Ei mitään peruspirttejä! Palju, kaivinkone, Frozen-linna ja 10 muuta kotikeittiöissä syntynyttä upeaa pipariluomusta


Piparista voi tehdä perinteisen talon lisäksi vaikka mitä muuta. Kurkkaa hurmaavat ideat ja päästä oma luovuutesi valloilleen!

Kasvihuone hankien keskellä

”Sain viime keväänä kauan haaveilemani kasvihuoneen puutarhaani, ja harrastus vei mennessään. Ystävä oli nähnyt piparikasvihuoneen Pinterestissä ja lähetti kuvan, että tällainen minun tulisi tehdä. Valmiita kaavoja ei löytynyt, joten urakka piti aloittaa kaavoista alkaen.

Kasvihuoneen ikkunat ovat liivatelehtiä ja polku rakennuksen edustalla keksinmurua.
Marianna sai katolle muhkeat kinokset vaahdottamalla pikeeriä todella paksuksi. Hän vaahdotti valkuaiset, lisäsi joukkoon erissä reilusti tomusokeria ja tilkan sitruunamehua. Kasvihuoneen "kivijalan" hän teki pursottamalla ensin valkoista pikeeriä erimuotoisiksi täpliksi. Kun pikeeri oli kuivunut, hän maalasi täplät elintarvikeväreillä.

Leivottua tulee muutenkin paljon, sillä olen tehnyt kondiittorin töitä kymmenen vuotta ja nyt valmistuin myös kondiittorimestariksi. Lisäksi teen lisätöitä reseptien parissa. Piparitalojakin on tullut tehtyä joskus aiemmin, tosin nyt on ollut muutama vuosi taukoa.

Vaikka olenkin leivonnan ammattilainen, kaikkea ei ole tullut kokeiltua. Tässä piparikasvihuoneessa ehdottomasti vaikeinta oli ikkunoiden liimaaminen. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tein liivatelehdistä ikkunat. Olen tottunut kasaamaan talot pikeerillä, mutta pikeerin kosteus ei sopinutkaan liivatelehdille vaan sai ne käpristymään. Lopulta turvauduin kiinnittämään ikkunat kuumaliimalla.”

Marianna, Masku

”Parasta pipariaskartelussa on ehkä se, että voi päästää mielikuvituksen valloilleen ja rakentaa lähes mitä vain. Koristeluun on myös hauskaa miettiä erilaisia toteutustapoja”, Marianna sanoo.
Piparikasvihuone tuo Mariannan keittiöön joulun tunnelmaa ja tuoksua. Kasvihuoneen kaavat löytyvät hänen blogistaan Pikku murusia.

Jäisen uljas Frozen-linna

"Piparkakkumökkien suunnittelemisesta ja rakentamisesta on tullut suorastaan minun ja avopuolisoni Hannun yhteinen harrastus sekä työmaa aina näin joulun alla. Emme ole ammattilaisia, vaan tämä pipareiden leipominen sekä erilaisten mökkien, kirkkojen ynnä muiden tekeminen on meidän tapamme valmistautua jouluun. Innokkaina kokeilemme vuosittain jotain uutta.

Täksi jouluksi suunnittelimme tämän jäätyneen linnan, jonka esikuva löytyy tietysti Disneyn menestyneestä Frozen-animaatioelokuvasta. Innoituksen toi 4- ja 2-vuotiaiden lastenlastemme innolla ja usein esittämä elokuvan tunnussävelmä Taakse jää. Oli ilo tehdä tytöille oma piparilinna.

Linna on 40 cm korkea. Kaikkiaan sen tekemiseen ideoinnista valmiiseen luomukseen meni noin 20 tuntia. Hyytävän jäinen vaikutelma saatiin lisäämällä linnan rakenteisiin sinisiä led-valoja. Hahmot on ostettu lelukaupasta.

Katselimme Taakse jää -kappaleesta videota, jossa tämä linna näkyy. Otimme sopivasta kohdasta ruutukaappauksen, jonka pohjalta Hannu piirsi luonnoksen paperille ja teki mallin aaltopahvista lopulliseen kokoon. Pahvimallien mukaan sitten leikkasimme osat piparkakkutaikinasta. Paistamisessa on oltava tarkkana, että osat ovat sopivan tummia mutta eivät liian kovia. Liian pitkään uunissa olleet osat murtuvat helposti.

