"Lapsuudenperheeni oli pienituloinen. Mihinkään ylimääräiseen ei ollut rahaa, muttemme olleet isoissa ongelmissa. Lähdin kotoa jo 16-vuotiaana ja muutin opiskelupaikkani asuntolaan. Toimeentulo oli siellä turvattu, sillä asumiseen kuului myös päivittäinen ruoka.

Heti valmistuttuani tilanne muuttui täysin. Perustin oman yrityksen. Siihen aikaan, vuonna 1991, lainojen saaminen oli helppoa. Nostin alkuinvestointeihin noin 80 000 markan lainan ja lisäksi innostuin kauppojen tileistä. Niille sai helposti ostaa ja maksaa myöhemmin. Luottorajat sai määritellä vapaasti, ja minä määrittelin ne korkealle.

Yritykseni menestyi ensimmäisenä vuonna tosi hyvin. Tuloja tuli mukavasti, ja nautin uudesta elämästäni. Kun rahaa tuli sisään, sain laskut hoidettua kunniakkaasti ja lyhensin pankin velkaa. Muilla rahoilla ostelin kaikenlaista kivaa: vaatteita, kosmetiikkaa ja sen kalleimman puhelimen. Otin takaisin lapsuudenkodin niukkoja oloja.

En kantanut huolta taloudellisesta pärjäämisestä. Rahan saaminen tuntui helpolta, eikä velkaantuminen huolettanut minua lainkaan. Elin hetkessä. Tuntui siltä, että hyvä kausi jatkuisi aina. Oli helppo mennä kauppaan ja hakea, mitä halusi.

Toiselle vuodelle siirtyessäni minulla oli velkaa noin kymmenelle tavarantoimittajalle. Myynti alkoi epäonnisten yhteensattumien takia sakata pahasti, eikä rahaa tullut sisään enää entiseen malliin. Pian se loppui kokonaan, ja silloin alkoivat vaikeudet.

Laskuja tulvi postiluukusta, ja mietin ensimmäistä kertaa, millä ihmeellä selviäisin niistä. Jouduin myymään yritykseni irtaimistoa saadakseni tilannetta paremmaksi, mutta se ei auttanut kuin hetken kerrallaan. Koko ajan ajattelin kuitenkin, että notkahdus on tilapäinen vastoinkäyminen.

Koska halusin pitää liiketoiminnan pyörimässä, oli pakko tinkiä muualta. Niinpä asuntoni vuokrat alkoivat jäädä rästiin enkä saanut lyhennettyä pankkilainaa. Vuokranantajani oli joustava, ja sain neuvoteltua maksuaikaa, mutta se tiesi sitä, että maksut vain kasaantuivat.

Sitkuttelin yrityksen kanssa neljä vuotta. Paikkasin rästejä ajattelemattomalla tavalla. Kun joku palveluntarjoaja kieltäytyi myymästä lisää, etsin toisen. Pahimmillaan hain kolmannenkin, ja niin velkoja kertyi moneen suuntaan. En osannut ajatella isoja yrityksiä henkilöinä, joille olen velkaa. Aloin olla tosi rutinoitunut selittelijä.

Menetin luottotietoni, ja kun lopulta pistin pillit pussiin, oli maksuja rästissä noin 200 000 markkaa. Olin puilla paljailla, ilman työtä ja kovissa veloissa.

Tuli vielä yksi hetkellisesti onnellinen mutta pidemmän päälle onneton käänne. Sain yllättäen töitä ulkomailta ja lähdin. Suomessa velkojat lähettivät laskua toisensa perään, mutta minä en ollut niitä lukemassa. He siirsivät saatavansa perintään.

Suljin silmäni tilanteelta. Elin vain uutta elämääni sumussa enkä huolinut huomisesta. Samalla päästin velat kasvamaan tähtitieteellisiä korkoja. Kun palasin vuoden kuluttua kotiin, oli vastassa hurja kasa kuoria. Se oli kammottavaa.

En koskaan tullut ajatelleeksi, että velkoihin olisi voinut saada ulkopuolista apua. En edes ottanut asiasta selvää. Ajattelin, että ne ovat jotain, mikä minun pitää itse kyetä hoitamaan.

