Grillit jaetaan pääasiallisesti lämmitystavan mukaan. Grillityyppi kannattaa valita omien grillausmieltymysten, käyttötarpeen ja sijoituspaikan perusteella. Kerrostaloissa grillin käyttö pitää aina tarkistaa taloyhtiön järjestyssäännöistä, jotka voivat kieltää grillauksen paloturvallisuussyistä.

Kaasugrilli on tehokas ja vaivaton ruoanlaittokone. Lämpö leviää paistoalueelle tasaisesti ja lämpötila on helposti hallittavissa. Paistoalue on yleensä selvästi isompi kuin hiili- tai sähkögrilleissä.

Kaasugrillaajan kannattaa opetella sopivimmat lämpötilat eri ruokalajeille sekä suoran että epäsuoran lämmön käyttäminen. Pitää löytää oman grillin eri lämpövyöhykkeet ja oppia, milloin tietyt ruoat pitää nostaa lämpöhyllylle rauhoittumaan.

Kaasugrillin tehokkuus riippuu polttimien määrästä. Mitä enemmän polttimia, sitä suurempia määriä ruokaa voidaan valmistaa kerralla. Kahdelle hengelle riittää kahden polttimen grilli, useammalle hengelle grillatessa kolmen tai neljän polttimen grillit ovat sopivia. Joihinkin kaasugrilleihin saa lisävarusteena hiilikaukalon, jonka avulla voidaan yhdistää hiili- ja kaasugrillin parhaat ominaisuudet.

Kaasugrillissä on aina rungon alimmaisena osana erityinen rasvakaukalo, johon nesteet viime kädessä valuvat. Joissakin grilleissä on koko rungon levyinen rasvapelti, toisissa taas pieni foliokulho, joka on helppo vaihtaa aina tarvittaessa.

Kaasugrillit sopivat niin mökki- kuin kotipihaankin ja jopa kerrostalojen parvekkeille, mikäli taloyhtiön järjestyssäännöt sen sallivat.

Hiiligrilli on monille yhä se ainoa oikea. Hiilien kuuma hehku tuo ruokiin rapean paistopinnan. Hiiligrillissä grillattavasta ruoasta irtoava rasva tippuu hiilien päälle ja nostattaa aromaattista höyryä, joka antaa ruoalle aivan erityisen makuvivahteen.

Hiiligrilli vaatii kuitenkin hieman aikaa ja kärsivällisyyttä ennen kuin se on käyttövalmis, tosin grillaaminen on hiilillä yhtä nopeaa kuin vaikkapa kaasulla. Hiiligrillin voi kuumentaa joko hiilillä tai briketeillä, mutta palavan materiaalin lämpöä on kuitenkin vaikea säädellä. Erityisissä savugrilleissä on mahdollista sekä grillata että savustaa.

Grillihifistien suosikki on alun perin Japanista kotoisin oleva kamado, intialaisen tandoorin lähisukulainen. Länteen rantautuneet kamadogrillit ovat tiiviitä keraamisia pönttöjä, jotka pysyvät kuumina tuntikausia. Ne ovat suunnilleen saman hintaisia kuin laadukkaat kaasugrillit. Tunnettuja merkkejä ovat Big Green Egg, Monolith ja Kamado Joe.

Savuamaton, naapuriystävällinen ja paloturvallinen sähkögrilli on suosittu valinta etenkin parvekkeille. Sähkögrilli ei kuitenkaan ole yhtä tehokas tai nopea kuin kaasu- tai hiiligrilli, joten sillä kannattaa harvemmin valmistaa paksuja pihvejä tai pitkää kypsymistä vaativaa lihaa.

Amatöörikäyttöön tarkoitettujen sähkögrillien teho on korkeintaan 2 kW:n luokkaa, sillä tavallinen 10 ampeerin sulake ei kestä isompia tehoja. Keskikokoisen, kolmen polttimen kaasugrillistä voi löytyä lämpötehoa jopa 13 kW.