Taikinaa kului pari kiloa, pikeerin tekoon tomusokeria puolitoista kiloa ja tusinan kananmunan valkuaiset. Lisäksi käytimme erilaisia irtokarkkeja, kuten lumilyhdyssä sekä parvekkeen kaarteessa olevaa liitulakua. Ikkunoiden ja muiden läpinäkyvien pintojen tekoon paras materiaali on murskattu muumitikkari, joka sulaa uunissa. Murskausvaiheessa tarvitaan yllättävän järeää kalustoa, muun muassa isoa kumivasaraa.

Kuorrutuksen teimme monessa vaiheessa, sillä osien piti välillä kuivua. Osat on kiinnitetty alustaan ja toisiinsa sulatetulla sokerilla tai elintarvikeliimalla rakenteen luonteesta riippuen. Tänä jouluna käytimme koristelussa ensimmäistä kertaa täyspikeeriä löysempänä ja jäykempänä versiona.

Linna saatiin vietyä turvallisesti tyttösten kotiin. Siitä on riittänyt iloa ja sen äärellä on useat kerrat laulettu Taakse jää -kappaletta."

Tarja Porkkala ja Hannu Viitanen

Harmaat osat linnan vierellä kuvastavat Tarjan mukaan kalliota, jonka tyvestä linna nousee korkeuksiin. Jäinen lampi on sulatettu sinisistä Mynthon-pastilleista, ja sinisyyttä tehostaa vielä lammen alla oleva folio.

Piparijuna kuljettaa karkkikuormaa

”Innostuin muutama vuosi sitten piparirakentelusta, ja nyt on muodostunut tavaksi tehdä joka joulu jotain. Haastan mielelläni itseäni kaikessa tekemisessä, ja joka kerta pitää olla jotain uutta. Itseoppineelle kotileipurille tämä toki on helppoa, pikeeriinkin tutustuin vasta pari vuotta sitten.

Parina viime vuonna olen tehnyt talon ja nyt halusin vaihtelua. Netistä ideoita selatessani törmäsin piparirekkaan ja makeisilla kuormattu lava näytti kivalta. Autoa en kuitenkaan halunnut, ja ajatus junasta ja erilaisista vaunuista vain syttyi kirkkaana. Kuten luonteelleni sopii, ensin tehdään päätös omia kykyjä kyseenalaistamatta, sen jälkeen sitten keksitään keinot ja raivataan tiet, jotta päästään määränpäähän.

Marianne taivutti matkustajavaunun ja veturin kattopalat pullon avulla. Kaikki kotoa löytyneet pullot olivat vähän liian kapeita, joten hän kääri pullon keittiöpyyhkeeseen ja leivinpaperiin. Kun piparit olivat kypsyneet uunissa, hän nosti kuumat levyt pullon päälle jähmettymään. Kiskot Marianne teki lakumatosta ja ratapölkyt piparista.
Koristelussa Marianne käytti pikeeriä, koristehelmiä ja tomusokeria. Tavaravaunujen kyydissä on tryffeleitä ja ranskanpastilleja. Pastillien hempeä ja utuinen värimaailma toimi innoituksena koko junan väritykselle.

Katselin netistä vanhojen höyryvetureiden ja vaunujen kuvia ja hahmottelin paperille, millaisen yhdistelmän teen. Tämän jälkeen rakensin kolmiulotteisen mallin kartongista, ja puretusta mallista syntyi kaavat.

Keittiöni oli junapajana kaikkiaan puolitoista viikkoa. Yhtenä iltana tein suunnitelman ja kaavat, toisena leivoin osat, muutamana seuraavana koristelin, sitten kasasin ja viimeistelin… Toki jännitysmomenttia oli aina siinä, miten osat paiston jälkeen istuvat toisiinsa, mutta mitään suuria vastoinkäymisiä ei tullut – ei ainakaan sellaisia, joita ei olisi voinut pikeerillä peittää.

Paikallisessa DeliTukku-kahvilassamme oli piparkakkutalokilpailu, ja tein junan leikkimielisesti tuohon kilpailuun. Pari päivää sitten tuli tieto, että junani äänestettiin voittajaksi!"

