Hirsiseinän puhdistus ja käsittely – lue ammattilaisen vinkit hirsipintojen oikeaoppiseen huoltoon
Hirsiseinä kestää ja tuottaa terveellisen sisäilman sukupolvelta toiselle, kunhan se rakennetaan ja huolletaan oikein. Hirsimestari antaa vinkkinsä seinän puhdistukseen, käsittelyyn ja pinnoitukseen.
Miten vanhan hirsiseinän puhdistus onnistuu?
Pinttyneen lian poistaminen on hyvä aloittaa pienimmän haitan periaatteella. Ensin kannattaa kokeilla hirsiseinän puhdistukseen tarkoitettuja pesuaineita. Liian veden käyttämistä pitää varoa. Jos lika on tiukassa, voidaan siirtyä mekaaniseen hiomiseen. Kulmahiomakoneeseen asennettava nailonharjainen kuppiterä on tehokas mutta kohtuullisen hellävarainen. Lamellihiomalaikka on toinen vaihtoehto. Kulmahiomakonetta pitää käyttää todella varovasti. Tehokkain puhdistuskeino on sooda-, lasikuula- tai kuivajääpuhallus. Kuivajää on näistä sikäli vaivattomin, että se ei synnytä muuta jätettä kuin seinästä irronneen lian. Kaikki puhallustyöt pitää jättää suosiolla ammattilaisten tehtäväksi.
Millainen pintakäsittely on paras?
Monet pitävät käsittelemättömän hirren ulkonäöstä ja tuoksusta. Ja hirsiseinän automaattinen kosteudenhallinta eli hengittävyys on toki parhaimmillaan ilman pintakäsittelyä. Jos uusi hirsipinta halutaan säilyttää vaaleana, pintaan voidaan sivellä UV-suoja-ainetta sisältävä luonnonvaha. Vahoja ja hengittäviä hirsimaaleja saa myös värillisinä. Tärkeintä on muistaa, että lakkapohjaisia aineita ei pidä käyttää, ne katkaisevat puun luontaisen kosteudenhallinnan.
Miten hajuhaitat korjataan?
Jos hirsitalossa havaitaan hajuhaittoja, asioita on tehty väärin. Hirsissä ei ole hajua aiheuttavia aineita. 1930-luvulta aina 1990-luvulle saakka sahateollisuudessa käytettiin lautatavaran sinistymisen estämiseksi kloorifenolipohjaisia puunsuoja-aineita. Vuosikymmenten kuluessa tietyissä olosuhteissa noista aineista on voinut kehittyä tetrakloorianisoleja, jotka haisevat joskus hyvinkin vahvasti. Mikä ikävintä, tuosta hajusta on todella vaikea päästä eroon. Haju voi tarttua hirsiseinäänkin, mutta hirsi ei ole hajun lähde. Tuo lähde pitää paikallistaa ja hävittää, vasta sitten kannattaa ryhtyä poistamaan pintoihin tarttunutta hajua. Ammattilaisten tekemästä otsonoinnista voi tuossa vaiheessa olla apua.
Miten hirsien vaihto tehdään?
Alimman hirsikerran vaihtaminen eli hirsien kengittäminen oli varsin tavallinen huoltotoimenpide vielä 1900-luvun alkupuolella. Se liittyi yleensä niin sanotun multapenkkiperustuksen ominaisuuksiin, missä maa-ainekset toimivat lämmöneristeenä. Maaperästä nouseva kosteus pääsi lahottamaan alinta hirsikertaa. Uudemmissa hirsirakennuksissa tuota ongelmaa ei ilmene, perustusratkaisut ja alapohjan rakenne on tehty huomattavasti kestävämmällä tavalla. Lisäksi uusissa hirsirakennuksissa käytettävät lamellihirret ovat helpommin ja edullisemmin työstettäviä kuin massiivipuusta tehdyt höylä- tai pyöröhirret. Toki massiivihirsiäkin käytetään yhä rakentamiseen. Ne antavat asumiseen luonnonläheisen tunnelman.
Miten hirsiseinä pinnoitetaan sisällä?
Tärkeintä on varmistaa, ettei pilata rakenteen ominaisuuksia. Hirren hengittävyys pitää säilyttää. Siitä syystä kaikki muovipohjaiset aineet ovat kieltolistalla. Lisäeristeeksi käy selluvilla, ei tiiviisti sulkeva mineraalivilla. Sen päälle sitten esimerkiksi kangasvahvisteinen ilmansulkupaperi. Ja seinälevyksi puupaneeli, jota ei maalata tukkoon. Kipsilevy on helppo asennettava, mutta hirsirakenteen päälle liian tiivis. Jos talo on rakennettu massiivihirrestä tai tavallisesta lamellihirrestä, seiniä levytettäessä pitää ottaa huomioon hirren laskeutuminen aikojen kuluessa. Paneelit kiinnitetään niin sanotulla liukukoolauksella. Liukua ei tarvita, jos talo on rakennettu nykyaikaisesta painumattomasta hirrestä.
Asiantuntija: hirsimestari Tuomas Jaara