En ole edelleenkään juuri kertonut rahatilanteestani lähimpiä ystäviäni laajemmalle. Elin esimerkiksi aikanaan neljä vuotta miehen kanssa ilman, että hän tiesi mitään taloudellisesta ahdingostani. Siirsin postini postilokeroon, ettei hän näkisi niitä. Heitin laskut suoraan roskiin, koska minulla ei ollut millä maksaa, ja taas kertyivät korot.

Kamalaan tilanteeseen jotenkin turtuu. Alkuaikoihin liittyi paniikkia ja ahdistusta, mutta sitten suljin tunteet pois ja opin elämään asian kanssa. Totuus on, että kun on niin paljon velkaa, ei oikein enää jaksa välittää.

Se näkyi leväperäisyytenä pientenkin laskujen kanssa. Saatoin jättää maksamatta jonkun parinkympin maksun, vaikka olisin voinut sen hyvin hoitaa. Pikkusummatkin kasvavat ajan kuluessa jättimäisiksi.

Nyt, vähän yli nelikymppisenä, minulla ei edelleenkään ole luottotietoja. Ilman niitäkin olen pärjännyt paremmin kuin olisin uskonut, mutta jatkuva kiristeleminen ottaa voimille. Eniten ahdistaa nykyisen palkan jatkuva hupeneminen ikivanhoihin maksuihin. Palkastani lähtee siihen kolmannes joka kuukausi. On erittäin epämotivoivaa paiskia hommia, kun käteen jää niin vähän. Oli myös kiusallista kertoa tilanteesta uudelle työnantajalle.

Vasta viime vuosina on tullut vahvasti sellainen olo, että todella haluan selvitä näistä veloista kokonaan ja se on mahdollista. Olen alkanut haaveilla uudenlaisista asioista, kuten omistusasunnosta, ja siihen tarvitaan luottotietoja. Haluan myös tehdä töitä niin, että palkka jää käteeni.

Lyhennän tällä hetkellä velkojani noin 800 eurolla kuussa. Se on iso siivu kuukausituloistani. Olen tehnyt 3–4 työtä yhtä aikaa ja saanut taloutta sillä tasapainotettua. Kaikilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia.

Olen tällä hetkellä myös ensimmäisessä parisuhteessa, jossa me molemmat tiedämme tasan taloudellisen tilanteemme. Se on todella helpottavaa! Ei tarvitse pelätä minkään paljastuvan. Jos kaikki sujuu hyvin, olen velaton noin vuoden päästä. Tuskin maltan odottaa!”

Suomessa eletään hurjaa aikaa. Talouden globaali kurjistuminen on lisännyt kotitalouksien ahdinkoa jo pitkään, ja nyt jäljet alkavat näkyä. 

Suomessa on yli 370 000 ihmistä, joilla on maksuhäiriömerkintä. Osalla on vain yksi mutta monilla useampia. 

Naisten velkaantuminen kertyy useammin pienistä kertaostoksista, kuten nettikaupoissa shoppailusta. He lähtevät useimmiten hakemaan apua velkoihin keski-iässä, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Miehet havahtuvat asialle aikaisemmin, 30–40-vuotiaina, mutta heillä on usein velkaa isommista ostoksista, kuten autoista ja elektroniikasta. 

Yhä useammin myös ikääntyneet velkaantuvat liikaa. Eläkkeelle jäädään hyvässä kunnossa ja eletään aika aktiivista elämää. Silloin tulee myös velkaannuttua uudella tavalla. 

– Osa ikäihmisistä myös velkaantuu auttaessaan jälkikasvuaan taloudellisessa ahdingossa. On kuitenkin hyvä muistaa, että liiallinen uhrautuminen vain pahentaa velkakierrettä. Tilanne pitäisi purkaa velka-asioiden ammattilaisen kanssa virallisia reittejä, toteaa viestintäpäällikkö Minna Mattila Takuu-Säätiöstä.  