Sähkögrillin termostaatti koettaa pitää lämpötilan säädetyn suuruisena, ja siksi se sammuttaa vastukset aina välillä. Silloin paistopinta jäähtyy nopeasti. Grilli sopiikin parhaiten helppojen ja nopeiden grillattavien valmistukseen.

Valitsit sitten kaasu-, hiili- tai sähkögrillin, varmista, että saat rahoillesi vastinetta. Edulliset tarjousgrillit kestävät vain muutaman vuoden, mutta merkkigrillit voivat kestää jopa pari vuosikymmentä.

Laadukkaan grillin tunnistaa:

Laadukkaisiin grilleihin on usein saatavilla varaosia, esimerkiksi polttimoita, venttiilejä, säätimiä ja ritilöitä. Myös takuuaika on pidempi kuin edullisissa vaihtoehdoissa.

Grillin paistoritilät ovat valurautaa, rosteria tai emaloitua valurautaa. Kaikki ovat hyviä materiaaleja. Emaloitu pinta on helpoin pitää puhtaana, mutta sen naarmuuntumista pitää varoa. Myös valurautaritilä on helppohoitoinen, kunhan sille ennen käyttöönottoa tehdään rasvanpoltto eli sivellään silavalla ja lämmitetään erittäin kuumaksi. Joissakin grilleissä paistoritilän seurana grillissä on umpinainen parila. Parila on joissakin tilanteissa kätevä, mutta grillin käyttömukavuuden kannalta on parempi hankkia erillinen, paistoritilän päälle pantava parila.

Tärkein yksittäinen laatutekijä niin hiili- kuin kaasugrillissäkin on kuitenkin teräksen laatu. Tätä laatua ei useinkaan pysty näkemään, tieto täytyy hankkia muulla tavalla.

Käytännössä on kolme tapaa saada teräs kestämään ulkoilman rasituksia:

Halvimmissa grilleissä ei käytetä rosteria tai emalointia, vaan tavallinen teräs pinnoitetaan pulverimaalilla. Tällainen rakenne ruostuu puhki muutamassa vuodessa.

Ruostumattoman teräksen käyttäminen ei sinänsä vielä takaa grillille pitkää ikää, sillä rosterilaatuja on valtava määrä. Yleinen, ja varsin hyvin korroosiota torjuva laatu on merkinnältään 304. Se on niin sanottua austeniittiterästä, jossa seosaineena käytetään nikkeliä. Nikkeli on kuitenkin varsin kallis metalli, joten monet valmistajat käyttävät halvempaa ja korroosionkestoltaan heikompaa 430-luokan ferriittiterästä.

Austeniitti- ja ferriittiteräkset voi tunnistaa magneettitestillä. Jos magneetti tarttuu teräksen pintaan vain heikosti, teräs on mitä todennäköisimmin austeniittista. Ferriittiteräkseen magneetti puolestaan tarttuu varsin tiukasti. Testiin pitää suhtautua tietyin varauksin, mutta jonkinlaista osviittaa se antaa grillin laatua arvioitaessa.

Laadukkainkaan grilli ei säily kauaa käyttökelpoisena, mikäli sitä ei huolleta oikein. Siksi messinkiharjalla tai kangasrätillä putsaaminen käytön jälkeen on tärkeää. Kunnon puhdistuksessa voi käyttää esimerkiksi uuninpuhdistussuihketta. Valurautapintoihin riittää kuuma vesi ja tiskiharja sekä puhdistuksen jälkeen käsittely silavalla. Lisäksi ritilöitä ja polttimia kannattaa vaihtaa säännöllisesti. Ennen kuin grilli siirretään talvisäilöön, se tulisi puhdistaa huolella ja peittää.

Asiantuntija: myyntijohtaja Kimmo Sundholm, Landmann Finland

Juttua muokattu 28.4.2020: Juttuun lisättiin runsaasti tietoa ja kuvia. Alkuperäinen juttu on julkaistu 4.5.2016.