Marianne Liitelä, Pohjan kirkonkylä

Pyörivä kaivinkone aidon mallin mukaan

"Viime jouluna keksin jostakin väsätä piparista mieheni kaivinkoneen. Hänellä on oma maanrakennusyritys, Maanrakennus M. Eggert. Tein sen mieheni ja silloin muutaman kuukauden ikäisen poikamme iloksi, ja mies tykkäsikin piparikoneesta hirveästi. Hän laittoi siitä kuvia maansiirtoalan Facebook-ryhmään ja lähetti kuvia myös yritykselle, jolta oli ostanut Kobelco-kaivurinsa.

Tänä jouluna päätin tehdä parannellun version viimevuotisesta kaivinkoneesta. Tein koneeseen sitten kääntyvä hytin.

Kaivinkoneen hyttiä saa pyöritettyä kuin oikeassa kaivinkoneessa konsanaan. Hytti ja puomiosa ovat irrallaan telasta, ja Henna teki hytin alle pyöreät tuet. Ne pitävät rakennelman tasapainossa, ja niiden avulla hyttiä pystyy kääntämään.
Henna viilasi osia raastinraudalla, jotta ne sopisivat kiinnityssivuilta paremmin kohdilleen. Erityisesti puomin osia sai hioa tarkasti, jotta kulmista sai juuri oikeanlaiset ja kiinnityksistä napakat. Kauhasta Henna sai kuperan laittamalla taikinaa uunissa kypsymään kaulimen päälle.
Henna käytti rakentamiseen omatekoista piparitaikinaa. Hän värjäsi kaivurin omatekoisella "maalilla", josta hän yritti saada oikean Kobelcon värisen. Maalin hän teki perinteisestä tomusokeri-valkuaisseoksesta sekoittamalla siihen sinistä ja vihreää elintarvikeväriä. Seoksen hän jätti aikaa juoksevaksi, että sitä sai levitettyä pensselillä.

En ole ennen nähnyt piparikaivuria, joten suunnittelin tämän itse ja piirsin kaavat pahville. Kaavojen tekeminen onkin yksi hauskimmista vaiheista. Katsoin mallia mieheni koneesta, että sain esimerkiksi puomien taitot ja hytin aidon näköisiksi.

Tykkään näpertelystä, joten en koe, että kaivurin tekeminen olisi ollut vaikeaa. Kun aloin liimaamaan osia yhteen, poltin sormia sulaan sokeriin. Sen jälkeen tein loput aikalailla yhdellä kädellä, koska toisessa kädessä oli pakko pitää kylmäkallea. Viimeistely saisi olla parempi, ja se harmittaa, että jossain kohtaa saumat irvistävät.

Aiempina vuosina on tullut tehtyä muun muassa Muumitalo, rekka ja viime vuonna Bengtskärin majakka, joka oli yli puoli metriä korkea. Piparista on hauska tehdä kaikenlaista, mutta joulun jälkeen työt ovat joutaneet aika lailla kokonaan roskiin. Itse syön vain taikinaa, koristeita ja karkkia, mutta valmiista piparista en pahemmin tykkää. Taikinan teen itse.

Suunnitteilla on monta piparihommaa. Saa nähdä, odotanko ensi jouluun vai alanko väsäilemään."

Henna Eggert, Kemiö

Satulinna kohoaa korkeuksiin

Linna on kooltaan noin 60×60cm. Emmillä meni sen rakentamisessa reilu viikko, kun hän teki linnaa muutaman tunnin päivässä. Taikinaa kului arviolta noin 3 kiloa. Emmi tykkää käyttää valmistaikinaa, koska sitä on helppo hakea tarvittaessa kaupasta lisää ja sulattaa pakastimesta.
Vaikeinta oli kokoaminen. Emmi kokosi ja koristeli kaikki kerrokset erikseen ja kasasi ne päällekkäin vasta ennen viimeistelyä. Alimpien kerrosten sisään hän laittoi tuet. Silti joka aamu on pelottanut, että teos on romahtanut yön aikana. Onneksi näin ei ole käynyt!