Talouden ongelmiin havahdutaan vasta, kun tilanne on jo erittäin paha. Usein velkaantunut yrittää maksaa rästejä pois ottamalla lisää velkaa. Se ei auta koskaan. Kynnys ottaa yhteyttä velkaneuvojaan on korkea. 

– Liikkeellä on väärää tietoa ja paljon epätietoisuutta sen suhteen, mistä apua saa. Meillä on myös voimakas kulttuuri, jossa koetaan tärkeäksi hoitaa asiat itse. Se ehkäisee avun hakemista ja voi johtaa todella syviin talousvaikeuksiin. 

Kun taloudelliset huolet käyvät liian raskaiksi, tulee väsymys ja turtumus. Todellisuudentaju hämärtyy. 

– Pään pistäminen pensaaseen vaikkapa lähtemällä ulkomaille, vaikka velkaa on todella paljon, on tavallista. Moni ylivelkaantunut elää tunteita laidasta laitaan: yhtenä päivänä tuntuu, että antaa kaiken mennä, ja toisena ahdistaa kovasti. Kireä taloustilanne koettelee myös parisuhdetta. Avioero syventää taloustilannetta entisestään, ja paha kierre on valmis. 

Talousvaikeuksiin on usein saatavissa apua. Avain alkuun pääsemisessä on oman tilanteen perusteellinen kartoitus ja lisävelkaantumisen kierteen katkaisu. 

1. Herää heti, jos oma talous mietityttää. Viimeistään silloin on syytä puuttua tilanteeseen, kun pystyy maksamaan luottolaskuista toistuvasti vain korot tai tekemään minimivähennyksen, joutuu jatkuvasti maksamaan ruokaa ja muita peruskuluja velkarahalla tai raha ei riitä vuokranmaksuun. Istu alas ja kirjaa paperille, paljonko velkoja on. Laske, kuinka paljon maksat niistä kuluja. Jos laskuja on jo perinnässä tai ulosotossa, kysy suoraan, pieneneekö velka nykyisillä maksuilla. Monella on lopulta velkaa niin paljon, ettei se kulujen ja korkojen vuoksi juuri lyhene, vaikka koko ajan ulosmitattaisiinkin.

2. Älä maksa lainaa lainalla. Lainojen yhdistämistä ja erilaisia pika­vippejä markkinoidaan voimakkaasti tienä parempaan talouden hallintaan, mutta siitä voi syntyä kierre. Hae mieluummin apua velkaneuvonnasta, niin saat ammattilaisen kanssa tehtyä järkevimmän suunnitelman takaisinmaksulle.

3. Lopeta ajoissa. Älä pelkää maksuhäiriömerkintää liikaa vaan lopeta velkaantuminen ajoissa. Merkinnän saaminen voi tuntua pahalta, mutta se pysäyttää velkakierteen ja voi olla reitti ulos ahdistavasta tilanteesta. Keskimäärin velkatilanteista selvitään 3–5 vuodessa.

4. Ota yhteys kunnalliseen talous- ja velkaneuvontaan. Noin 30 kuntaa tarjoaa esimerkiksi sosiaalista luottoa lainojen maksua helpottamaan. Sen voi saada, vaikka luottotiedot olisivat menneet. Takuu-Säätiö on valtakunnallinen sosiaalialan järjestö, joka auttaa maksutta velkakierteessä ja taloudellisesti haavoittuvassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä. Takuu-Säätiöltä voi hakea esimerkiksi takausta, jolla saa pankista lainan useiden erillisten velkojen maksamiseksi järkevämpänä ja matalampikorkoisena lainana. Senkin voi saada, vaikka olisi jo menettänyt luottotiedot ja velka olisi ulosotossa. Takuu-Säätiöllä on maksuton velkalinjanumero, johon voi soittaa nimettömänä. Palvelua saa myös chatilla.

5. Valmistaudu henkisesti. Kaikki uudet asiat ovat raskaita, ja velkatilanteen kartoittamiseen ja maksuohjelman laatimiseen kannattaa valmistautua. Motivoidu hoitamaan asiat kuntoon, sillä lopputulos on palkitseva. Kun maksut on maksettu, jää palkasta kaikki itselle. Tilanteen hoitaminen pitää myös paremmin työkuntoisena.