Viherpiha

”Tiesin heti, mitä tehdä” – Eve vaalii puutarhaansa samoin opein, joilla oma äiti hoiti siirtolapuutarhaa Neuvosto-Virossa


Eve Antikainen muistaa, millaiselta pakkopullalta puutarhanhoito tuntui lapsuudessa perheen siirtolapuutarhassa Virossa. Omaan pihaansa Varkauteen hän halusi paljon perennoja, pensaita ja kauniisti kukkivia pikkupuita – joita hoidetaan tietysti oman äidin opein.
Kuvat Teija Tuisku

Omenapuun oksasta roikkuvan lampunvarjostimen kevyet muovihelmet heilahtelevat tuulen vireessä verkkaisesti toisiaan vasten ja helisevät vienosti. Eve Antikainen istuu penkille puun alle ja henkäisee syvään.

– Tämä on meditointipaikkani. Kun aurinko paistaa omenapuun lehvästöön, ilma on tulvillaan vihreää valoa. Tässä istuskellessa tulee hyvä fiilis.

Rakkaalta rauhoittumispaikalta avautuvat myös hyvät näkymät puutarhaan, jonka rehevästi kukkivien perennapenkkien reunat on muovailtu luovasti kaartuviksi. Kukka-alueiden keskellä on laaja nurmialue. Eve kanttaa lapion avulla perennapenkkien reunat siisteiksi kahdesti kesässä.

– Reunuskivet olisivat minusta ihan kivat, mutta ne eivät vain toimi meillä. Penkit laajenevat koko ajan, joten reunuksia pitäisi olla jatkuvasti siirtelemässä. Mies joskus naljailee, että kasveissakin olisi hyvä olla renkaat alla, kun vaihtelen niiden paikkoja niin usein, hän nauraa.

Even mielestä koreakärsämö ansaitsisi nykyistä suuremman suosion. Pitkään kukkivan lajin ilmava kasvutapa keventää runsaiden perennaryhmien ilmettä.
Ystävältä saatu uhkea maatiaispioni on vanhaa tuntematonta kantaa. Eve on istuttanut sen viereen pitkään kukkivaa jalopähkämöä.

Eve muutti Suomeen vuoden 1993 alussa opiskelemaan markkinointia ja ulkomaankauppaa. Hän on lähtöisin Virosta, jossa on perinteisesti vahva puutarhakulttuuri. Even perhe, kuten kaikki muutkin Neuvosto-Virossa, viljeli ahkerasti siirtolapuutarhassaan noin 20 kilometrin päässä kotoa Tallinnasta. Tuohon aikaan tavallisilla kansalaisilla ei oikeastaan ollut muita vaihtoehtoja kuin kasvattaa kaikki itse.

Eve muistaa yhä, millaiselta pakkopullalta puutarhanhoito silloin tuntui. Hän ajatteli lapsena, ettei ikinä halua omaa puutarhaa.

Reilu parikymmentä vuotta myöhemmin Eve istuu kotitalonsa viihtyisällä kuistilla ja selailee paksua kuva-albumia, jonka sivuille on tarkasti dokumentoitu varkautelaisen omakotitalotontin valtava muutos. Eve ja hänen miehensä muuttivat vuonna 1980 rakennettuun tiilitaloon maaliskuussa 2003. Saman vuoden kesän kuvissa aukealla pihalla näkyy muutama omenapuu, mäntyjä ja paljon marjapensaita, tarkalleen ottaen kokonaiset 26 kappaletta. Nyt pensaista on jäljellä enää yksi.

– Kun tulin tänne ensimmäisen kerran, jotenkin vain tiesin heti, mitä puutarhalle pitäisi tehdä. Luulen, että jos olisin silloin kertonut miehelleni visiostani, emme ehkä koskaan olisi ostaneet koko taloa. Olemme joutuneet tekemään työtä tämän kaiken eteen, mutta nyt kasvit alkavat olla oikeilla paikoillaan.

Kasviryhmät polveilevat vapaasti ja ovat kauniita joka suunnasta katsottuina.
’McKana Giants’ -jaloakileijojen lisäksi Eve pitää monista muistakin akileijalajikkeista. Kaikki niistä ovat näyttäviä ja helppohoitoisia.
Lapsuuteni siirtolapuutarha oli ollut minun puutarhakouluni.
Eve on kiinnostunut feng shuista, jonka oppien mukaan hän on valinnut paikat vesiaiheille. Pienen putouksen takana kohoaa mätäskurjenmiekkaa.

