Tähden muotoinen virkkuutyö lepäsi vanhan naisen sylissä. Joka sakarasta lähti hapsuja kuin matosta, ja ryppyiset sormet oikoivat niitä kerta toisensa jälkeen.
Hapsullinen tähti on yksi lähes sadasta kuopiolaisen Ritva Saukkosen tekemästä hypistelymuhvista.
– Nainen oli jo muistisairas, eikä enää juuri keskustellut, mutta näin hänellä oli koko ajan tekemistä. Hän tykkäsi aina suoristaa liinojen hapsuja, Ritva kertoo.
Hypistelymuhviksi kutsutaan kaikenlaisia muhveja, jotka paitsi lämmittävät, myös rauhoittavat ja antavat tekemistä levottomille käsille. Useimmiten muhvit eivät itsessään ole erikoisen muotoisia, mutta niissä on aina nimensä mukaisesti jotain hypisteltävää ja tutkailtavaa, kuten erilaisia muotoja ja pintoja. Usein niissä on myös inspiroivaa katseltavaa. Hypistelymuhveista on hyötyä muistisairaiden lisäksi ainakin adhd-oireisille.
– Ne toimisivat varmasti hyvin levottomalle tai kehitysvammaiselle lapselle, jolla on vaikeuksia käsien hallinnan kanssa, miettii Ritva, joka on eläköitynyt erityisluokanopettaja.
Lehmiä maaseudun asukkaille, ratti ammattikuskille
Ritva on tehnyt erilaisia hypistelymuhveja vuodesta 2016 alkaen. Hän kuuli ideasta asumispalveluyksiköstä, jossa hänen vanhempansa asuivat.
– Teen tosi paljon käsitöitä, ja idea kolahti sillä hetkellä. Äitini ja toiset asukkaat tarvitsivat käsilleen jotain puuhaa, koska istuivat tai olivat sängyssä paljon. Samalla heikon verenkierron kylmentämiin käsiin saatiin lämpöä.
Ritva on alusta asti halunnut, että kukin muhvi kuvastaa ja innostaa käyttäjäänsä.
– Tein äidille muhvin, jossa oli puolukkametsä ja marjoja. Hän oli kova marjastaja ja pystyi ihan kuvittelemaan puolukat ja lakat, Ritva muistelee.
Alkuun hypistelymuhvit olivat Ritvan ja hänen äitinsä yhteinen harrastus. 88 vuoden iästä huolimatta äidillä oli edelleen käsivoimat tallella, kenties ahkerasta neulomisesta. Niinpä äiti teki erilaisia osia muhvien sisäpuolta varten, ja Ritva kiinnitti ne tekemiinsä muhveihin.
Yhdessä tekeminen jatkui, kunnes Ritvan äiti puolitoista vuotta myöhemmin menehtyi, mutta Ritva on jatkanut harrastusta. Hän on valmistanut hypistelymuhveja ikäihmisten käyttöön sairaaloihin ja palvelutaloihin. Ensimmäinen lahjoituskohde oli sairaala Karttulassa. Ritva on sieltä kotoisin, ja perheellä oli hänen lapsuudessaan pieni lehmätila.
– Karttulassa asiakkaat ovat maalaisia, joten tein heille lehmiä, kanoja, koiria ja kissoja. Jos muhvi on kissa, sitä silitetään ja hoidetaan. Lehmälle tein utareet, ja vanhukset kävivät vuorotellen iltalypsyllä.
Eräs musiikinharrastaja puolestaan sai muhviinsa nuotteja, entinen kuorma-autonkuljettaja ratin muotoisen hypisteltävän.
– Siinä oli nystyröitä ja käsivaihde, jotta hän pystyi mieltämään mukaan omaa ammattiaan. Monipuolisiin muhveihin menee aikaa, mutta luovuus niiden tekemisessä on hauskaa.
Turvallisuus ennen kaikkea
Hypistelymuhveja voi valmistaa neulomisen ja virkkaamisen lisäksi vaikka ompelemalla. Olennaista on, että niissä ei ole mitään helposti irtoavaa. Muistisairaiden käsissä esimerkiksi napit ja helmet voivat aiheuttaa tukehtumisvaaran.
– Turvallisuus pitää huomioida ennen kaikkea. Olen nähnyt, kuinka kovia otteita varsinkin dementoituneilla on. Muistisairaat pyörittävät pieniä osia irti, vaikka tekijät olisivat kiinnittäneet ne tiukasti, Ritva sanoo.
Itse Ritva tekee hypisteltäviä osia vain virkkaamalla tai neulomalla. Esimerkiksi virkatut perhoset ovat hänen mukaansa suussa niin hankalia, etteivät pysy siellä kauan.
Hypistelymuhveissa sisäpuoli on vähintään yhtä tärkeä kuin se, miltä muhvi näyttää. Tällöin voi tunnustella ja tutkailla erilaisia osasia muhvin lämmössä. Ne voivat olla vaikka erilaisia nystyröitä tai koukeroita – tai hyvinkin luovia ratkaisuja. Ritva on neulonut esimerkiksi kissan, jonka sisällä on kala, ja kanan, jonka sisällä on munia.
Hypistelymuhvin tulisi myös olla helposti pestävissä, käyttäjästä riippuen ehkä myös laitosoloissa. Jos innostuu tekemään muhveja lahjoitettaviksi, kannattaa olla mahdolliseen kohteeseen etukäteen yhteydessä. Kaikissa hoitopaikoissa ei ole mahdollisuutta muhvien pesuun.
Muhveja saattaa kuulemma kulua runsaasti yhdessäkin paikassa, sillä käyttäjät voivat kiintyä niihin.
– Minulle on kerrottu sairaalasta, että moni ottaa muhvin niin kaverikseen, että se lähtee potilaan mukana, kun tämä kotiutuu. Henkilökunta on antanut muhvien mennä, ja minustakin ne menevät silloin hyvään tarkoitukseen.
Ritvalle tärkeintä hypistelymuhvien teossa on tuottaa toisille iloa.
– Saan siitä hyvän mielen. Tällä ei ole minulle rahallista arvoa, vaan tunnearvo.
