Hirsitalon rakennuskustannukset sijoittuvat keskimäärin suurelementtitalon ja kivitalon välimaastoon. Hirsitalon rakenteellinen skaala on laaja aina yksinkertaisesta vapaa-ajan asunnosta monimuotoiseen omakotitaloon, joten myös kustannushaarukka on iso.
Valmiin, keskitasoisesti varustetun hirsitalon neliöhinta on noin 2 000 euron luokkaa. Loppuhintojen vertailu osoittaa, että hirsitalon kustannukset ovat suunnilleen samalla tasolla muista materiaaleista valmistettujen omakotitalojen kanssa. Hirsitalojen materiaalipaketit ovat hieman kalliimpia, mutta ne sisältävät esimerkiksi seinärakenteissa paljon valmista ulko- ja sisäpintaa.
Hirsitalon toimitus
Rakennuttajat haluavat nykyisin pientalotoimituksen yhä valmiimpana kokonaistoimituksena, josta osapuolet pyrkivät tekemään yhden mahdollisimman laajan sopimuksen.
Myös hirsitalojen valmistajat tarjoavat yhä useammin yksilöllisestä suunnitelmasta muuttovalmiin toimituksen. Yleensä osa perustustöistä, pihatyöt ja vastaavan työnjohtajan tehtävät jäävät pois tästä sopimuksesta.
Myös rakennuttamistehtävät, valvonta ja laadun varmistus sekä päätoteuttajan huolehtimisvelvollisuus ja työturvallisuusasioiden koordinointi jäävät rakennuttajan huolehdittavaksi.
Suojaa hirsitalo hyvin
Hirsitalon pystytys rakennuspaikalla sateelta suojaan vie noin kahdesta kolmeen viikkoa. Ensimmäisen viikon aikana valmistuu kantava hirsirunko. Sen jälkeen viikko tai kaksi menee kattorakenteiden, aluskatteen ja vesikatteen asentamisessa. Erityisen hyvää suojausta tarvitaan juuri rakentamisen tässä vaiheessa, jotta esimerkiksi loppusyksyn tai alkutalven sadejaksot eivät pääse pilaamaan hirsirunkoa.
Talon ulkopuoli kannattaa suojata nopeasti kattotöiden jälkeen, jotta väri- tai homevauriot eivät pääse yllättämään. Myös talon sisäilman rakennusaikainen kosteuden nousu on estettävä lämmittimillä tai kosteudenpoistajilla.
Lahottaja- ja homesienien kasvun ehtona on vähintään 20 prosentin kosteus puussa ja viiden asteen lämpötila. Puun suhteellinen kosteus nousee tämän arvon yläpuolelle vasta, kun ilman suhteellinen kosteus on pitkäaikaisesti yli 85 prosenttia.
Julkisivun suojaus
Hirsijulkisivun suojauksella pyritään säilyttämään sekä puuaineksen esteettiset että rakenteelliset ominaisuudet. Tämä onnistuu rakenteellisella suojauksella ja suojapinnoituksella.
Leveät räystäät suojaavat tehokkaasti viistosateelta ja vähentävät auringon valon vaikutusta. Hirren saumamuodossa tulee olla tippanokka, jottei vesi pääse imeytymään saumoihin. Samoin saumaeristeen pitää olla hyvin suojassa. Suojapinnoitteen on suojattava hirttä sienikasvustolta, ultraviolettisäteilyltä ja muodostettava kohtuullisesti vettä hylkivä pinta.
On tärkeää, että pinnoitettaessa muodostuva kalvo on hyvin vesihöyryä läpäisevä. Jos kalvo ei läpäise riittävästi vesihöyryä, irrottaa puuhun kerääntyvä vesihöyryn paine kalvon hirren pinnasta ja puun vaurioituminen voi kehittyä nopeasti osittaisen kuivumista estävän kalvon johdosta.
Hirsitalon energiatehokkuus
Hirsirakentamisen erityispiirteet on huomioitu rakentamisen energiatehokkuutta ohjaavissa määräyksissä siten, että rakentaminen on edelleen mahdollista myös massiivisesta hirrestä.