"Perheeni pyysi minua tekemään kotiin piparitalon, ja inspiraation satulinnaan sain Pinterestin kauniista piparkakkuteoksista. Ammattilainen en missään tapauksessa ole, vaan enemmän sellainen satunnaisesti mustikkapiirakkaa leipova kotiäiti. Päätin kuitenkin heti, että mikään tavallinen ei riitä.

Idea kehittyi pikkuhiljaa, ja rakennelma kohosi keittiön pöydälle monta kertaa ennen lopullista järjestystä, kun vaihtelin osien paikkoja ja leivoin välillä lisää.

Kaikki valkoiset osat ovat melko löysäksi jätettyä pikeeriä, joka kuivuessaan tasoittuu kauniiksi tasaiseksi pinnaksi. Ison, koukeroisen "puun" leikkasin pellin päällä osin paperille piirretyn kaavan avulla ja osittain vapaalla kädellä. Terävä veitsi, hammastikku ja pinsetit olivat kovassa käytössä. Etualalla olevassa tornissa kokeilin ensimmäistä kertaa pikeerin levittämistä siveltimellä, jotta saisin aikaan kukkia.

Koristeluun Emmi käytti muutamaa eri vahvuista pikeeriä sekä lisäksi kaikenlaisia sokerihelmiä, sokeripaloja ja ihan tavallista hienoa sokeria pikeeriin ripoteltuna. Kaarevat osat hän paistoi tyhjän, leivinpaperilla päällystetyn säilyketölkin päällä.
Aiempina vuosina Emmi on tehnyt muutamia tavallisia piparitaloja. Noin viisi vuotta sitten hän rakensi piparista taloa isomman linnan.

Oli haastavaa pysyä tarpeeksi käsivällisenä. Pidin nyrkkisääntönä, että samana päivänä ei voi paistaa, koota ja koristella. Kun hahmottelee mielessään jo lopputulosta, on vaikeaa pitää näpit irti osista antaakseen niiden jähmettyä paistamisen jälkeen.

Ylpein olen varmaankin ohuista pursotuksista. Käytin ensimmäistä kertaa noin pientä tyllaa, jonka tilasin tätä projektia varten."

Emmi Levonen, Pori

Pukki ja muori joulusaunassa

”Idea piparisaunasta lähti lentoon yhtenä viikonloppuna saunassa istuessani. Tuumin, mikä on joulussa sellainen hetki, jolloin jokainen suomalainen voi vihdoin hengähtää ja nauttia kättensä töistä sekä ennen kaikkea hiljaisuudesta ja rauhasta. Mikä ilmentää suomalaisuutta kaikessa yksinkertaisuudessaan? Sauna on paikka, jossa voi olla ajatuksiensa kanssa keskenään.

Myös joulupukilla ja muorilla on oikeus kaiken kiireen keskellä rentoutua sekä antaa aikaa itselleen ja toisilleen. Sen takia halusin askarrella heidät saunaan.

Ira teki hahmot, kiulun, paljun, vihdan, tonttuhatun ja kiukaan kivet sokerimassasta. Löylykauhan varren hän väänteli rautalangasta.

Piirtelimme aviomieheni kanssa kaavat omasta päästä kahvikupposen äärellä. Sauna on niin sanottu roombox, jossa on lattian lisäksi vain kaksi seinää. Näin näkyvyys on esteetön.

Eipä tässä varsinaisesti mitään vaikeaa ollut, jännittävin osuus oli varmasti kiehuvan sokerin kanssa läträäminen. Ylpein olen siitä, että onnistuin vangitsemaan joulun parhaita hetkiä melkoisen yksinkertaiseen työhön. Parasta oli aviomiehen kanssa vietetty yhteinen aika osia paistaessa ja ihmisten ihastunut vastaanotto. Kukaan ei pahoittanut mieltään, vaikka pukki ei ’kalleuksiaan’ peitellytkään.”

Ira Saarela Valkeakoski

”Pukin elopainon takia lauteet romahtivat, ja eräänä aamuna pukki löytyi kelteisillään lauteiden alta. Kuten tuhannet muut suomalaiset, pukkikin aloittaa tammikuussa dieetin”, Ira kertoo.
Ira tekee vuosittain piparista yhtä sun toista, tosin perinteisistä piparitaloista hän ei oikein välitä. Hän myös maalaa mielellään pipareihin koristeita. ”Tänä vuonna olen lukenut ja tutkinut kirjallisuutta Suomen sodista, mistä inspiroituneena tein piparilottia. Näitä huutokauppasin sotiemme veteraanien hyväksi.”

