Viherpiha

Juha muutti hiekkakentän kukkivaksi preeriaksi: ”Loistokkain aika kestää elokuulta lokakuulle”

Juha muutti hiekkakentän kukkivaksi preeriaksi: ”Loistokkain aika kestää elokuulta lokakuulle”

Tammisaarelainen Juha Laiho on saanut innoituksen aurinkoiselle etupihalleen Pohjois-Amerikan preerioilta. Koristeheinien ja myöhään kukkivien perennojen ansiosta kesäinen tunnelma jatkuu pitkään.
Teksti Outi Tynys
Kuvat Kirsi Tuura
Mainos

Miten piha sai alkunsa?

Kun muutimme vaimoni Katriina Asikaisen kanssa taloon kymmenen vuotta sitten, piha oli rakentamisen jäljiltä yhtä myllerrettyä hiekkakenttää. Ostimme halpaa ja huonoa multaa ja teimme pihaan pyöreitä penkkejä ja ladoimme kiviä niiden ympärille.

Aluksi tuli istutettua perinteisiä perennoja, mutta myöhemmin ne ovat väistyneet. Esimerkiksi ritarinkannus on kaunis, mutta siihen tulee härmää ja kasvusto ränsistyy kukinnan jälkeen. Jossakin vaiheessa olin keräilijä – täällä kasvoi enimmillään noin 250 erilaista kurjenpolvea. Puutarhasta tuli kuitenkin liian yksipuolinen.

Nykyiset kasviryhmät ovat syntyneet kokeilemalla, ja ne ovat muuntuneet vähitellen. Nykyisin minulle tärkeintä on puutarhan kokonaisilme.

Mistä ammennat ideoita?

Tavoitteeni on luoda luonnollisen näköisiä istutuksia, joissa yhdistyvät koristeheinät ja kukkivat perennat. Inspiraatio on peräisin Pohjois-Amerikan kukkivilta preerioilta ja hollantilaiselta puutarhasuunnittelijalta Piet Oudolfilta.

Halusin luoda oman preeriapuutarhan, mutta kompromisseja on ollut pakko tehdä. Preeria, Hollanti ja Suomi ovat kaukana toisistaan.

Juha Laiho nauttii Tammisaaren pitkistä ja leudoista syksyistä. Syliin on päässyt Elsa-kana. Etualalla punatähkä, ruostekukka ja punahattu. Taustalla kukkii kookas punalatva. Ruostekukka on jopa selvinnyt talven ulkona penkissä, vaikka Juha aiemmin on aina nostanut sen mukulat sisälle viileään talveksi. Alppipiikkiputken sininen hohde haalistuu kukinnan loppuvaiheessa.

Mitkä ovat pihan heikoimmat puolet?

Täällä ei ole keväällä yhtään mitään. On hieman tylsää, kun vielä toukokuun lopussakaan penkeissä ei juuri näy elonmerkkejä. Monet preeriaperennoista lähtevät kasvuun vasta, kun lämmintä on jatkunut pitkään. Jos kesäkuu on kolea, elefanttiheinän tuppaat saattavat vielä juhannuksen tienoillakin olla melko onnettoman näköisiä. Kunnolla vihreää on vasta, kun kesäkuu on pitkällä.

Toisaalta minua viehättää muutos, ja se että perennojen kasvu alkaa keväällä nollasta. Punalatvasta ei näy keväällä mitään, mutta loppukesällä kasvi on 2,5 metrin korkuinen.

Joka kevät ajattelen, että olisi kiva olla enemmän kukkasipuleita. Sipulikukat olisivat kuitenkin hankalia, kun kaivelen penkkejä.

Entä pihan parhaimmat puolet?

Onneksi kevään kärsimys palkitaan loppukesällä ja syksyllä. Kotipihalla kesäinen tunnelma jatkuu, vaikka muualla olisi jo syksyistä.

Täällä on paljon myöhäisiä kukkijoita ja aikamoinen perhosbaari loppukesällä. Useat preeriakasvit, kuten syyshohdekukka, punahattu, sädepäivänhattu ja punalatva, ovat hyviä hyönteiskasveja. Moni perenna näyttää hyvältä pakkasiin asti.

'Waltraut'-syyshohdekukan kukinta alkaa heinäkuun lopussa ja voi jatkua syyskuulle. Perhosia ja mehiläisiä houkutteleva perenna kasvaa noin 80 sentin mittaiseksi. Punahatut ovat parhaita perhoskasveja. Juha Laihon kokemuksen mukaan punaiset lajikkeet ovat valkoisia arempia. Sinipallo-ohdake kukkii pitkään ja kuuluu perhosten ja mehiläisten suosikkeihin. Taustalla 'Karl Foerster' -koristekastikka.

