Viherpiha

Puutarhuri Teija Tengvall kaivaa joulukukat marraskuussa omasta maasta – hänelle kielo on yhä joulukukkien ykkönen

Puutarhuri Teija Tengvall kaivaa joulukukat marraskuussa omasta maasta – hänelle kielo on yhä joulukukkien ykkönen
Herkän hurmaavat kielot olivat yleisiä joulukukkia Suomessa, ennen kuin värikkäät joulutähdet valloittivat markkinat. Erilaisten kasvien hyötäminen oli puutarhaharrastajille tuttua puuhaa, sillä se oli usein ainoa keino päästä ihastelemaan tuoreita kukkia talvella.
Julkaistu: 10.11.2022

Yön aikana on satanut ensilumi, mutta sen alla marraskuinen maa on yhä sulaa. Puutarhuri Teija Tengvallin hengitys höyryää, kun hän iskee talikkonsa ponnekkaasti kotitalonsa edustan ison kukkapenkin kuohkeaan multaan.

Jalokielotuppaan söheröinen ja tiivis juurakko ritisee ja narskuu, kun Teija irrottelee sitä pienemmiksi kimpaleiksi. Hän ravistelee juurakonkappaleista ylimääräiset mullat maahan ja erottelee sitten varovasti jokaisen silmun erilleen. Ylös nostetuista juurakoista on tarkoitus hyötää kieloja joulukukiksi. Ne ovat kuuluneet Teijan jouluperinteisiin lapsuudesta lähtien.

– Muistan elävästi, kun olin vasta kolmen vanha ja pääsin isän mukaan hakemaan joulukieloja kylämme kukkakauppiaalta. Vitivalkoiset ja vienosti tuoksuvat kukat olivat minusta lumoavan kauniit. Sinä hetkenä päätin, että minusta tulee puutarhuri.

Teija Tengvall matkalla nostamaan jalokielon juurakoita kukkapenkistään.

Herkän hurmaavat kielot olivat yleisiä joulukukkia Suomessa vielä 1900-luvun alkupuolella, kunnes värikkäät ja näyttävät joulutähdet valloittivat joulukukkamarkkinat lopullisesti 1970-luvulla. Joulun lisäksi kieloja suosittiin entisaikoina myös muiden juhlien koristeina, sillä eksoottisempia leikkokukkia oli saatavana paljon vähemmän kuin nykyään. Vanhoissa mustavalkovalokuvissa arvokkaan oloiset syntymäpäiväsankarit poseeraavatkin usein kultamaalilla ja kreppipapereilla koristeltujen kielokorien ympäröiminä.

Kielojen kasvatusta joulukuussa 1959. Kuva Erkki Voutilainen, Museovirasto.
Kukkaan hyödetyt kielot säilyvät pitkään, kun viet ne yöksi viileään.

Kieloja on hyödetty kukkaan Suomessa jo ainakin 1800-luvun lopulta lähtien. Monet puutarhat kukittivat erityisesti hyötämistä varten kehitettyjä jalokielojen juurakoita pitkin vuotta niin, että niitä oli kukkakaupoissa aina tarjolla. Ammattiviljelmillä kielojen juurakoita saatettiin säilyttää ennen hyötämistä jopa vuoden verran kylmävarastoissa, joiden lämpötila pysytteli 1–5 pakkasasteessa. Näitä jääkieloiksi kutsuttuja kukkia myytiin keväästä marraskuuhun.

Jouluksi ja sydäntalveksi kielot hyödettiin kukkaan yksinkertaisemmalla menetelmällä: Kieloja viljeltiin kesäkaudet niitä varten perustetuissa hiekkamultaisissa ja runsasravinteisissa penkeissä, jotka kitkettiin tarkkaan rikkaruohoista. Loppusyksyllä kielojen juurakot nostettiin maasta, istutettiin esimerkiksi hiekkaan, turvepehkuun tai sahanpuruun ja tuotiin sisälle lämpöön ja valoon. Olosuhteista riippuen ne alkoivat kukkia muutaman viikon päästä.

Teija Tengvall nostaa jalokielon juurakoita varovasti maasta.
Kielon juurakoita valmiina erotteluun.

Erilaisten kasvien hyötäminen oli myös 1900-luvun alkupuolen puutarhaharrastajille tuttua puuhaa, sillä se oli usein ainoa keino päästä ihastelemaan tuoreita kukkia talvikaudella. 1940- ja 1950-lukujen puutarhakirjoista löytyykin usein seikkaperäiset ohjeet, joiden avulla kielojen kasvatus onnistui myös kotioloissa.

Kielojen lisäksi sisätiloissa kukitettiin myös monenlaisia sipulikukkia ja perennoja. Vuonna 1950 julkaistu Kodin ruukkukasvit -kirja neuvoo lukijaa kokeilemaan esimerkiksi tulppaanien, freesioiden, ruskoliljojen, jouluruusujen, sinivuokkojen, lemmikkien ja esikkojen hyötämistä.

Ajat kuitenkin muuttuivat nopeasti, sillä ruukkukukkia alettiin 1960-luvulta lähtien viljellä yhä enemmän kasvihuoneissa ja tuoda ulkomailta. Kielo jäi pahasti uusien joulukukkatrendien jalkoihin. Kukkaan hyödettyjä, ulkomailta tuotuja kieloja saattaa hyvällä onnella yhä löytää kukkakaupoista joulun tienoolla, mutta koska kielojen kukittaminen on pitkälti käsityötä, pienellekin tuppaalle kertyy yllättävän paljon hintaa massana tuotettuihin joulutähtiin ja hyasintteihin verrattuna.

Kielot kukassa. Joulu saa tulla!

Teija Tengvall toteutti lapsuudenhaaveensa ja valmistui puutarhuriksi. Hän on tehnyt työuransa tulevien puutarhureiden opettajana Saaren kartanolla Mäntsälässä.

Vuosien mittaan hän on tutustunut mitä erikoisimpiin uusiin joulukukkalajikkeisiin, veikeän pilkullisiin tai dramaattisen tummiin joulutähtiin, pastellivärisiin hyasintteihin ja muhkeakukkaisiin ritarinkukkiin.

Niistä huolimatta kielo on Teijan silmissä kuitenkin yhä joulukukkien ykkönen, ja hänestä tuntuu tärkeältä opettaa sen kukittamisen taito myös uusille puutarhurisukupolville. Upea kansalliskukkamme on hänestä kaiken vaivan arvoinen.

Lue myös juttu: Näin hyödät kielon juurakot kukkaan Teijan ohjeilla

Kielon juurakoita hyödettäväksi.
MAINOS - SISÄLTÖ JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN
Pue koti jouluun! Tilaa hurmaavat joulukoristeet Meillä kotona -kaupoista
SISÄLTÖ JATKUU
Kommentoi »