Täyspuinen rakenne tasaa sisäilman suhteellisen kosteuspitoisuuden vaihteluita. Hirsitalossa sisäilman suhteellinen kosteus pyrkii luontaisesti asettumaan tavoitellulle 30–55 prosentin alueelle.
Mikäli hirsiseinän kosteusvaihteluita tasapainottavat ominaisuudet halutaan säilyttää alkuperäisen kaltaisina, toteutetaan seinä yleensä 180–275 mm paksulla hirsirakenteella.
Rakennuksen lämmöneristysmääräyksissä C3 pientalon hirsiseinälle on annettu oma enimmäisarvo 0,40 W/m2K. Se edellyttää hirreltä 275 mm:n paksuutta. Seinän lämmönläpäisykerroin saa kuitenkin olla 0,60 W/m2K, jos se kompensoidaan vaipan muiden osien normitasoa paremmalla eristyksellä, paremmalla tiiveydellä tai paremmalla lämmön talteenoton vuosihyötysuhteella. Tämä seinän eristävyystaso on hyväksytty saavutettavaksi 180 mm paksulla massiivihirrellä.
Vaadittu kompensaatio tulee laskennallisesti osoittaa lisäämällä talon vaipan muiden osien lämmöneristävyyttä, parantamalla rakenteiden tiiveyttä tai lämmön talteenottojärjestelmän vuosihyötysuhdetta.
Tiiveys on tarkastettava
Normitasoa paremman tiiveyden saavuttaminen vaatii huolellista rakenteiden suunnittelua ja tarkkaa laadun valvontaa.
Tiiveys mitataan painekokeella, jossa talon sisätilaan puhalletaan 50 pascalin paine-ero voimakkaalla tuulettimella. Talon tiiveyttä kuvaavan ilmanvuotoluvun vertailuarvo lasketaan painekokeen avulla saaduista mittaustuloksista.
Ilmanvuotoluvun määräystason mukainen vertailuarvo on 2,0 m3/tunnissa neliötä kohden. Tämä tiiveystaso tai tätä tiiviimpi taso on todennettava mittauksin. Muutoin energialaskelmissa on käytettävä vertailuarvoa 4,0 m3/h m2, joka on määräystasoa heikompi.
Hirsirakennuksessa tähän haetaan usein kompensaatiota hieman määräystasoa paremmin eristävillä ikkunoilla ja ovilla. Tämä on suositeltava vaihtoehto, koska hieman normitasoa paremmin eristävä ikkuna tai ovi ei juurikaan lisää investointikustannuksia.
Talon energiatehokkuuden tarkastelun kohdentaminen ainoastaan seinärakenteeseen antaa massiivihirren osalta rakennuksen kokonaistilanteesta usein liiankin heikon kuvan.
Hirsiseinän muita seinärakenteita heikompaa lämmöneristävyyttä voidaan lisäksi melko helposti kompensoida parantamalla vaipan muiden osien eristävyyttä ja esimerkiksi ilmanvaihtokoneen paremmalla vuosihyötysuhteella.
Lämmön talteenotto korostuu
Joskus hirsitalon rakentajaa saattaa houkuttaa perinteiden mukaisen painovoimaisen ilmanvaihdon toteuttaminen tavanomaisen koneellisen tulo-poistojärjestelmän tilalle. Hirsitalon ilmanvaihdolle on kuitenkin määrätty sama lämmön talteenoton vuosihyötysuhteen minimi kuin muillekin pientaloille, 45 %. Tämä edellyttää käytännössä koneellisen ilmanvaihtojärjestelmän valitsemista, sillä lämmön talteenoton kompensaatio johtaa kalliisiin ja vaikeasti toteutettaviin ratkaisuihin.
Hirsitalossa kannattaakin valita normitasoa tehokkaampi ilmanvaihdon lämmön talteenotto.
Sen sijaan vaikkapa lattian tai katon lisäeristäminen yli nykyisen normitason saattaa olla hankalasti toteutettavissa, ja se voi vielä lisätä rakenteen toiminnallisia riskejä.
