Heidi sai lahjaksi tuftauspyssyn, ja se oli menoa! Humoristiset huulet ja muut luomukset ihastuttavat – ”Kerran tuftasin vahingossa 12 tuntia putkeen”

"Noin vuosi sitten jäin roikkumaan YouTubeen eräänä unettomana yönä, kun törmäsin sattumalta koukuttavaan tuftausvideoon. Meni pari päivää, kun jo nakuttelin rautakaupan rimoista itselleni kehikkoa ja tilailin lankoja. Kaipasin loputtomien etätöiden vastapainoksi luovaa käsillä tekemistä. Olen maalannut koko ikäni, mutta nyt löysin itseni ensi kertaa käsitöiden parista.

Huuliryijyjen sarja syntyi, kun Heidi halusi tutkia ikonista aihetta feministisestä näkökulmasta. Oli unelmien täyttymys, kun Naisasialiitto Unioni otti myöhemmin yhteyttä ja ehdotti yhteistyötä.

Tuftauksessa minua imivät puoleensa heti vastakohdat. Tuftatut ryijyt ovat pehmeitä, kauniita ja herkkiäkin esineitä. Itse tuftaaminen taas on hikistä, raskasta ja haastavaa hommaa. Sain miesystävältäni lahjaksi tuftauskynän sijasta haikailemani kookkaan metallisen tuftauspyssyn, ja se oli menoa. Alku oli hankalaa, sillä taustakangas repeili, lanka loppui aina kesken ja pinna kärähti monta kertaa. Jatkoin kuitenkin sinnikästä harjoittelua.

Daavid-ryijy kuuluu Heidin ensimmäisiin töihin. Sen nimi on Unimpressed.

Otto-kissa poseeraa rotan vieressä. Heidi sai idean tiukkoja poliittisia iskulauseita sisältäviin, pehmeisiin ”julisteryijyihin” käytyään kesällä Banksyn näyttelyssä Mäntässä.

Minulla on ADHD, mutta olen toisaalta myös pesunkestävä perfektionisti. Tuftatessa saan toteuttaa kaikkia puoliani. Tuftattujen ryijyjen teko vaatii tarkkuutta, mutta purkaminen ja mielen muuttaminen on kuitenkin suhteellisen helppoa, sillä langanpätkiä ei solmita kiinni taustakankaaseen.

Ensin päästelen pyssyn kanssa reippaasti menemään ja viimeistelyvaiheessa saatan käyttää tuntikaupallakin aikaa pinseteillä langanpäitä nyppien. Kummassakin vaiheessa mieleni vaipuu autuaaseen lepotilaan. Tuntuu, että olen vihdoin löytänyt oman juttuni.

Eräänä päivänä tuftasin vahingossa 12 tuntia putkeen. Lihakseni olivat seuraavana päivänä kivettyneet. Nykyään minulla onkin kotona soutulaite, joka elvyttää tuftauspyssyn ja tietokoneen kangistamia jäseniäni. Hankintalistalla ovat myös rannetuet.

Ensin Heidi kiinnittää kankaan kehikkoon ja hahmottelee tussilla aiheen. Tuftauksen jälkeen hän liimaa ja irrottaa työn. Lopuksi koittaa vielä saksiminen ja parturointi trimmerillä sekä pinsettiviimeistely ja työn kiinnittäminen taustavanerille.

Yhteen ryijyyn saattaa upota kolme kilometriä lankaa, joten työskentely vaatii suunnitelmallisuutta ja mittavaa lankavarastoa autotallissa. ”Nytkin postissa odottaa 10 kilon lankalähetys.”

Heidi toivoo pystyvänsä heittäytymään tulevaisuudessa käsityöläiseksi. Yhteen ryijyyn ­menee keskimäärin yksi viikko. ”Luopumisen hetki on aina yllättävän haikea.”

Minua kiehtovat kantaaottavat aiheet ja pyrin lisäämään töihini aina ripauksen huumoria: antiikin kivinen David-patsas muuttuu pehmeäksi sarjakuvamaiseksi ryijyksi tai kieli roikkuu holtittomasti suusta olohuoneen seinälle tarkoitetussa taidetekstiilissä.

Internetin käsityöyhteisö on mahtava. Olen saanut sieltä ehtymättömästi tietoa, apua ja kannustusta tuftaustaipaleellani. Ikivanha käsityötekniikka herättää monessa myös palavaa intohimoa. Aloin kutsua töitäni somessa ryijyiksi ja sain pian kuulla termin olevan väärä. Otin luurin käteen ja soitin Suomen käsityömuseon asiantuntijalle, joka antoi tuftatuille ryijyilleni vapauttavan päätöksen."

Heidillä on näyttely Galleria Topeliuksessa Helsingissä 25.1.–13.2.2022. Instagramissa ryijyjä löytyy @bedlamtufts-tililtä.

Kurkkaa myös juttu Heidin ja hänen Ava-tyttärensä kodista, joka on kuin persoonallinen ihmemaa