Vaatesuunnittelija Aija Rouhiainen perheineen asuu kerrostalossa Helsingin Roihuvuoressa. He pitävät 50-luvun tyylistä ja suosivat sisustuksessa kierrätettyä ja tuunattua tavaraa. 30 vuotta kylmässä varastossa ollutta Osuuskaupan myyntitiskiä kuivatettiin ammattilaisten neuvoin liki vuosi huoneenlämmössä, ennen kuin se entisöitiin ja otettiin käyttöön.
Olohuoneen kattovalaisin löytyi roskiksesta. Se oli täydellisessä kunnossa. Tuoli on vanha Yleisradion maskituoli. Vanhaa 35 cm leveää sohvapöytää etsittiin kauan, kunnes sopiva löytyi Fidasta. ”Ihastuin kodissamme valoisuuteen. Talo on tyypillinen 50-lukulainen: valoisa, napakkaneliöinen ja tilaratkaisuiltaan järkevä. Lisäksi huoneistossa oli säilynyt paljon alkuperäistä, muun muassa ovenkahvat ja linoleumilattia, jotka vetosivat meihin”, Aija kertoo.
50-luvun kirjahylly hankittiin aikoinaan kirpputorilta 240 markalla. ”50-lukulaiseen taloon sopivat aikakauden huonekalut. Ne ovat tarpeeksi siroja, joten ne mahtuvat niukkoihin neliöihin, ja keveyttä korostaa kalusteiden maavara, joka helpottaa myös siivoamista.”
Vaikka koti on runsaudensarvi, mieli lepää harkituissa asetelmissa ja kodin sisustuksen yhtenäisyydessä. Aikakauden valaisimia, kuten kuvassa näkyvää Valinte Oy:n siroa kattovalaisinta, löytyy edelleen osto- ja myyntiliikkeistä.
Antiikkisilta vaikuttavat laitteet eivät ole pelkkiä koristeita. Vanha levysoitin on säännöllisessä käytössä.
Keittiön koristemaalaus on Aijan käsialaa. Kuvio löytyi vanhasta kangasmallista. Vanha Epeda-hotellikyltti sointuu väreihin upeasti. ”Keittiön kaapistot uusimme Roihuvuoren apteekista ostamillani vanhoilla tammiviilukaapinovilla. Keittiön seinän kuvion maalaus vei sata tuntia, ja lisäksi työ piti tehdä iltatoimena, sillä olimme opettaneet lapsille, ettei seiniin saa piirrellä.”
Vanha ompelukone on toimintavalmiudessa eteisen nurkassa. Tosin Aija vuokrasi taloyhtiöltä työtilan itselleen, ja siellä syntyvät nykyään vaatteet ja kierrätysaarteet.
Vanhoista postikorteista on askarreltu hauska oviverho. Kaappikello on Aijan apen tekemä. Se saatiin tupaantuliaislahjaksi.
Haravasta tehty lehtiteline on Aijan omaa suunnittelua.
Aija säästää lähes kaiken tuunaukseen kelpaavan materiaalin. Vanhoista, jo liian lyhyistä värikynänpätkistä syntyi hauska ja samalla tukeva kynäpurkki.
Kun silmänsä avaa, vaikka keskellä harmainta talvea, vastassa on ihana merimaisema. Pantonen valaisin ostettiin kuolinpesästä puoli-ilmaiseksi. ”Emme ole hankkineet viimeiseen viiteen vuoteen yhtään uutta tavaraa. Meillä on kaikkea. En osta mitään väliaikaista. Olen mieluummin ilman tai tyydyn jo olemassa olevaan. Elämäntapana kierrätys on hidasta, pikavoittoja ei ole.”
