"Noin vuosi sitten jäin roikkumaan YouTubeen eräänä unettomana yönä, kun törmäsin sattumalta koukuttavaan tuftausvideoon. Meni pari päivää, kun jo nakuttelin rautakaupan rimoista itselleni kehikkoa ja tilailin lankoja. Kaipasin loputtomien etätöiden vastapainoksi luovaa käsillä tekemistä. Olen maalannut koko ikäni, mutta nyt löysin itseni ensi kertaa käsitöiden parista.

Tuftauksessa minua imivät puoleensa heti vastakohdat. Tuftatut ryijyt ovat pehmeitä, kauniita ja herkkiäkin esineitä. Itse tuftaaminen taas on hikistä, raskasta ja haastavaa hommaa. Sain miesystävältäni lahjaksi tuftauskynän sijasta haikailemani kookkaan metallisen tuftauspyssyn, ja se oli menoa. Alku oli hankalaa, sillä taustakangas repeili, lanka loppui aina kesken ja pinna kärähti monta kertaa. Jatkoin kuitenkin sinnikästä harjoittelua.

Minulla on ADHD, mutta olen toisaalta myös pesunkestävä perfektionisti. Tuftatessa saan toteuttaa kaikkia puoliani. Tuftattujen ryijyjen teko vaatii tarkkuutta, mutta purkaminen ja mielen muuttaminen on kuitenkin suhteellisen helppoa, sillä langanpätkiä ei solmita kiinni taustakankaaseen.

Ensin päästelen pyssyn kanssa reippaasti menemään ja viimeistelyvaiheessa saatan käyttää tuntikaupallakin aikaa pinseteillä langanpäitä nyppien. Kummassakin vaiheessa mieleni vaipuu autuaaseen lepotilaan. Tuntuu, että olen vihdoin löytänyt oman juttuni.

Eräänä päivänä tuftasin vahingossa 12 tuntia putkeen. Lihakseni olivat seuraavana päivänä kivettyneet. Nykyään minulla onkin kotona soutulaite, joka elvyttää tuftauspyssyn ja tietokoneen kangistamia jäseniäni. Hankintalistalla ovat myös rannetuet.

Minua kiehtovat kantaaottavat aiheet ja pyrin lisäämään töihini aina ripauksen huumoria: antiikin kivinen David-patsas muuttuu pehmeäksi sarjakuvamaiseksi ryijyksi tai kieli roikkuu holtittomasti suusta olohuoneen seinälle tarkoitetussa taidetekstiilissä.

Internetin käsityöyhteisö on mahtava. Olen saanut sieltä ehtymättömästi tietoa, apua ja kannustusta tuftaustaipaleellani. Ikivanha käsityötekniikka herättää monessa myös palavaa intohimoa. Aloin kutsua töitäni somessa ryijyiksi ja sain pian kuulla termin olevan väärä. Otin luurin käteen ja soitin Suomen käsityömuseon asiantuntijalle, joka antoi tuftatuille ryijyilleni vapauttavan päätöksen."