Viherpiha

1700-luvulla hyasinttisipuli saattoi maksaa enemmän kuin sata hevosta ja oman aikansa influensseri Madame de Pompadour käytti hyasintteja kaulakoruina

1700-luvulla hyasinttisipuli saattoi maksaa enemmän kuin sata hevosta ja oman aikansa influensseri Madame de Pompadour käytti hyasintteja kaulakoruina
1700-luvulla koko Eurooppa hullaantui hyasinteista. Hyasinttihullutus muistutti melkein edellisellä vuosisadalla jyllännyttä tulppaanimaniaa. Monien vanhojen lajikkeiden luultiin kadonneen ikiajoiksi, kunnes niitä alkoi viime vuosikymmeninä löytyä uudelleen.
Julkaistu 23.12.2022

Sellaista kasvia ei ollut kuunaan nähty. Kukkavartta koristivat vahamaiset kukat, jotka olivat vaaleat, voinkeltaiset ja röyhelöiset kuin aatelisneidon ylellinen alushame. 1770-luvulla esitelty ’L’Ophir’ oli maailman ensimmäinen keltakukkainen kerrannainen hyasintti. Nimensä se oli saanut Raamatusta – Israelin muinaisen kuninkaan Salomon kerrotaan hankkineen Ofirista hienoa kultaa. Himoitun uutuushyasintinkin sipulit olivat satumaisen kalliita. Yksi sipuli maksoi 8 600 Alankomaiden guldenia eli sievoisen omaisuuden. Samalla rahalla olisi tuohon aikaan voinut ostaa kuusi tonnia vehnää tai yli sata hevosta.

Muidenkin erikoisten hyasinttien hinnat olivat pilvissä 1700-luvun Alankomaissa, sillä maata villitsi hyasinttihullutus, joka muistutti melkein edellisellä vuosisadalla jyllännyttä tulppaanimaniaa, omanlaistaan sijoituskuplaa, jossa ostajat tavoittelivat statussymboleiksi nousseita erikoisia kukkasipuleita yhä suuremmilla summilla. Mitä jännittävämpi kukinto, sitä korkeammaksi sipulin hinta kohosi.

Himoitun uutuushyasintin sipulit olivat satumaisen kalliita.

Hyasintit (Hyacinthus orientalis) kasvavat luonnonvaraisina itäisen Välimeren alueella ja Lähi-idässä. Niiden sipuleita alettiin tuoda Eurooppaan tulppaanien kanssa samaan aikaan ja samasta suunnasta, 1500-luvun puolivälissä Turkista. Turkin ottomaanihallitsijat olivat kovin kiinnostuneita kasveista, ja hyasintit olivat tulppaanien tapaan suuressa arvossa heidän laajoissa puutarhoissaan. Jotakin puutarhojen hyasinttipaljouden mittakaavasta kertoo, että kun sulttaani Murad III vuonna 1595 kuoli, hänen poikansa määräsi istutettavaksi isänsä kunniaksi puoli miljoonaa hyasintin sipulia lisää.

Kasvitieteilijä Basilius Besler laati Hortus Eystettensis -teoksen baijerilaisen Elchstättin piispan puutarhan kasveista vuonna 1613. Mukana oli myös hyasintteja.
Varhaiset hyasintit olivat pienikokoisempia ja harvakukkaisempia kuin pidemmälle jalostetut lajikkeet.

Alkuun hyasinttien Euroopan valloitus sujui nihkeästi, sillä näyttävät tulppaanit tuntuivat vievän kaiken kasvi-ihmisten huomion. Vielä 1600-luvun loppupuolellakin keskieurooppalaisten kasvitieteellisten puutarhojen kasviluetteloissa mainittiin vain jokunen hyasinttilajike. Hyasintit olivat vaisuhkosta vastaanotosta huolimatta jo levinneet laajalle Euroopassa, sillä niitä tiedetään kasvaneen vuonna 1673 jopa Suomen Turussa Akatemian kasvitieteellisessä puutarhassa.

Hollantilaiset kasvijalostajat jatkoivat kuitenkin työtään hyasinttien parissa. He kehittelivät niistä uusia lajikkeita: entistä kookkaampia kasveja, joilla oli yhä komeammat ja värikkäämmät kukat. Hyasinttien kukkamuodot vaihtelivat isoista yksittäisistä kellokukista puolikerrannaisiin ja täysin kerrannaisiin kukkiin, joissa oli monta terälehtikerrosta.

