Kuinka pitkän linjan puutarhaharrastaja olet?
Muutimme tänne Kalajoen rantaan vuonna 2004, ja pari vuotta sen jälkeen aloin laittaa puutarhaa. Talomme on rakennettu 1970-luvun lopulla, joten esimerkiksi omenapuut sekä isot koivut ja talon lähellä kasvavat vaahterat olivat tontilla jo valmiina.
Puutarhan ystävä olen kuitenkin ollut aina. Lapsesta asti minulla on ollut siihen joku salaperäinen viehtymys. Olen asunut elämäni 25 ensimmäistä vuotta Pohjois-Saksassa Hampurin lähellä. Vanhemmillani oli pieni viljelypalsta, jossa minäkin olin aina mukana. Puutarharakkauteni syttyi varmaan jo silloin. Kun olin pieni, isäni muokkasi minulle jopa oman pienen kasvimaan.
En voisi enää ajatella meidän asuvan ilman puutarhaa. Ajattelen, että puutarhasta on kasvanut aivan meidän näköisemme eli sopivasti rento. Kuten huomaat, olen aika suurpiirteinen. En esimerkiksi kanttaa nurmikon reunaa, vaan tykkään puutarhastamme juuri tällaisenaan.
Koko perheemme, eli minä, mieheni Juha, tyttäremme Sofia ja Anna sekä usein myös Juhan jo aikuiset lapset Jesperi ja Jemina, viettää täällä kesäisin aikaa ainakin yhtä paljon kuin talvella sisällä olohuoneessa. Minulle puutarhanhoito on kesän ykkösharrastus akvarellimaalauksen lisäksi. Tankkaan kesää, vehreyttä ja aurinkoa pitkän talven varalle. Saksassa lämmin ja valoisa aika on paljon pidempi kuin täällä. Vaikka olen asunut Suomessa jo yli 15 vuotta, en vieläkään ole täysin tottunut talveen.
Miten kuvailisit puutarhaasi?
Tonttimme on melko pitkulainen ja L-kirjaimen muotoinen niin, että se kapenee joenrantaa kohden. Halusin rakentaa puutarhaan rytmiä, näkymiä ja kiehtovaa tunnelmaa. Ensimmäiseksi suunnittelin humalaportit pihan takaosaan eli joen rantaan kulkevalle reitille. Mietin, että pitää aloittaa jostakin ei niin näkyvillä olevasta paikasta, kunnes puutarhataitoni kehittyisivät. Humalaporttien raoista avautuu näkymiä esimerkiksi mehevän vihreisiin saniaisiin, ihanasti kukkiviin syreeneihin tai sähkönsinisiin ritarinkannuksiin.
Mieheni on ollut paljon apuna puutarhan rakennustöissä. Hän teki myös kivilaattapolut, jotta kottikärryt kulkisivat kevyesti. Toissa syksynä valmistunut kasvihuone on Juhan rakkaudentunnustus. Ennen sen rakentamista hän tapasi vitsailla, että hänen suurin rakennusprojektinsa on ollut linnunpönttö. Käytimme kasvihuoneeseen talomme alakerran vanhat ikkunat, katto ja ovi ovat pleksilasia.
Kuinka kuvailet puutarhamakuasi?
Puutarhassani hyöty sekoittuu sulavasti kaikkeen kauniiseen. Olen perustanut kukkapenkin omenapuiden ympärille ja istuttanut lipstikkapuskan akileijojen keskelle, vaikka se tekeekin hedelmä- ja yrttisadon keräämisestä hieman hankalaa.
Pihan aurinkoisimmalla paikalla on kunnon kasvimaa, mutta kurpitsoille olen varannut erikseen tilaa rannalle johtavan polun varrelta kirsikkapuun ja alppiruusupensaan läheltä. Siellä maa on sopivan mehevää niille. Etupihalle istutin maanpeitekasviksi ahomansikkaa. Minusta se on hempeä pari särkyneellesydämelle.
Millaisista kasveista pidät?
Akileijat ovat ihania! Pidän niiden kaikenvärisistä kukista – syvän violetinsinisistä, vihertävän valkoisista ja hennon vaaleanpunaisista. Muutenkin minua viehättävät kasvit, joiden olemus on jollakin tavalla herkkä. Yksi kauneimmista on kissankello, sen kukintaa odotan. Aiemmin minulla oli satoja kaunokaisia, mutta pahan talven jälkeen ne katosivat jäljettömiin. Lehtiperennoista kuunliljat ovat suosikkejani. Ne saavuttavat täyden mittansa vasta muutamien viikkojen kuluttua, kun ovat nousseet maasta.
Minulla on aika paljon sinikukkaisia lajeja, akileijojen lisäksi esimerkiksi lehtosinilatvaa ja kurjenpolvia, mutta niiden vastapainona pitää olla valopilkkuina kirkkaankeltaisia kukkia. Monivuotisten revonpapujen lisäksi kasvatan joka vuosi auringonkukkia ja keltalupiineja.
Puutarhakasvien joukossa kasvaa monia luonnonlajeja, sillä puna-ailakit, päivänkakkarat, rohtovirmajuuret ja ojakellukat ovat minusta kauniita. Rakastan myös ruusuja, joten niitäkin olen istuttanut paljon. Perinteiset juhannus-, morsius- ja suviruusut sopivat hyvin rehevien perennojen joukkoon.
Minkälainen on tyypillinen puutarhapäiväsi?
Päiväni alkaa kesäisin sillä, että keitän kupin kahvia ja lähden kolmen kissamme kanssa kiertämään puutarhaa. Tervehdin uusia auenneita kukkasia ja mietin, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Aamun ensimmäinen tunti ennen kuin muut heräävät on kuin meditaatiota minulle. Kuuntelen lintujen ääniä, mutta muuten on aivan hiljaista. Kaikki tuoksut ovat voimakkaampia ja raikkaampia kuin myöhemmin päivällä.
Työskentelen viestinnän yliopettajana, joten kesäisin on tärkeää ladata akkuja. Päivän mittaan teen vuoroin puutarhatöitä, kirjoitan blogiani, lueskelen ja maalaan vesiväreillä. Puutarhassa on tarkoituksella paljon levähdyspaikkoja rentoutumiseen. Jos tulee kuuma, käyn pulahtamassa joessa.
Lenan vinkit: Näin käytät luonnonkasveja puutarhassa
- Moni luonnonkasvi on helppohoitoinen ja sievä puutarhakasvi. Tutki niiden luontaisia kasvupaikkoja ja istuta samanlaisiin olosuhteisiin puutarhaan.
- Suuri osa luonnonkasveista on tottunut puutarhamultaa vähäravinteisempaan kasvupaikkaan. Ravinteikkaassa maassa ne saattavat innostua leviämään ja kasvamaan tavallista vauhdikkaammin. Saatat joutua karsimaan tai kitkemään ylimääräisiä kasvustoja.
- Lain mukaan luonnosta saa ilman maanomistajan lupaa siirtää rauhoittamattomia kasveja omaan puutarhaan pieniä määriä siten, ettei siitä jää toisen maalle pysyviä jälkiä. Myös luonnonkasvien siementen keruu kuuluu jokamiehenoikeuksiin.
- Luonnonkasvien siemeniä saa esimerkiksi Suomen Niittysiemenen, Maatiaisen ja Ahon Alun siemenkaupoista. Luonnonkasvien taimia voi löytää myös taimimyymälöistä.
