Kun lentoemäntä Jenni lomautettiin, hän päätti opiskella floristiksi – nyt hänen palstallaan on kukkameri, josta riittää kukkia myös myyntiin

Jenni Amberg-Kairamo on kahdentoista vuoden ajan lentänyt työkseen maasta ja kaupungista toiseen. Lentoemäntänä työpäivät kulkevat rutiinien mukaan, ja tilaa rönsyilylle ei ole.

Kun Jenni ei lennä, hän toteuttaa toista puoltaan. Hän rakastaa käsillä tekemistä ja yhteyttä luontoon. Helsingissä asuva Jenni on kotoisin maalta, ja lapsuudenkodissa oli paljon eläimiä. Vanhemmat kasvattivat Sääksmäellä ravihevosia. Kun Jenni koronapandemian alussa lomautettiin monien muiden matkailualalla työskennelleiden tavoin, uudessa tilanteessa piili myös mahdollisuus. Jenni halusi oppia jotain uutta, luovaa ja visuaalista, joka tarjoaisi vastapainoa työlle. Kalligrafia ja leikkokukat kiinnostivat.

Jenni, miten sinusta tuli kalligrafi ja floristi?

Ensimmäiseksi menin Aini Mäensivun Kalligrafiastudion modernin kalligrafian kurssille. Sen aikana opitaan kirjoittamiseen tarvittavat perusteet, joista oikea kynätekniikka on tärkein. Kirjoitustyyli on sen jälkeen kuitenkin vapaa, ja jokainen voi luoda oman käsialansa. Se viehätti minua enemmän kuin perinteinen kalligrafia, jossa on paljon sääntöjä ja rajoituksia.

Kun lomautukset jatkuivat, mietin, että olisi kiva tehdä jotain myös elävän materiaalin kanssa. Hain Työtehoseuran pitämään floristikouluun.

Spiraalitekniikalla saat kimpuista kestävämpiä, kun varret tukevat toinen toisiaan, Jenni neuvoo. Kun valitset kukkia, kiinnitä huomiota muotoihin, kepeyteen ja ilmavuuteen. Katso Jennin ohjeet spriraalikimppuun jutun lopusta.

Jenni harrastaa modernia kalligrafiaa. ”Tekstatessa mieli tyhjenee kaikesta muusta. Kun keskityn viivaan, en voi ajatella mitään muuta kuin sitä, miten kynä juoksee paperilla.”

Oletko aina ollut taitava kasvien kanssa?

Olen aina tykännyt kukista ja kasveista, mutta en ole kuitenkaan ajatellut olevani varsinainen viherpeukalo. Floristikouluun hain, koska halusin oppia kukkien käsittelyä – ja saada ne pysymään hengissä! Perinteisen floristiikan sijaan minua viehätti luonnollinen ja niittymäinen sidontatyyli.

Menin työharjoitteluun kukkakauppaan, ja sinne oli tilattu Klaukkalasta Pellonreunan puutarhasta pari ämpärillistä leikkokukkia. Kun näin ne, menin ihan sanattomaksi. Kotimaisten leikkokukkien värit ja muodot olivat jotain ihan muuta kuin mihin olin kukkakaupassa tottunut. Sain kukkia kotiin ja katselin niitä koko illan. En ollut nähnyt mitään vastaavaa.

Jenni kasvattaa palstallaan vain leikkokukkia. Vaaleanpunainen roikkuva kukka on revonhäntä, uusi kokeilu. Jenni julkaisee kuvia palstaltaan Instagramissa @kaislikonkukkia.

Jennin kukat menevät enimmäkseen tilaustöihin, mutta niitä riittää myyntiinkin. Lempisävyihin kuuluvat murretut kellanoranssit ja laventelin sävyt. Vihreät oksat ovat vadelmanlehtiä.

Ryhdyit viljelemään palstalla leikkokukkia. Miten se alkoi?

