Porkkana on keittiön superjuures, joka kelpaa minulle kaikissa muissa muodoissaan paitsi kuutioina

Elämäni ensimmäiset kymmenen vuotta eivät olleet porkkanan vuosia. Lapsena en voinut sietää keittoon kuu­tioitua porkkanaa, ja koulun porkkanaraaste oli aina enemmän uhka kuin mahdollisuus. Ikinä ei voinut tietää, mitä raasteen joukossa suuhun sujahtaa. En voinut ymmärtää porkkanan kanssa yhdistettyjä makupareja kuten pikkelöityä kurpitsaa, persikan­palasia ja rusinoita.

En tiedä onko kyse vain maun kehittymisestä vai vain vanhenemisesta, mutta olen saavuttanut tilan, jossa ihminen haluaa porkkanaa lähes jokaiseen ruokaansa.

Raastan porkkanaa bologneseen, siivutan kalakeittoon (en edelleenkään koskaan kuutioi!), paahdan uunissa, paistan pihveiksi, ujutan kakkutaikinaan, lettutaikinaan ja lisään salaatin sekaan. Karjalanpaistissa ja peura­padassa meillä on todennäköisesti enemmän porkkanaa kuin lihaa. Ja kyllä, syön nykyisin porkkanaa myös raasteena rusinoiden kera. Lisään päälle vielä raejuustoa ja paahdettuja siemeniä, nam! Makean rapea porkkana sopii täydellisesti suolaisiin ja makeisiin ruokiin, se mehevöittää kakut ja sämpylät ja maistuu niin kypsänä kuin raakanakin.

Porkkana on erinomainen mutta niin tavallinen kotikeittiön juures, että se jää helposti huomaamatta. Valitettavasti ei kuitenkaan lapsiltani. He jakavat saman porkkanainhon, jonka itse koin lapsena, ja noukkivat ruoista jokaisen raastehippusenkin, jos sellaisen vain huomaavat.

Näin talvikaudella kotimaiset juurekset, kuten porkkana, ovat ruoanlaiton tukipilareita. Uusista porkkanaresepteistä kokkkailulistallani ovat ainakin monien kehumat porkkana-halloumipihvit ja miso-porkkanakeitto. Sileä sosekeitto maistuu toivottavasti lapsillekin.