Hyasinttien suosiota kasvatti myös 1700-luvun alkupuolella keksitty helppo keino hyötää kukkasipuleita talven keskellä. Hyasinttien sipulit aseteltiin vedellä täytettyihin lasipulloihin siten, että itse sipulit säilyivät vesirajan yläpuolella, mutta niiden juuret kasvoivat veteen.

Hyasinteille keksittiin myös lääkinnällistä käyttöä – niiden mehun uskottiin viiniin sekoitettuna parantavan heikentynyttä parrankasvua.

Hittikasvi hyasintista tuli silti vasta sen jälkeen, kun madame de Pompadour (1721–1764), Ranskan kuningas Ludvig XV:n vaikutusvaltainen rakastajatar, hullaantui niistä. Hän oli kuin oman aikansa influensseri, jonka tyyliä kaikki halusivat kopioida. Madame de Pompadour kukitutti uusia suosikkikasvejaan vaaseissa talviaikaan ja istututti niitä Versailles’n ja muiden kuninkaan palatsien puutarhoihin. Hän käytti suloisia tuoksukukkia sekä hovin sisustuselementteinä että pukeutumisessaan esimerkiksi dekolteeta korostavina kaulakoruina. Pian kaikki seurapiiritkin olivat hyasinttien pauloissa, ja hollantilaiset kukkasipulikauppiaat saivat taas hieroa myhäillen käsiään.

Tiedetään, että jopa vauraat suomalaiset kauppiaat innostuivat tuolloin tilaamaan itselleen hyasinttien sipuleita maailmalta. Hyasinteille keksittiin myös lääkinnällistä käyttöä – niiden mehun uskottiin viiniin sekoitettuna parantavan heikentynyttä parrankasvua.

Madame de Pompadour eli Jeanne-Antoinette Poisson oli oman aikakautensa muoti-ikoni. Hänellä oli suuri merkitys hyasinttien suosiossa.
Hyasinttien keltainen väri onnistuttiin jalostamaan muita värejä myöhemmin. ’L’Ophir’ on ensimmäinen kerrannaiskukkainen keltainen lajike 1770-luvulta. Kuva Old House Gardens.
Saksalaisen kasvitieteilijän Christoph Jakob Trew’n kuparipiirros esittää 1700-luvun lopun kerrannaiskukkaista hyasintti­muotia.

1700-luvun puoliväliin mennessä hyasintit olivat pyyhältäneet suosiossaan ohi tulppaaneista. Lajikkeiden määrä oli muutamien vuosikymmenten aikana kasvanut jokusesta kymmenestä huikeaan pariin tuhanteen. Toisin kuin nykypäivänä, suurin osa tuon ajan hyasinteista oli kerrannaiskukkaisia. Muodikkaimpia olivat mahdollisimman vaaleat kerrannaiset lajikkeet. Kermojen kermana pidettiin hyasinttilajikkeita, joiden täyteläisen kukan keskiosan väritys poikkesi muusta kukasta. Esimerkiksi vuonna 1767 esitellyn ’Gloria Mundin’ hailakan vaaleanpunaisissa kukissa oli täyteläiset ruusunpunaiset keskustat.

Alan Shipp uskoo, että moni lajike on säilynyt salaa Itä-Euroopassa.

Suurin hyasintti-innostus hiipui jo 1700-luvun lopulla Ranskan vallankumouksen myötä. Kukkasipuleiden hinnalla keinottelu loppui, ja niin yhä useammalla ihmisellä oli varaa hankkia hyasintteja kevätpuutarhansa kaunistukseksi tai hyötää niitä kukkaan talven keskellä. Esimerkiksi taiteilija Akseli Gallen-Kallelan äiti Mathilda Wahlroos pääsi tyttösenä matkustamaan Lontooseen vuonna 1851. Äidilleen lähettämässään kirjeessä hän kertoi hankkineensa neljä hyasintin sipulia, jotka hän aikoi hyötää jouluksi kukkaan vedessä. Suomessa hyasintti oli kuitenkin vielä pitkään erikoisuus. Tiettävästi ensimmäinen joulukukaksi kukitettu hyasintti nähtiin vasta 1879 helsinkiläisen kukkakaupan näyteikkunan vetonaulana.

Uuden ajan myötä myös hyasinttimuoti muuttui. Näyttävät kerrannaiskukkaiset kaunottaret menivät pois muodista ja yksinkertaisemmat lajikkeet tulivat tilalle. Hyasinttien jalostuksessa keskityttiin yhä enemmän kestävyyteen niin kasvuolojen kuin tautienkin suhteen. Sipuleiden kaupallisen viljelyn tehostuessa hyasinttien lajikelista on nykyään vain kalpea aavistus entisestä. Kaupallisessa viljelyssä on reilut 50 yksinkertaista ja muutama kerrannainen lajike.