Vaipparakenteella energiatehokkuutta
Tehokas tapa parantaa hirsitalon energiatehokkuutta on huolehtia mahdollisimman tiiviin vaipparakenteen toteutumisesta.
Hirsitalossa tiivis vaipparakenne on aivan yhtä tärkeä asia energiatehokkuuden kannalta kuin muissakin taloissa. Lämmitysenergian kulutus on usein jopa kaksinkertaistunut vuotavien seinärakenteiden johdosta.
Talon tiiveys on tarkastettava painekokeella rakennusvaiheessa, kun vaipan ilmansulkurakenteet on saatu tiivistettyä. Määräystasoa parempi vertailuarvo voidaan laskea kompensaatioeduksi talon energialaskelmassa.
Ilmansulun liitos pitäväksi
Tyypillinen vuotokohta hirsitalossa on yläpohjan ilmansulun liittymä hirsiseinään. Tiivis rakenne saadaan käyttämällä ilmansulun ja hirren liitospinnassa tiivistemassaa. Lisäksi ilmansulku on kiinnitettävä yhtenäisellä listalla hirren pintaan.
Tiiveydestä on vielä kannettava erityistä huolta parin ensimmäisen asumisvuoden aikana, jolloin hirsirakenne kuivuessaan painuu eniten. Tässä vaiheessa virheelliset ratkaisut saattavat pahimmillaan aiheuttaa hirsien kieroutumista, jota on myöhemmin miltei mahdoton korjata.
Monenlaiset hirsityypit
Suurilla talovalmistajilla on nykyisin monia hirsivaihtoehtoja. Saatavilla on useampaa paksuutta pyörö- ja höylähirttä. Ne valmistetaan massiivipuusta sahaamalla ja jyrsimällä tai useasta lamellista liimattuna lamellihirsiksi. Säänvaihteluita parhaiten kestävä ydinpuu saadaan käännettyä valmiin hirren ulkopinnaksi liimaustekniikalla. Puuna käytetään yleensä mäntyä. Myös kuusen käyttö on lisääntymässä.
Kuusipuun herkempi kieroutuminen saadaan hallintaan lamelliliimauksella. Talon nurkkaratkaisuksi voi valita hirsitalolle tyypillisen pitkänurkan, jossa nurkkasalvos muodostaa näkyviin jäävän ristinurkan.
Kaupunkien kaava-alueille hyväksytään yleensä laudoin koteloitu lyhytnurkka, jolloin talon ulkonäkö muistuttaa likimain lautaverhoiltua puutaloa.
Nykyisten energiatehokkuusvaatimusten jatkuvan kiristymisen johdosta hirsiseinärakenteita on mahdollista toteuttaa lisäeristettyinä. Lisäeristekerros on kiinnitettävä seinään siten, että hirsirakenteelle jää painumamahdollisuus.
Lamellihirren saa nykyisin myös painumattomana. Silloin keskimmäinen lamelli on liimattu pystysuuntaisesta puusta. Painumaton hirsiseinä on mahdollista saada myös lämpörappauksella pinnoitettuna esimerkiksi kivitalorakentamiseen merkityille kaava-alueille.
Taloudellisuuden tavoittelu rakentamisessa ja energiataloudessa on tuonut markkinoille myös niin sanotun lämpöhirsiseinän. Ulkonäöltään talo ei poikkea hirsitalosta, vaikka ainoastaan ulkopuoliset koristenurkat voivat olla umpipuuta, ja varsinainen seinärakenne on leveällä hirsipaneelilla verhoiltu elementti.
Pyöröhirttä käytetään eniten haja-asutusalueilla, joille hirsityypille yleinen pitkänurkkaratkaisu soveltuukin parhaiten. Pyöröhirsi valmistetaan sorvaamalla yhdestä puusta ja jonkin verran myös lamelleista liimatusta aihiosta.
Lisätietoja:
Ikkunoiden energiatehokkuutta voi vertailla Motivan sivuilla