Miten valitset kukkivat kasvit?

Olen huomannut, että perennojen pitkää kukintaa mainostetaan usein, vaikka kasvi voi kukkia vain harvakseltaan. Perenna on kuitenkin enemmän kuin kukka. Mietin, miltä vihreät osat näyttävät ja kuinka voin hyödyntää niitä istutuksessa ja miltä kasvi näyttää eri aikoina. Esimerkiksi kookkaiden komealuppioiden lehdet ovat alkukesällä hyvin eksoottisia.

Komealuppio kukkii elo-syyskuussa. Kookas lehtiperenna tuo kasviryhmään eksoottisen säväyksen. Siro 'White Tanna' -kiiltoluppio kasvaa noin 70-senttiseksi.

Monet aikaiset kukkijat ränsistyvät nopeasti kukinnan jälkeen. Piet Oudolf käyttää suunnitelmissaan paljon loppukauden kukkijoita, kuten syysastereita. Meillä niiden kukinta alkaa vasta syyskuun lopussa. Varjoasteri taas aloittaa kukinnan jo heinä-elokuun vaihteessa, joten sen kukinnasta ehtii nauttia. Se kukkii valkoisena pallona viikkoja. Nimestään huolimatta laji viihtyy hyvin myös auringossa.

Punahatun kukka voi pysyä kauniina 1,5 kuukautta. Mitä punaisempi kukka on, sitä hankalampi lajiketta on saada menestymään talven yli. Valkoiset lajikkeet ovat kestävimpiä.

Keltainen väri on minulle ongelmallinen. Päivänhatut ovat hienoja omana ryhmänään, jossa ne saavat loistaa. Kärsämöissä on hennonkeltaisia lajikkeita, mutta jalostetut lajikkeet ovat jääneet lyhytikäisiksi jopa läpäisevässä maassa. Luonnonvarainen siankärsämö leviää täällä kuin rikkaruoho.

Lehti-imuri siistii hiekkakäytävät nopeasti. Etualalla kellanvihreälehtinen hakoneheinä.

Mitkä ovat parhaat koristeheinät?

Olen kokeillut paljon lajeja ja lajikkeita. Moni heinä, kuten lännenhirssi, kestää talven, mutta ei pääse koskaan täyteen kukoistukseen.

Elefanttiheinistä suosittelen kokeilemaan pienikokoista lajiketta ’Kleine Fontane’, joka kukkii joka vuosi. Suotuisana kesänä se aloittaa kukinnan jopa elokuun alussa. Kunnolla juurtunut taimi on kestänyt talvet ongelmitta.

Elefanttiheinä 'Kleine Fontane'

’Morning Light’ on hyvä norsunheinän lajike. Sen lehdessä on vaalea, hopeiselta näyttävä juova.

Koristekastikka ’Overdam’ on mainio vaihtoehto yksittäiskasviksi ja perennojen lomaan. Valkoisen ja vihreän kirjavat lehdet antavat kivan säväyksen istutukseen etenkin alkukesällä.

Koristekastikka ’Karl Foerster’ puolestaan on helppo kasvi, jota kannattaa istuttaa isolle alalle. Sen pitkät korret huojuvat kevyesti tuulen mukana ja tuovat pihaan ääntä ja elämää.

Näin preeriakasvit viihtyvät

  • Istuta preeriakasvit läpäisevään maahan, aurinkoiseen paikkaan. Näin ne viihtyvät ja talvehtivat parhaiten. Juhan piha oli alun perin hiekkakenttää, jonka päälle hän on tuonut 25 sentin kerroksen kosteutta pidättävää multaa. Esimerkiksi punahattu on kukoistanut pihassa seitsemän vuotta ilman kasvuston jakamista.
  • Käytä katteita. Preeriaperennat nousevat maasta myöhään, ja kevätaurinko kuivattaa maan helposti. Juha joutuu kastelemaan pihaansa ainoastaan kovilla helteillä ja pitkien kuivajaksojen aikana.
  • Murskaa keväällä perennojen varret ja levitä silppu kasviryhmien katteeksi. Muuten kasvit pärjäävät vähällä hoidolla.
Punahatut, tarhavärimintut ja ruostekukat värittävät Juhan pihaa elokuussa.
Julkaistu: 22.8.2018