Punamultaisten piharakennusten takaa avautuu säväyttävä näkymä: rivikaupalla viiniköynnöksiä, jotka notkuvat uhkeiden rypäleterttujensa painosta. Nyt ei kuitenkaan olla Italiassa tai Ranskassa vaan Pälkäneellä, Helena Tiililän Pajuparvi-nimisellä puutarhamatkailutilalla.

Viiniköynnösten lehdet ovat näin syyskuun puolivälissä saaneet jo ruskehtavia ja sinapinkeltaisia vivahteita, mikä saa oppaaksemme lähteneen Helenan myhäilemään.

– Syysväri on hyvä merkki – kasvi ymmärtää, että talvi on tulossa ja on syytä asettua levolle.

Viiniköynnöksistä Helena innostui jo 30 vuotta sitten. Niiden kasvatus oli hänelle pitkään mieluisa harrastus, mutta viime vuosina lajikkeiden määrä ja viljelyala ovat lisääntyneet huimasti ja harrastus muuttunut elinkeinoksi. Helena tekee rypäleistään hilloa, siirappia ja mehua, osan sadosta hän myy tuoreina rypäleinä.

Tilalla kasvaa nyt noin 750 viiniköynnöstä, avomaan lisäksi niitä on myös muovitunneleissa. Lajikkeita on viitisenkymmentä.

Moni tilalle saapunut vierailija äimistyy nähdessään viinitarhan ensimmäistä kertaa.

– Eräskin vitsaili rypälevadista, että kaupastako kävit nämä ostamassa, Helena naurahtaa.

Tilalla pääsee myös osallistumaan viinikierroksille. Niiden parasta antia on perehtyminen köynnöksen kasvatukseen, mistä Helena auliisti jakaa tietämystään. Lähdetään liikkeelle!

Avomaan pitkissä riveissä kasvavat köynnökset Helena esittelee tarhaojukkaviineiksi ’Beta’ ja ’Zilga’.

– Olen kokeillut kymmenittäin lajikkeita täällä II-vyöhykkeellä, ja ’Zilga’ on ollut aikaisin ja kestävin.

’Zilgan’ sato on jo kypsä korjattavaksi, mutta ’Betan’ rypäleiden parfyymimainen makeus ja mehukkuus lisääntyvät vielä. Helenan toiveissa väikkyy kaksi hallatonta ja lämmintä syysviikkoa.

– Mitä enemmän aurinko paistaa, sitä enemmän rypäleihin kertyy aromeja ja makeutta.

Talvenarat aitoviinit ja pitkän kasvuajan vaativat hybridiviinit löytyvät muovihuoneiden sisältä. Helenan suosikkeihin lukeutuu useita baltialaisia ja venäläisiä hybridilajikkeita, kuten ’Liiso’, ’Jadviga’ ja ’Dovga’ sekä aitoviini ’Aljoshenkin’, jotka tuottavat herkullisia rypäleitä sellaisenaan popsittaviksi.

Satoja viiniköynnöksiä ei voi ohittaa miettimättä, miten Helena selviää niiden leikkaamisesta. Paljastuu, että hänen mielestään leikkaamista pidetään usein turhan konstikkaana ja sitä saatetaan jopa pelätä.

– Leikkaamiseen kannattaa suhtautua rennosti. Versojen saksiminen lisää kyllä sadon määrää ja laatua, mutta köynnös voi tuottaa kivasti rypäleitä jopa ilman leikkaamista.

Helena on kehittänyt selkeän rutiinin, jolla hän leikkaa omia viiniköynnöksiään: Uusi taimi saa aina rehottaa vapaasti istutusta seuraavan vuoden, jotta se kasvattaa voimakkaan juuriston ja versoston. Sen jälkeen Helena valikoi siihen muutaman rungon perinteisen yhden sijaan.

– On hyvä, että varalla on runkoja, jos joku niistä kuolee talvella tai jyrsijät tekevät tuhojaan pakkassuojan alla, hän selittää.

Suurimman osan leikkauksista Helena ajoittaa kesään. Tuolloin hän poistaa kokonaisia versoja, alalehtiä ja terttuja varjostavia lehtiä sekä latvoo jäljelle jääneitä versoja.

– Varkaatkin pitää napsia pois samaan tapaan kuin runkotomaatista.

Loppuvuodesta on edessä vielä yksi leikkauskierros talvisuojauksen tarvitseville köynnöksille: aroille lajikkeille ja ensimmäisiä vuosiaan maassa kasvaville taimille. Myös muovitunneleissa kasvavat köynnökset vaativat suojan, sillä katemuovi on poistettava talveksi.

– Peittely on köynnöksille elintärkeää. Aloitan suojaamisen yleensä joulukuussa, kun pakkanen on jo ehtinyt kuivattaa maanpintaa.

Ennen pakkaspeitteen levittämistä on siis leikattava vielä kertaalleen. Helena lyhentää versot reilun metrin mittaisiksi, laskee ne maahan ja laittaa kiven versojen painoksi. Samassa yhteydessä hän poistaa kaikki vanhimmat paksuimmat varret, jotka eivät enää taivu maahan. Näissä varsissa majailevat rypäleitä tahmaavien kilpikirvojen emot, joten varsien poisto auttaa pitämään tuholaisen kurissa.

Vapun tienoilla huoneet saavat katemuovin jälleen ylleen. Keväisin viininviljelijän täytyy olla tarkkana, että kasvu ei pääse käynnistymään liian varhain. Helena estää sitä pitämällä pakkaspeitteitä taimien suojana pitkälle toukokuuhun ja viilentämällä huoneita tuulettamalla.

– Jos keväällä tulee aikaisin lämmintä, silmut avautuvat – vain tuhoutuakseen lämpötilan laskiessa taas pakkaselle. Viiniköynnöksessä on varasilmut ja vielä toisetkin, mutta kestää kuitenkin pari viikkoa ennen kuin uudet silmut alkavat kasvaa. Tällöin koko köynnöksen kasvuunlähtö hidastuu, mikä viivästyttää sadon kypsymistä ihan valtavasti, Helena selittää.

Sadonkorjuu jatkuu viinitilalla vielä vajaan kuukauden. Kun köynnökset ovat asettuneet talvilepoon, Helena alkaa valmistella uusia kasvinalkuja. Hän lisää taimia talvipistokkaista, jotka on otettava loka-marraskuussa ennen pakkasia. Saman vuoden puutuneesta kasvusta leikatut pistokkaat säilyvät väljästi muoviin käärittyinä autotallissa, jonka lämpötila ei laske alle viiden pakkasasteen.

Keväällä pistokkaat kasvattavat pienet juuret vesiastiassa, minkä jälkeen Helena istuttaa ne kahvipusseihin ja myöhemmin ruukkuihin jatkamaan kasvuaan.

Luvassa onkin aina vain lisää viiniköynnöksiä ja suurempia rypälesatoja.