Perhe Piparinen paljuilee

Piparisen paljun tekeminen tuli jostakin mieleeni, ja se tuntui tuntui juuri sopivan hauskalta, luovalta ja erilaiselta. Oli heti ryhdyttävä kokeilemaan, vaikka olin jo ehtinyt pohtia, tuleeko tänä jouluna inspiraatiota piparitaiteeseen ollenkaan.

Hannamaria katsoi hiukan mallikuvaa paljusta, jotta mittasuhteet hahmottuisivat oikein.

Paljussa on pohja ja sen päällä muutama tuki piparitaikinasta. Päällä on toinen pohja, jonka pinnan värjäsin vedeksi sinisellä sokerimassalla. Paljun laudoitus on liimattu pikeerillä pohjiin kiinni. Lisäksi tein erikseen kamiinan, piparihahmot, koiran, rappuset, pari kuusta ja penkin. Alustana on kakkualusta.

Vaikeinta minulle on aina pipariasetelmaa kasatessa malttaa antaa liimana käytetyn pikeerin jähmettyä kokoamisvaiheessa niin, että osat ottaa hyvin kiinni. Meinaan päästää irti liian aikaisin!

Olen tehnyt piparista pari kertaa vuosia sitten kotitilamme asuinrakennuksen, eteläpohjalaisen talonpoikaistalon. Lisäksi olen tehnyt kahden hevosen valjakon, joka veti rekeä, ja viime jouluksi syntyi piparimalli oman traktorini, vm. 1966 John Deeren, inspiroimana – hytitön vanha traktori peräkärryllä."

Hannamaria Aho, Alajärvi

Soma karuselli

Noora oli aikeissa tehdä perinteisen piparitalon. Pikkusisko kuitenkin ehdotti, että he kokeilisivat tällä kertaa jotakin luovempaa. Pinterestistä löytyi soma piparikaruselli, josta oli kaavatkin tarjolla.

"Karuselli koostuu monesta osasta, ja sen tekeminen oli kyllä haastavampaa kuin peruspiparitalon tekeminen. Kärsivällisyyttä tarvittiin erityisesti osien leikkaamisessa, sillä osia on paljon eikä valmista muottia ole. Osista on pyrittävä tekemään mahdollisimman suoria, ettei kokoamisvaiheessa tule ongelmia.

Kaikkein vaikeinta oli karusellin kokoaminen. Erityisesti katto oli haastava. Osien saaminen oikeaan kulmaan on tärkeää, että katosta tulee yhtenäinen eikä jollekin sivulle jää aukkoa. Kokoamisessa auttoi se, että tekijöitä oli kaksi. Useampi käsipari piti huolen siitä, että sokeri pysyy oikeanlaisena pannulla ja että pipariosat saadaan ehjänä kiinni toisiinsa.

Olen itse aiemmin tehnyt pari piparitaloa. Lapsena kohokohta on ollut, kun on päässyt koristelemaan äidin tekemää piparitaloa."

Noora Kivistö

Lätkäfanien jääkiekkokaukalo

”Perheessämme harrastetaan aktiivisti jääkiekkoa: 7- ja 8-vuotiaat poikani pelaavat ja heidän isä valmentaa. Itsekin olen aktiivisesti mukana harrastuksessa. Halusin ilahduttaa pikkumiehiä, ja idea piparisesta kaukalosta syntyi hetken mielijohteesta. En yleensäkään käytä aikaa suunnitteluun pitkiä aikoja, vaan tartun nopeasti tuumasta toimeen. Jompikumpi pojista taisi nakata muutamaa päivää aiemmin, että ’tee vaikka kaukalo’. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun poikkesin perinteisestä piparitalon rakentamisesta.

Maria kirjoitti kaukalon laitaan oman kaupungin jääkiekkojoukkueen Tornion IHC:n (TIHC) nimen. ”Pojat ovat TIHC:n tiikereitä henkeen ja verreen.” Värit ovat elintarvikeväreillä värjätystä pikeeristä. Kentän viivoihin, tulostauluun ja kaukalon mainoksiin Maria käytti sokerimassaa.

