Olkipukki, enkelikello ja muut rakkaat! Muistatko 1950-luvun joulun perinteet ja koristeet?
Aidot kynttilät, olkikoristeet ja punaposkiset omenat kuuluivat 1950-luvun jouluihin. Listasimme muistoja mieleen tuovat perinteet, jotka puhuttelevat edelleen joulunviettäjiä.
Nostalginen olkipukki
Olki on perinteinen joulukoristeiden materiaali, ja siitä innostuttiin uudelleen sodan jälkeisen materiaalipulan aikaan. 1950-luvulla ensimmäiset suomalaiset sisustuslehdet neuvoivat koristelemaan kotia hillityn tyylikkäästi olki- ja puukoristeilla.
Nykypukit eivät enää pukeudu klassisesti vain punaiseen, vaan nauhan väri vaihtuu trendien mukaan. Koristeluun käytetään jopa glitteriä, ja itse pukkikin saattaa olla vaikka pinkki.
On kuusi tuotu
Joulukuusi on kulkenut pitkän matkan suomalaisten olohuoneisiin. Ensimmäinen kuusi koristeltiin Porvoossa jo 1829, mutta maaseudulle tapa levisi myöhemmin, ensin koulujen ja kylien kuusijuhliin, sitten koteihin. Varhaisina vuosina kuusi puettiin omenoilla, pipareilla ja paperiketjuilla.
Kun Suomi itsenäistyi, kuusenkoristeluun ilmestyi lippunauha. Siitä tuli nopeasti juhlan tunnus, joka näkyi sekä koulujen että kotien kuusissa.
Kirjeitä ja toivelistoja korvatunturille
Joulupukki alkoi saada kirjeitä 1940–1950-luvuilla, kun radio, joulukortit ja sadut loivat uutta, myönteistä kuvaa pukista. 1960-luvulla tavaratalot alkoivat kerätä kirjeitä osana joulukampanjoitaan, ja 1980-luvulla Posti perusti Napapiirille Joulupukin Pääpostin.
Hiljaa pyörii himmeli
Himmelit ovat äärimmäisen monimutkaisia kolmiulotteisia geometrisia rakenteita, joiden valmistukseen ruis sopii erinomaisesti. Talvenkestävä ruis on kestävä viljalaji, ja se oli vuosisatojen ajan tae väestön selviytymiselle Suomessa. Mitä isompi himmeli rakennettiin, sen suurempaa satoa toivottiin.
Himmelin juuret ovat keskiajalla, jolloin rukiin tai ohran oljista punottiin koriste ruokapöydän ylle tuomaan sato-onnea. Se sai riippua siinä juhannukseen, jolloin se poltettiin ja seuraavana talvena tehtiin uusi. Nimi tulee saksan sanasta himmel eli taivas. Perinne on alun perin kulkeutunut Suomeen Euroopasta Ruotsin kautta.
Odotetut omenat
Talonpoikaisessa Suomessa joulun odotus alkoi jo sadonkorjuun aikaan, kun omenat poimittiin varastoon kypsymään. Talviomenoita, kuten Antonovkaa ja Huvitusta, säästettiin jouluksi, jolloin ne olivat herkkua. Omenia ripustettiin kuuseen ja annettiin lahjaksi. Kaupungeissa omenat olivat joulutorien vetonauloja.
Hyasintin tuoksu
Hyasinttihuuma kasvoi Euroopan hoveissa tuoksunsa ja muotonsa vuoksi 1600-luvun lopussa, ja niitä tiedetään kasvaneen vuonna 1673 jopa Suomessa Turun Akatemian kasvitieteellisessä puutarhassa. Alunperin hyasintti tuli Eurooppaan Turkista 1500-luvulla. Hyasintti vakiinnutti paikkansa joulukukaksi vasta 1900-luvun puolivälissä, kun kasvihuoneviljely yleistyi.
Rakastettua hyasinttia myydään vuosittain noin 2,5 miljoonaa kappaletta. Markkinaosuus jakautuu tasaisesti kolmen suosikkivärin, valkoisen, vaaleanpunaisen ja violetin kesken.
Aidot kynttilät
Ennen sähkövaloja joulun valo loisti aidosta liekistä. Kynttilä kuusen oksalla oli samaan aikaan sekä taianomainen että vaarallinen, ja juuri siksi niin juhlallinen.
Pöydällä palava kynttilä yhdistyy jouluun ja rauhaan sekä joulun uskonnolliseen sanomaan. Vaikka nykyään kuusi koristellaan sähkövaloin, adventtikynttilät kuuluvat monen jouluperinteeseen: aattoiltana moni sytyttää kynttilöitä kruunuun tai kynttelikköön tunnelmaa luomaan.
Enkelikellon kilinä
Enkelikello, jossa on palavat kynttilät, on monelle rakas klassikkokoriste. Kun sen kynttilät sytyttää, enkelikello alkaa pyöriä lämmön voimalla ja kelloista lähtevä heleä ääni soi yksinkertaisesti.
Koristeen isänä pidetään saksalaista Walter Stockia, joka patentoi ensimmäisenä enkelikelloiksi nimeämänsä joulukoristeet. Kun patentti raukesi toisen maailmansodan aikoihin, Erik Boberg Ruotsissa alkoi valmistaa messinkisiä adventtikynttelikköjä, jotka hän kehitteli saksalaisen idean avulla.
Lahjat ja paketointi
Pula-aikana lahjat olivat käytännöllisiä ja usein itse tehtyjä, kuten villasukkia, huopatossuja, paperinukkeja ja puuleluja. Leluteollisuus alkoi kasvaa 1950-luvulla ja silloin yleistyivät myös lahjoina tehdasvalmisteiset lelut, kuten auto- ja junaleikit.
Sotavuosina ja vielä vähän sen jälkeenkin paperi oli kortilla. Lahjat käärittiin usein sanomalehteen, voimapaperiin, ruskeaan pakkauspaperiin tai kankaaseen. Paketointinauhana käytettiin lankaa, paperi- tai kangassuikaleita ja narua. 1950-luvulla lahjapaperi muuttui juhlavasti kuvioiduksi kaupasta hankittavaksi käärepaperiksi.
