”Mieheni kutsuu minua keksikuningattareksi. Kaikki alkoi siitä, kun muutimme perheeni kanssa Australiasta Suomeen ja ihmiset ottivat meidät lämpimästi vastaan. Halusin kiittää heitä ja muistin amerikkalaisen ystäväni, joka leipoi aina lahjaksi. Leipomuksia oli ihana saada, joten aloin tehdä samaa itse. Keksit eivät maksa paljon, lähinnä aikaa. Jo lapsuudenperheessäni Etelä-Afrikassa annettiin lahjaksi itse tehtyjä asioita.
Kaikki perheessäni ovat on-off-ihmisiä: teemme jotain sataprosenttisesti tai emme ollenkaan. Kun teen keksejä, teen niitä paljon ja joskus yötä myöten. Leivon keksejä kausijuhliin, ja ystäväni myös tilaavat niitä. Viime jouluna valmistin viisikymmentä piparkakkutaloa.
Minussa on vähän Martha Stewartia. Juhlapyhinä pitää olla täydellistä. Iän myötä olen rauhoittunut vähän, eikä ihan kaikkea tarvitse tehdä itse.
Työssäkäyvän äidin syyllisyyden takia lasten syntymäpäivät menevät kuitenkin vähän överiksi. Tyttäreni halusi 15-vuotissyntymäpäivilleen seeprakeksejä, ja koska en löytänyt muottia, leivoin ja koristelin kolmekymmentä seeprakeksiä käsin.
Harrastukseni liukuu myös töihin. Olen englannin kielen lehtori ja rakastan kielen ja taiteen yhdistämistä. Teemme oppilaideni kanssa kirjallisuusprojekteja, joissa he maalaavat kekseihin kohtauksia romaaneista. Marraskuussa koristelemme ja myymme valtavasti pipareita. Tuotoilla rahoitamme Intianopintomatkamme kuluja.
Teemme oppilaideni kanssa kirjallisuusprojekteja, joissa he maalaavat kekseihin kohtauksia romaaneista.
Parasta keksien tekemisessä on se, kun saan paketoida ne nätisti. Lähetän niitä äidilleni Berliiniin sekä ystävilleni ympäri maailmaa. Australialaiset ystäväni ovat saaneet kengurukeksejä ja intialaiset riikinkukkokeksejä. Nyt etsin sarvikuonomuottia, koska eteläafrikkalaisen ystäväni lapsi on mukana sarvikuonojen suojeluhankkeessa.
Olen kehittynyt vuosien varrella, mutta kauniita koristuksia tehdäkseen ei tarvitse olla taiteilija. Yksinkertainenkin on kaunista. Koristelu ei ole mitään fitness-urheilua, jota pitäisi tehdä koko ajan pysyäkseen kunnossa. Välillä pakkaan leipomistarvikkeet pois ja otan ne taas esiin, kun haluan.”