Kaavat piirsin itse – tämän tyylisessä luomuksessa se käy käden käänteessä. Olen jo aiemmin halunnut käyttää joulukarkeista ja vihreistä kuulista tehtyjä valaisimia piparitalokoristeluun, ja tähän kaukaloon ne sopivat hyvin. Jotkin ideat syntyvät vasta rakennusvaiheessa, kuten kaukalossa olevat salmiakkikarkkikiekot.

Minusta piparkakkurakentelu ei ole niin vakavaa – ei haittaa, vaikka puut ovat vähän vinossa tai sokerit valuvat sinne tänne. Valmista pitää tulla nopeasti, eikä liian tarkkaa tai vaikeaa saa olla."

Maria Kotvio, Tornio

Piparikaravaani matkalla joulun viettoon

Fanni on tehnyt monena vuotena piparitalon, mutta tällä kertaa hän lisää haastetta. ”Kun näin mallin piparikaravaanista, tiesin, että tuossa on tämän vuoden projektini! Tulostin kaavat Sunnuntain nettisivuilta, mutta vaunuun lisäsin itse ikkunat paljon muitakin yksityiskohtia.”

"Leivomme joka vuosi äitini kanssa yhdessä piparit ja teemme piparitalot. Äitini teki tällä kertaa hevostallin, minä karavaanin. Teemme ja värjäämme pikeerin aina itse ja laitamme eri värit hieman tavallista paksumpiin muovipusseihin. Pussin kulmaan leikkaamme ihan ohuen reiän ja suurennamme sitä tarvittaessa.

Tällä kertaa kaikkeen meni aikaa noin 9,5 tuntia, leivoimme toki samassa tavalliset piparit. Niitä tosin emme jaksaneet tämän urakan jälkeen koristella.

Olemme aiemmin tehneet erilaisia taloja, kuusia, kirkkoja ja muumitalon. Piparissa on ihanaa haastetta, ja talojen kasaaminen on jännittävää. Parasta on koristelu ja pihojen luominen, koska siinä saa heittää luovuuden ihan uudelle tasolle. Teemme kaiken aina syötäväksi, mikä tuo peliin mukavaa haastetta mielikuvitukselle. Olemme tehneet esimerkiksi halkopinoja toukkalakuista, lumilyhdyn Mariannerakeista ja niin edelleen."

Fanni Örlin, Salo

Kengänjäljet tomusokerilumeen on tehty pienellä sudilla.

Mini ja perävaunullinen rakkaita lemmikkejä

Eläimet ja kuusi on tehty sokerimassasta. Kuusi oli valmiiksi vihreää massaa, eläimet Anne värjäsi pastaväreillä ohutta sivellintä käyttäen. Väritykseen Anne otti mallia perheen lemmikeistä.

"Useamman vuoden ajan minulla on ollut tapana tehdä jokin hiukan omalaatuisempi piparityö jouluksi. Viime vuonna meille tuli eka bernhardinkoira jouluksi taloon. Siitä inspiroituneena tein piparisen koirankopin ja sinne tuon meidän ensimmäisen koiranpentusen Sakari Kuosmasen eli Saken.

Tänä vuonna ostin Minna Immosen joulukalenterin, jossa oli joulupukki ja -muori ajavat Minillä ja peräkärryllä. Kun itsellänikin on kulkupelinä Mini, ajattelin, että teenpä piparista Minin ja peräkärryn. Pikkuhiljaa idea alkoi rikastua. Meille on tulossa taas ”jouluvauva”, toinen bernhardinkoira Oku eli poika Luukkainen. Lisäksi meillä asustaa kissaneiti Virve Rosti eli Viki. Tänä vuonna kaikki elikot pääsivät siis Minin kyytiin!

Meillä on 11-vuotias poika ja kolme jo aikuista tytärtä. Jo tyttöjen ollessa pieniä väkertelimme yhdessä näitä piparijuttuja. Tykkään näperrellä kaikenlaista, ja pipariaskartelu on kivaa joulutunnelman houkuttelua. Aiempina vuosina olen tehnyt tavallisten piparitalojen lisäksi esimerkiksi muumitalon, puumajan, sen koirankopin ja ritarilinnan. Joskus tein foliojärveen kolmen saaren rykelmän, joissa oli pieni mökki, kirkko ja sillat saarten väleissä.

