”Sain ensimmäiset oppituntini vihannesten kasvattamisesta isoäitini ja isosetäni puutarhoissa, joissa vietin lapsuuteni kesät. Myös kaikissa työskentelemissäni suurissa englantilaissa puutarhoissa, kuten Ripleyn linnassa ja Hazlewoodissa, oli keittiöpuutarha. Oman ruoan kasvattaminen on minulle tärkeää omassakin puutarhassani Maalahdessa: vihannekset maistuvat paremmilta ja tiedän, että ne ovat sataprosenttisesti luomua.

Innostuin hyötyviljelystä toden teolla muutama vuosi sitten, kun siirryin kompostikateviljelyyn ja lakkasin muokkaamasta maata. Englantilaiset kutsuvat tätä No dig -menetelmäksi. Olin lukenut siitä jo aikoinaan puutarhaopiskelijana ja seurannut Charles Dowdingin elämäntyötä aiheen parissa, mutta vasta omakohtainen kokemus teki minusta käännynnäisen.

Nykyään kasvatan marjoja ja vihanneksia 80 neliön keittiöpuutarhassani ilman, että joudun huhkimaan lapion varressa tai käyttämään kemiallisia lannoitteita tai torjunta-aineita.

Kaikki perustuu hyvään maahan, ilman sitä puutarha ei koskaan anna parastaan. Pienenkin maapläntin saa muutettua muokkaamattomaksi yhdessä vuodessa. Se vaatii aluksi vähän ponnistelua, sillä kaikki pahimmat rikkakasvit, kuten ohdakkeet ja karhunköynnökset, täytyy kaivaa ylös huolellisesti. Muut rikat voi katkaista esimerkiksi siimaleikkurilla ja jättää aurinkoon kuivumaan. Kun rikkakasvit on selätetty, lapion voikin jo kantaa varastoon. Nykyään käytän omaani vain puiden ja pensaiden istuttamiseen.

Rikkaruohojen tai vaikkapa nurmikon paikalle on tärkeää levittää kerros kartonkia, sillä se estää rikkaruohoja itämästä maan alta. Seuraavaksi tulee se no dig -viljelyn tärkein: kompostimulta. Se voi olla mitä tahansa vuoden vanhaa kompostoitua eloperäistä materiaalia, joko omasta kompostista tai muualta ostettua. Viime vuonna minulla ei ollut tarpeeksi omaa kompostimultaa, joten ostin sitä muutaman tonnin hyvin edullisesti Stormossenin hyötykäyttöasemalta Vaasasta. Tuoteselosteesta tarkistin, että mullassa on riittävästi ravinteita ja että se on muutenkin turvallista käyttää.

Kompostimultaa kannattaa lisätä kunnon kerros, aluksi 20 senttiä, mutta tulevina vuosina 10 senttiä riittää. Teen kompostipetini valmiiksi syksyllä, sillä näin saan säästettyä arvokasta aikaa kevätkiireiltä. Pääsen istuttamaan taimet heti, kun pahimmat hallat ovat ohi.

Vasta istutettujen taimien kastelu kompostipedeissä on tärkeää. Vesi ja kosteus pehmentävät kartonkilevyt, ja kasvien juuret pääsevät pian kasvamaan niiden läpi maahan. Kompostimulta pidättää kosteutta hyvin, joten jatkossa kastelun tarve vähenee merkittävästi. Siinä on myös rikkakasveja huomattavasti vähemmän kuin tavallisessa mullassa. Ne muutamat kompostimultaan ilmaantuvat rikat nypin pois käsin tai pienellä istutuslapiolla ja jätän kuivumaan aurinkoon.

Kesän aikana kompostikate hajoaa muun muassa maaperän sienten, bakteerien ja hyönteisten avustuksella. Kun kasvualustaa ei muokata, maaperän eliöstö ei häiriinny vaan lisääntyy ja kehittyy. Tulevina vuosina vihannesten juuret kasvavat edellisvuoden juurten jättämiin onkaloihin ja tärkeät mykorritsat eli sienijuuret kiinnittyvät niihin, ja ne muodostavat symbioosin keskenään. Mykorritsa tuo kasville vettä ja ravinteita ja saa vastalahjaksi kasvilta yhteyttämistuotteita, hiilihydraatteja.

No dig -viljelyssä on vain voittajia – siitä hyötyvät kaikki osapuolet. Myös me puutarhurit, jotka voimme viettää enemmän aikaa muissa pihapuuhissa sillä aikaa, kun maa hoitaa itse itseään.”