Kelpaisiko nokoset? 15 ideaa unelmien päiväpetiin
Sisustus
Kelpaisiko nokoset? 15 ideaa unelmien päiväpetiin
Päiväunipaikan voi tehdä vaikka kylppäriin! Tai keittiöön. Satusängyt, päiväpedit ja lepolavitsat tuovat lekotteluun aivan uuden ulottuvuuden.

Olohuoneen päiväpeti on niin kutsuva, että joskus vieraatkin heittäytyvät sinne pitkäkseen ja vaipuvat unten maille. Lukuisat tyynyt ja peittopino eivät ole pelkästään mukavuustekijöitä, vaan perheen lapset käyttävät niitä majanrakennusmateriaalina.
Perheen äiti on verhoillut omakotitalon olohuoneeseen komean divaanin. Kaakeliuunin lämmössä on suloista pötkötellä. Ihana kakluuni on ollut 1920-luvulla rakennetussa talossa jo alun perin, ja se lämpiää talviaikaan lähes päivittäin.
Skandinaaviseen tyyliin sisustetussa 1960-luvun rivitalokodissa on mausteena etnisiä elementtejä. Perheen vanhemmat nukkuivat aiemmin futoneilla, mutta nykyään patjat ovat olohuoneen viereisessä kirjasto-työhuoneessa. Viihtyisään lukunurkkaukseen on mukava vetäytyä kirja kaverina.
Kerrostalokodin olohuoneessa on rento pesäpaikka, joka tuo mieleen kenttävuoteen. Se on tehty hetekan sisäosasta, joka on maalattu valkoiseksi. Tunnelman täydentävät hirvensarvet, jotka ovat peräisin suvun miesten metsästysretkeltä. Torkkupeittokin on kuin talja.
Seitsenlapsisessa perheessä tarvitaan reilusti istuimia ja lekottelupaikkoja. Olohuoneessa on perinteisen sohvan lisäksi lokoisa makuupaikka, joka on tehty kahdesta Ikean divaanista. Nätit tyynyt ovat Riihipeikon putiikista.
Lapsiperheen äidillä on oma divaani olohuoneen ikkunan edessä. Lehtikorina on pyörillä varustettu puulaatikko. Harvoin siellä saa loikoilla ihan omassa rauhassa, sillä perheen pikkuiset ovat tuoneet omat lelukorinsa läheisyyteen.
Lapsiperheen olohuoneessa on leppoisa lepäilypesä, joka on koottu runkopatjasta ja kahdesta sängynpäädystä, joista toinen on rautaa ja toinen topattu. Pehmustettu pääty on seinää vasten. Käsin tehdyt tekstiilit lämmittävät suloisesti myös mieltä.
1920-luvun hirsitalossa asuva taiteilija rakastaa kierrellä kirpputoreja. Jatkettava vuode on yksi hänen löydöistään. Koska siihen ei löytynyt sopivaa patjaa, vuode sai jäädä suosiolla kodin kuningattaren eli Mimma-kissan päiväunipediksi. Unihunnun alla on ihana kehrätä.
Rivitalokodin olohuone on pyhitetty kokonaan oleskelulle. Rautasänky tuli kotiin vaihtokaupassa – vaihtovälineenä oli vanha nojatuoli. Sängylle piti keksiä käyttöä, ja nyt se toimii kodissa asuvan pariskunnan päiväpetinä.
Omakotitalon lastenhuoneessa on somasti pedattu satusänky, jossa vanhemmat kertovat iltasadun pikkuisilleen. Kun kirjat on luettu, lisää tarinoita voi ammentaa iloisesta tapetista, torkkupeittojen ruuduista tai ikkunasta avautuvasta satamanäkymästä.
Pieni puutarhamökki omakotitalon pihassa toimii perheen kesähuoneena. Mökki lämpiää kamiinalla, joten siellä voi käydä nukkumassa päiväunet lähes ympäri vuoden sydäntalvea lukuun ottamatta. Vuoteena on vanha heteka.
Uudehkossa omakotitalossa on niin tilava kylpyhuone, että sinne mahtuu jopa sohva. Kun kukaan ei ole kylvyssä, tänne voi vetäytyä nokosille tai muuten vain mietiskelemään. Asukkaat kutsuvat kylppäriään tilkkutäkiksi, sillä kalusteet ja muut varusteet on koottu mikä mistäkin.
Tässä kodissa rakastetaan värejä! Vanhempien kesämökin aitasta löytyi vanha talonpoikaissänky, joka päätettiin maalata iloisen pinkiksi ja sijoittaa työhuoneeseen päiväunipediksi. Ompeluprojekteista yli jääneet kangastilkut ovat päätyneet täkkiin ja tyynyihin.
Omakotitaloon rakennettiin lisäosa, jotta saatiin tilaa saunalle ja poreammeelle. Siipeen sisustettiin myös tyylikäs rentoutumispaikka. Puutarhatuoleilla voi jäähdytellä kylpemisen jälkeen, nukuttaa vieraat tai vain unelmoida.
Omakotitalossa asuu kokkailua harrastava pariskunta. Tilava keittiö on kodin keskipiste. Ikkunan alla on juuri sopiva tila päiväpedille, jossa voi ottaa torkut tai vaikka siemailla lasillisen viiniä ruoan valmistusta odotellessa.