Kotivinkki

Keksikuningatar-Kirstenin käsissä sokerimassasta syntyy taidetta – oletko koskaan nähnyt upeampia suklaamunia tai keksejä?


Australiasta Suomeen muuttanut Kirsten Eskelinen koristelee huikeita keksejä ja suklaamunia. Niitä hän lähettelee ystävilleen ympäri maailmaa.
Kuvat Pia Inberg
Kirsten pitää leivonta- ja koristelutalkoot muutaman kerran vuodessa, mutta kaapissa on aina jemmassa keksejä merkkipäivien varalle. Pääsiäisen suklaamunat on varattu suklaata rakastavalle aviomiehelle.

”Mieheni kutsuu minua keksikuningattareksi. Kaikki alkoi siitä, kun muutimme perheeni kanssa Australiasta Suomeen ja ihmiset ottivat meidät lämpimästi vastaan. Halusin kiittää heitä ja muistin amerikkalaisen ystäväni, joka leipoi aina lahjaksi. Leipomuksia oli ihana saada, joten aloin tehdä samaa itse. Keksit eivät maksa paljon, lähinnä aikaa. Jo lapsuudenperheessäni Etelä-­Afrikassa annettiin lahjaksi itse tehtyjä asioita.

Kaikki perheessäni ovat on­-off­-ihmisiä: teemme jotain sataprosenttisesti tai emme ollenkaan. Kun teen keksejä, teen niitä paljon ja joskus yötä myöten. Leivon keksejä kausijuhliin, ja ystäväni myös tilaavat niitä. Viime jouluna valmistin viisikymmentä piparkakkutaloa.

Näihin kekseihin on käytetty kahta taikinaa ja muottia. Ovaali pohja on piparkakkutaikinasta ja pikku pupu voitaikinasta.
Pääsiäismunan voi nauttia myös 2D-muodossa. Jos Kirstenillä ei ole tarvittavaa muottia, hän tekee ensin mallin ja leikkaa taikinan sen mukaan hedelmäveitsellä tai pitsaleikkurilla.
Suklaamunan voi koristella nopeasti ja helposti myös valmiilla sokerimassakoristeilla. Esimerkiksi Dr Oetkerillä on valmiita ruusukoristeita.

Minussa on vähän Martha Stewartia. Juhlapyhinä pitää olla täydellistä. Iän myötä olen rauhoittunut vähän, eikä ihan kaikkea tarvitse tehdä itse.

Työssäkäyvän äidin syyllisyyden takia lasten syntymäpäivät menevät kuitenkin vähän överiksi. Tyttäreni halusi 15­-vuotissyntymäpäivilleen seeprakeksejä, ja koska en löytänyt muottia, leivoin ja koristelin kolmekymmentä seeprakeksiä käsin.

Harrastukseni liukuu myös töihin. Olen englannin kielen lehtori ja rakastan kielen ja taiteen yhdistämistä. Teemme oppilaideni kanssa kirjallisuusprojekteja, joissa he maalaavat kekseihin kohtauksia romaaneista. Marraskuussa koristelemme ja myymme valtavasti pipareita. Tuotoilla rahoitamme Intian­opintomatkamme kuluja.

Teemme oppilaideni kanssa kirjallisuusprojekteja, joissa he maalaavat kekseihin kohtauksia romaaneista.
Suklaamunan sokerikuorrutus onnistuu, kun sokerimassaa pursotellaan sen pinnalle pienissä osissa, joiden annetaan kuivua välillä.
Elintarvikeväri ohenee siveltäväksi maaliksi kirkkaalla alkoholilla. Koristellessaan Kirsten kuuntelee äänikirjoja, nyt on menossa Hans Roslingin Faktojen maailma.

Parasta keksien tekemisessä on se, kun saan paketoida ne nätisti. Lähetän niitä äidilleni Berliiniin sekä ystävilleni ympäri maailmaa. Australialaiset ystäväni ovat saaneet kengurukeksejä ja intialaiset riikinkukkokeksejä. Nyt etsin sarvikuonomuottia, koska eteläafrikkalaisen ystäväni lapsi on mukana sarvikuonojen suojeluhankkeessa.

Olen kehittynyt vuosien varrella, mutta kauniita koristuksia tehdäkseen ei tarvitse olla taiteilija. Yksinkertainenkin on kaunista. Koristelu ei ole mitään fitness-­urheilua, jota pitäisi tehdä koko ajan pysyäkseen kunnossa. Välillä pakkaan leipomistarvikkeet pois ja otan ne taas esiin, kun haluan.”

Käsityöläisen tärkein kaveri on hyvä työkalupakki. Tällä hetkellä Kirstenin suosikkeja ovat Peggy Porschenin leipomisvälineet. ”Työkalujen täytyy toimia, koska olen liian kärsimätön tekemään uudelleen.” Tavallisesta kaupan suklaamunasta kuoriutuu taideteos, kun sen koristelee värikkäillä sokerimassakukilla. Silikonimuoteilla tehdyt kukat saavat elävän värin siveltimellä levitetystä elintarvikeväristä. Kirstenillä on satoja piparkakku- ja koristemuotteja. Hän ostaa niitä ulkomaanmatkoiltaan mutta saa niitä myös lahjaksi ystäviltä ja oppilaiden vanhemmilta.
Julkaistu: 17.4.2019