Aloin kysellä viljelyvinkkejä puutarhuriystäviltäni ja aloitin viljelyn ystäväni aarin kokoisella palstalla. Ensimmäisenä kesänä minulla oli kaksi lavakaulusta daalioita ja tsinnioita. Myöhemmin sain käyttööni koko viljelyalan.

Käyn palstalla sen mukaan, miten työt sallivat. Kiireisintä aikaa on kevät, kun pieniä taimia pitää kastella tiuhasti. Keskikesällä kukat pärjäävät jo pidempään, varsinkin jos on sateista. Esikasvatan leikkokukkien taimet keväällä kotona. Se on kunnon rumba kerrostalossa, kun olohuone täytyy pikkupurkeista. Aikainen kukkasato palkitsee kuitenkin vaivannäön.

Helppoja viljeltäviä lajeja ovat tsinniat, asterit ja olkikukat. Viime kesänä minulla oli keväällä pitkä työmatka, ja suuri osa esikasvattamistani tuoksuherneiden taimista kuoli. Tein suorakylvöjä, mutta ehkä tilan puutteesta kasvit jäivät aiempaan verrattuna heikommiksi. Kosmoskukat ovat onnistuneet hyvin, mutta kerran yhdessä penkissä oli pätkä pelkkää vihreää lehteä. Olin laittanut siihen ilmeisesti liikaa lannoitetta. Myöhemmin muistin, että kosmoskukat eivät pidä siitä.

Kokeilin viime kesänä ensimmäistä kertaa olkikukkien kasvatusta, ja niistä olen tosi iloinen. Olkikukkaa ei tarvitse kastella tai lannoittaa kovin paljon, ja ne kasvattavat lisää uutta kukkaa varsien leikkaamisen jälkeen.

Kosmoskukka on Jennin lempikukka. Karhulan lasin tölkissä on muun muassa ’Apricot Lemonade’ ja ’Double Click Rose Bonbon’. Lemmikkikissan nimi on Fismo.

Jenni kuivattaa kukkia esimerkiksi kransseihin. Keittiön naulakossa roikkuu olkikukkia, valkokukallisia pietaryrttejä, daalioita ja astereita.

Olet lentoemännän työn lisäksi freelance-floristi. Mitä kukat antavat sinulle?

Olen luonteeltani hyvin nopeatempoinen, mutta minusta on tullut pitkäjänteisempi kukkien myötä. Niiden kasvu ei tapahdu noin vain, vaan pitää malttaa kärsivällisesti. Se on siinä mielessä kuin lasten kasvattamista. Ajattelen, että lapseni ovat kasvattaneet minua enemmän kuin minä heitä.

Kukkien kanssa puuhailu on terapeuttista ja rauhoittaa mieltäni. Uskon, että se johtuu elävän materiaalin kanssa työskentelystä ja yhteydestä luontoon.

Kosmoskukkia on eri väreissä sekä yksinkertaisena että kerrottuna. Kädessä on ’Apricot Lemonade’.

Terävä veitsi ja sakset ovat tarpeen kukkien käsittelyssä. Kannun vieressä on pala biohajoavaa agra-woolia.

Kimppusi näyttävät ihanilta! Millaisia niksejä kukkien asettelussa voi käyttää?

Niittymäinen kimppu syntyy kedon kukkia muistuttavista lajikkeista ja ilmavasta asettelusta. Jos haluat tehdä kepeitä asetelmia, käytä erikokoisia kukkasiilejä. Kanaverkosta tehdyn pallon voi pujottaa kukkatueksi maljakkoon ja tarvittaessa teipata reunoihin kiinni.

Agra-wool on ekologinen vaihtoehto kukkasienelle. Sitä saa nykyään monesta paikasta. Se pidättää kukkasientä paremmin vettä, ja sitä voi käyttää monta kertaa.

Tsinnioissa Jenniä viehättävät luonteikkuus, väripaletti ja monipuolisuus. Oransseista tsinnioista suurempi on ’Benary’s Giant Salmon Rose’.