimään, jotta saan kranssirauhaa."
