Maku

Panu ryhtyi päärynäviljelijäksi alueella, jossa sen ei epäilijöiden mielestä pitäisi onnistua – ”Olen kai riittävän hullu ja tykkään haasteista”

Panu ryhtyi päärynäviljelijäksi alueella, jossa sen ei epäilijöiden mielestä pitäisi onnistua – ”Olen kai riittävän hullu ja tykkään haasteista”
Luomupäärynöitä ja -omenoita Pohjois-Savon Jännevirralla viljelevä Hiekkalan tila on tiettävästi Euroopan pohjoisin hedelmätarha. Tilan päärynöitä hehkutetaan erityisen mehukkaiksi ja makeiksi, vaikka ne kasvavatkin Savossa äärirajoillaan.
Julkaistu: 2.9.2022

Metsätien päässä avautuu näkymä hulppeaan hedelmätarhaan, jollaista ei näillä leveyksillä ole toista. Pohjoissavolaisen metsän keskellä kasvaa jämpteissä riveissä päärynä- ja omenapuita. Kuopion Jännevirralla sijaitseva Hiekkalan tila viljelee luonnonmukaisin menetelmin tiettävästi Euroopan pohjoisimmat päärynät ja omenat. Toinen tarha on perustettu päärakennuksen läheisyyteen. Kaikkiaan tilalla kasvaa 5 000 omena- ja 1 000 päärynäpuuta.

– Jo lapsena kuulin, että ei täällä voi viljellä mitään hedelmiä, ei edes omenoita, tilan isäntä Panu Hiekkala kertoo.

– Minulle oli kuitenkin jäänyt mieleen jossain näkemäni valokuva täydessä kukassa olevasta hedelmätarhasta – se oli hurmaava näky. Olen kai riittävän hullu ja tykkään haasteista, joten päätin kokeilla.

’Lada’ on Panun mielestä täydellinen päärynälajike. Kun sen hedelmä on kypsä, se irtoaa kevyesti kiertämällä puusta.
’Solnyshko’-syysomena viihtyy Jännevirralla hyvin. Lajike on ruvenkestävä, mikä on ehdoton edellytys luomuviljelyssä.

Otolliset olosuhteet

Hiekkalan tilalla on viljelty saman suvun voimin jo 1870-luvulta lähtien, enimmäkseen viljoja. Panu Hiekkalasta tuli tilan isäntä vuonna 1995, ja vuotta myöhemmin tila siirtyi luomutuotantoon. Kauraa, ruista ja hernettä kasvaa yhä suurella osalla tilan pelloista.

Ensimmäiset päärynä- ja omenapuut istutettiin vuonna 2010 suojaisalle niemelle. Niemen toisella puolella on Juurusvesi ja toisella Jännevesi. Muilta suunnilta ympäröivä metsä suojaa lämmöstä ja auringosta pitäviä hedelmäpuita tuulelta.

Ukrainalainen omenalajike ’Slava popediteljam’ eli ”kunnia voittajille” on lyhennetty savoksi Slapoksi. Sen hedelmä on suuri, aromikas ja ruvenkestävä. Sen takana kasvaa rivi nuorta ’Tshizhovkaja’-päärynää.

Maa on niemessä sopivan kevyttä eli hiekansekaista hedelmäpuille. Vesistöjen läheisyys parantaa hedelmätarhan pienilmastoa, ja Jännevedestä saadaan myös kasteluvettä. Saimaan laaja vesistöalue toimii kuin lämpöpatteri, mikä pidentää kasvukautta niin, että hedelmillä on riittävästi aikaa kypsyä.

Hedelmäpuurivien väleissä kulkee käytävät, jotta hoitotoimien tekemiselle, kuten keväiselle leikkuulle, on tarpeeksi tilaa.

Alavimmat kohdat tilalla jätettiin hallanvaaran vuoksi suosiolla puuttomiksi. Niillä kasvaa mehiläisten ja muiden pörriäisten mieliksi valkoapilaa. Koska hedelmäpuut maistuvat monelle metsäneläimelle, tarha aidattiin heti yli kaksimetrisellä hirviverkolla.

– Talvella aidan ulkolaitaa kiertää kovaksi tampattu polku, kun jänikset etsivät sisäänpääsyä. Jos lunta on paljon, aina sieltä joku pääseekin yli, mutta ei onneksi haitaksi asti, Panu kertoo.

Päärynät äärirajoilla

Ohjeistusta päärynöiden ammattiviljelystä näin pohjoisessa ei ollut valmiina: valtaosa Suomen ammattimaisista hedelmätarhoista sijaitsee Ahvenanmaalla ja Manner-Suomen aivan eteläisimmissä osissa, koska olosuhteet ovat niissä viljelylle parhaat. Jännevirralle on noilta suotuisan suven seuduilta matkaa noin 600 kilometriä koilliseen.

Panu on joutunut oppimaan paljon kantapään kautta ja haalimaan tiedonmurusia sieltä täältä.

– 70 kilometriä etiäpäin ollaan jo paljon haastavammalla kasvuvyöhykkeellä, mutta kyllä täälläkin pitää olla kasvuolosuhteissa kaikki kohdallaan, että saadaan satoa.

Suomi jaetaan kahdeksaan kasvuvyöhykkeeseen sen mukaan, kuinka pitkä kasvukausi ja ankara talvi alueella on. Saimaan ansiosta kohtalainen vyöhyke ulottuu juuri Kuopion seudulla poikkeuksellisen pohjoiseen. Alueella on keskimäärin lämpimämpää kuin vaikkapa Tampereella, joka on paljon Jännevirtaa etelämmässä.