’Lady Derby’ -hyasintin kukissa on herkkiä omenankukkien sävyjä. Lajike on vuodelta 1875. Se sopi hyvin myös hyödettäväksi.
Punajuuren­punainen ’Distinction’ on muita hyasintteja huomattavasti matalampi lajike. Se on vuodelta 1880.
’King of Blues’ on vuodelta 1863. Sen tumma kukinto on moderneihin hyasintteihin verrattuna hyvin suippo.
’Chestnut Flower’ on säilynyt viktoriaanisen ajan Englannista 1800-luvulta. Sen sanotaan olevan parhaimpia kerrannaiskukkaisia hyasintteja.

Toisen maailmansodan jälkeen moni historiallinen hyasinttilajike katosi kokonaan, osa säilyi onneksi erilaisissa sipulikukkakokoelmissa. Maailman suurin niistä on Ison-Britannian kansallinen hyasinttikokoelma, johon kuuluu lähes 250 erilaista hyasinttia. Alan Shipp on vaalinut sitä Cambridgen lähistöllä 1980-luvulta lähtien.

Hän luuli pitkään, että kokoelma ei enää karttuisi, mutta sitten Itä-Eurooppa avautui ja sieltä alkoi kantautua uutisia erikoisista hyasinteista. Ne kuulostivat omituisesti tutuilta. Esimerkiksi eräs Romaniassa reissannut avustustyöntekijä oli saanut paikallisilta ihmisiltä lahjaksi muutaman hyasintin. Niiden hailakan vaaleanpunaisissa kerrannaisissa kukissa oli ruusunpunaiset keskustat. Kun sipulit päätyivät Alan Shippin käsiin, hän tunnisti ne kauan sitten kadonneeksi luulluksi ’Gloria Mundiksi’. Toinen aarre löytyi, kun liettualainen hyasinttikeräilijä lähetti Shippille kukkasipulin, joka kukki keltaisin kerrannaisin kukin. Alan Shipp luuli myöhästyneensä ’L’Ophir’ -lajikkeen suhteen sata vuotta, sillä niin kauan sitten siitä oli viimeksi kuultu mitään. Herra Shipp uskoo, että moni muukin ikivanha lajike on säilynyt salaa Itä-Euroopassa ja on vain ajan kysymys, koska seuraava niistä ilmoittaa itsestään.

Alan Shipp aloitti kaupallisena hyasinttiviljelijänä sukutilallaan, mutta pian historialliset hyasintit hurmasivat hänet täysin. Hyasintti­kokoelma on avoinna vieraille maaliskuun lopulla.
’Gloria Mundi’ on 1700-luvun loppupuolen muotikasvi. Kadonneeksi luultu kerrannais­kukkainen lajike löytyi yllättäen Romaniasta. Kuva Plant Heritage.

9 × Alan Shippin hyasintti

Hyasinttilajikkeet on nimetty kuvan alla ylhäältä vasemmalta alkaen.

’Ben Nevis’

Skotlannin korkeimman vuoren mukaan nimetyn kerrannaiskukkaisen hyasintin kehitti hollantilainen Bernardus Versteeg.

’Lord Balfour’

Erikoisen värinen lajike on vuodelta 1883. Terälehtien keskellä kulkee tumma viiva.

’City of Haarlem’

Kotiseutunsa mukaan nimetty hollantilais- lajike on yhä suosittu. Vuodelta 1893.

’L’innocence’

Vuonna 1863 esitelty valkoinen lajike oli oman aikansa ”perushyasintti”.

’General Köhler’

Kerrannaiskukkainen lajike on nimetty hollantilaisen kenraalin mukaan. Vuodelta 1878.

’Dreadnought’

Uloimmat terälehdet ovat poikkeuksellisen pitkät ja taaksepäin kaartuvat. Vuodelta 1899.

”Diana”

Heleänsinisen ’Delft Blue’ -lajikkeen erikoinen mutaatio, jota ei voi lisätä.

’Pink Festival’

Festival-lajikesarjaan kuuluu myös sininen ja valkoinen vaihtoehto. Ne tekevät roomalaisten hyasinttien tapaan usean kukkavarren.

’Oranje Boven’

1870 esitellyn oranssin lajikkeen kukissa on enemmän pinkkiä kuin nykyään suositummassa oranssissa ’Gipsy Queenissa’.

Lähteet: Alan Shippin haastattelu, Leena Arkio: Rakkaat vanhat huonekasvit (Otava, 1985), oldhousegardens.com, nationalarchives.gov.uk/currency-converter

Kommentoi »