Anne Rainio, Sastamala

Konepellin kohoumat Anne on tehnyt lakritsipötkön puolikkaista. Päällä on pikeeriä. Minin sisällä on paristoilla toimivat pienet jouluvalot.

Leipomo täynnä hurmaavia yksityiskohtia

Leipomo on kooltaan noin 50x50 cm.

"Kun aloin ideoida piparityötäni, tavoitteena oli päihittää viimevuotinen tekeleeni. Se oli kylä, jossa oli muun muassa useita pieniä ja yksi iso piparitalo sekä juna. Katselin myös, kuinka ihmisillä on lähtenyt tonttuovirakennelmat pursuamaan erilaisiksi tonttutaloiksi. Mietin sitten, tekisinkö piparista miniatyyritalon tai huoneen. Kurkin ideoita myös Pinterestistä, ja leipomo herkkuineen tuntui ihanan jouluiselta.

Kaavojen piirtämiseen ja osien paistamiseen meni muutama ilta. Koristeluun ja talon kasaamiseen meni yksi ilta ja yksi kokonainen päivä, jolloin puuhastelin noin 12h putkeen.

Piparitaloja tehdessä jännittää aina, onko kaavat piirretty oikeaan kokoon. Isommista piparitöistä innostuin noin kahdeksan vuotta sitten. Siitä lähtien joka joulu kotiin on syntynyt toinen toistaan suurempi tekele. Joskus olen tehnyt piparitaloja myös tilauksesta ystäville ja tuttaville. Tänä vuonna liikkeelle on lähtenyt jo minitaloja, yksi isompi huvila ja rekiä. Viimeisin tuotos kotiin on pari päivää sitten rakentamani palju."

Nea Pitkänen, Tuusula

Pipariset tiskit ja hyllyt Nea kokosi ja koristeli valmiiksi ja siirsi sen jälkeen sisälle valmiiksi koottuun taloon, samoin muut irtotavarat. Ikkunoista hän teki niin isot, että käsi juuri mahtuu sisään.
Hyllyiltä ja pöydiltä löytyy erilaisia leivoksia, kakkupaloja, hedelmiä ja astioita. Myyntitiskillä on vaaka, lattialla matto ja nurkassa joulukuusi valoineen.
Terassilla on harja, limukori ja pihamaalla muun muassa pensaita ja sukset. Osan tuotteista Nea osti Minimaailma.fi-verkkokaupasta ja osan hän tilasi Kiinasta.
”Teen yhtenä työnä ja omaksi iloksi sisustamista. Siksi nämä näpertelytkin lähtevät aina vähän laukalle”, Nea sanoo.
Ikkunalasit on tehty nallekarkeista: kun karkin laittaa ikkuna-aukkoon ennen paistoa, uunissa karkki sulaa lasimaiseksi kalvoksi. Kivetys talon edessä on koottu siivutetuista täytelakuista. Nean pipariaskarteluista ja muista intohimoista voi lukea hänen blogistaan.

Rekkakuskin poika toivoi piparirekkaa

"Tein piparirekan ilahduttamaan erityisesti perheemme miehiä. Idean rekasta sai neljävuotias poikani Viltsu. Hänen isänsä ajaa rekkaa, joten aihe oli siksikin sopiva.

Käytin mallina Emek-lelurekkaa. Otin siitä mitat ja tein paperiin kaavat. Tietysti pipari vähän leviää uunissa, joten lopputuloksesta tuli malliaan suurempi. Mittasuhteet pysyivät kuitenkin aika kivasti.

Rakentelemme piparivirityksiä joka vuosi lastemme kanssa, vaihtelevalla menestyksellä. "

Sini Teittinen, Helsinki

"Rekka on toistaiseksi saanut olla rauhassa – eivät ole herkkusuut sitä vielä popsineet", Sini kertoo.
Sini käytti kaavojen suunnittelussa mallina lelurekkaa.

Jutun kuvat ovat haastateltavien ottamia.

Julkaistu: 21.12.2018