Silti varsinkin päärynä on Savossa äärirajoillaan. Kotipuutarhoissa päärynät saattavat porskuttaa Jännevirtaa pohjoisemmassakin, mutta ammattiviljelyssä kriteerit menestykselle ovat tiukemmat. Hedelmätarhuri ei pitkälle pötki, jos puut tuottavat harvakseltaan hedelmää, tai merkittävä osa tarhasta tuhoutuu talven kourissa. Kauppakelpoisia hedelmät ovat vain, jos niin maku, koko kuin ulkonäkökin ovat kohdillaan.

Vaikka päärynäpuut ovat kestävämpiä ja pitkäikäisempiä kuin sukulaisensa omenapuut, ne vaativat omenoihin verrattuna suotuisamman ilmaston. Se on edellytys onnistuneelle talvehtimiselle sekä runsaalle ja hyvälaatuiselle sadolle.

Pieni kesälajike ’Elena’ on aromaattinen ja makeahappoinen herkkuomena. Päärynäsekoitus on menossa hillottavaksi.

Tervetuloa, pölyttäjät!

Perhoset, kimalaiset ja muut pörriäiset ovat lämpimästi tervetulleita Hiekkalan hedelmätarhaan. Ne auttavat pölytyksessä ja kasvattavat sitä myöten myös päärynä- ja omenasadon määrää. Luonnonlajien lisäksi tarhassa pörräävät myös alueen laidalla olevien mehiläispesien asukkaat.

Pölyttäjille on hedelmäpuiden kukinnan jälkeenkin tarjolla paljon houkutuksia, sillä voikukat, maitikat, leskenlehdet, apilat, ohdakkeet ja muut luonnonkukat saavat kasvaa vapaasti puiden alla. Vain kulkureittien kasvillisuus siistitään käytännön syistä matalaksi. Vapaasti versovan kasvillisuuden tarkoitus on tarjota ravintoa ja elinpaikkoja mahdollisimman monelle hyönteislajille, mikä edistää luonnon monimuotoisuutta.

"Kyllähän sitä välillä ajatteli, että mitä jos tiputtaisi hanskat tähän ja jatkaisi luomukauran viljelyä."

Mehukas vaivanpalkka

Metsänhoitajan koulutus on antanut Panulle hyvän pohjan päärynänviljelyyn, mutta oikeiden lajikkeiden tunnistaminen on silti pitkän työn takana.

– Se on tärkein menestystekijä, ja urakka on yhä kesken. Peltoon meni aikoinaan neljä päärynälajiketta, joista kaksi osoittautui hyviksi. Ensimmäisinä vuosina varsinkin omenapuun taimia kuoli paljon, koska oli niin kovia pakkastalvia, Panu kertoo.

– Tavallaan oli hyvä, että heikoimmat karsiutuivat heti kättelyssä pois, mutta kyllähän sitä välillä ajatteli, että mitä jos tiputtaisi hanskat tähän ja jatkaisi luomukauran viljelyä.

Osa päärynälajikkeista puolestaan kasvaa porskutti alusta asti hyvin, mutta ei suostunut tekemään hedelmää. Niihin vaihdettiin lajike niin sanotusti lennossa, eli puut jätettiin kasvamaan paikoilleen, mutta niihin vartettiin kestävämmän lajikkeen versoja. Nyt uudet versot tekevät jo hedelmää.

Hiekkalan tilan päärynäsadon määrä vaihtelee suuresti vuosittain. Yleensä hedelmiä ei riitä tuoremyyntiin lainkaan.

Luonnonmukainen tuotanto asettaa omat vaatimuksensa lajikkeille. Päärynäpuita vaivaavia tauteja, kuten tummia läiskiä hedelmän pintaan tekevää rupea, ei luomussa torjuta kemikaaleilla. Koska kotimaiset lajikkeet saavat herkästi rupea, niitä ei Panun mukaan voi ajatellakaan luomuviljeltäviksi.

– Olen tehnyt lajikevalinnoissa paljon yhteistyötä Hirvensalmen taimiston kanssa, joka on erikoistunut kestäviin hedelmäpuihin. Sitä kautta löytyivät nämä ruvenkestävät venäläiset päärynämme.

’Lada’-lajike on Panun mielestä kaikin puolin Hiekkalan tilan onnistunein päärynä. Sen hedelmä on kauniin punaposkinen, makea ja niin mehukas, että mehu tirskuu suupielistä, kun hedelmätarhuri haukkaa palasen.

Suojaisalla niemellä Saimaan rannalla kasvaa erityisen mehukkaita päärynöitä.

– Luomuna kasvatetut päärynät voi huoletta syödä kuorineen. Mausta huomaa, että pohjoisen valoisuus vaikuttaa hedelmiin samoin kuin metsämarjoihin. Se lisää niiden aromeja ja makeutta, Panu myhäilee.

Hiekkalan hedelmistä valmistetuista tuotteista yhä suurempi osa menee päiväkoteihin ja muihin suurtalouskeittiöihin. Loput myydään ruokakauppoihin.

Hiekkalan tila

Jännevirralla Pohjois-Savossa sijaitseva Hiekkalan tila kasvattaa luomupäärynöitä ja -omenoita viiden hehtaarin kokoisessa tarhassa. Hiekkalan päärynöistä jalostettua gourmet-hilloa, omenahilloa, omena-päärynäsiirappia sekä tuoreomenoita myydään alueen ruokakaupoissa. Tuotteita menee myös suurtalouskeittiöihin.

MAINOS - SISÄLTÖ JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN
Uusia ideoita kokkailuun! Tilaa inspiroivat ruokakirjat Meillä kotona -kaupoista
SISÄLTÖ JATKUU
Kommentoi »