Eve ei oikein itsekään tiedä, mistä puutarhainnostus lopulta syttyi. Hän muistaa vain, että alusta lähtien hänellä oli selvä kuva, mitä herukkapensaiden armadan tilalle tulisi istuttaa: vapaasti soljuvia perenna- ja pensasryhmiä sekä kauniisti kukkivia pikkupuita. Laajojen perenna-alueiden ilmeen hän viimeistelisi yhteneväisillä matalien reunuskasvien rimpsuilla, aivan kuten äidin puutarhassa Virossa.

– Huomasin, että lapsuuteni siirtolapuutarha oli ollut minun puutarhakouluni. Osasin vanhasta muistista kasvattaa vihanneksia ja valita sopivia kasveja kukkapenkkeihini. Reunuskasvisuosikkini kaunokaiset ja varjorikot ovat suoraan äidin peruja.

Myöhemmin Eve opiskeli puutarhanhoitoa ja -suunnittelua työn ohella.

Puutarhan uusi ilme alkoi hahmottua alue kerrallaan. Alkuun Eve perusti useita pieniä kukkapenkkejä, mutta pian hän yhdisteli ne isommiksi kokonaisuuksiksi. Tontin hiekkamoreenimaa aiheutti välillä päänvaivaa, koska siinä on runsaasti kiviä. Monet murikoista olivat liian suuria siirrettäväksi, joten Eve on joutunut muokkaamaan suunnitelmiaan niiden sijainnin mukaan.

Eve on jakanut puutarhan toiminnot omille alueilleen. Korkeiden perennojen piiloon jäävän hyötytarhan lavoissa kasvaa muun muassa hernettä, kehäkukkaa, perunaa ja kurkkua.
Eve haluaa korostaa sitä, mitä ei voi peittää. Siksi hän on kaivanut pinnassa olevia maakiviä paremmin esiin.
Evelle on tärkeää, ettei puutarhasta näy kaikki kerralla vaan esimerkiksi pensaat rajaavat näkymiä. Keijuangervon takana kasvavan syyshortensian alla leviää ketoneilikka. Oikealla tornionlaaksonruusun taustalla on varjorikkoreunus, ruusujuurta ja nukkapähkämöä.
Villiviinin verhoaman paviljongin vieressä kasvaa perennoja ja riippapihlaja. Kasvien lisäksi Eve nauttii puutarhasisustamisesta. Hän etsii kirpputoreilta tuunattavaksi koristeita, jotka saavat hyvälle tuulelle.

Antikaiset päättivät kaataa loputkin pihan männyt, kun yksi niistä kaatui vanhan paviljongin päälle. Eve on istuttanut niiden tilalle pienempiä puuvartisia lajeja.

Omenapuun alla olevan yksinäisen mietiskelypaikan lisäksi Even lempipaikka on villiviinin verhoamassa paviljongissa, jonka katossa roikkuu kristallikruunu. Tämä paikka on tarkoitettu viini- ja samppanjalasien kilistelyyn ystävien kanssa. Even mielestä puutarhan parhaita puolia on se, että siitä voi nauttia seurassa.

Perennojen joukossa kasvavat puuvartiset lajit tuovat kokonaisuuteen ryhtiä ja muotoja. Eve suosii perinnelajeja, sillä ne ovat kestäviä ja helppohoitoisia. Rakkaimmat kasvit kantavat muistoja tärkeistä ihmisistä ja puutarhoista. Varsinkin alkuaikoina Eve sai monia kasveja äitinsä ja siskonsa puutarhoista Virosta. Muhkeana kukkiva talonpoikaispioni on tupaantuliaislahja ystävän puutarhasta. Se on ainakin 60 vuotta vanhaa ja sitkeää paikallista kantaa ja kukki jo ensimmäisenä kesänään.

– Olen jakanut äitini varjorikkoa monelle ystävälleni täällä Varkaudessa. Tuntuu hyvältä jakaa niin hyväsydämisen ihmisen muistoa kasvien muodossa.

Sinikukkaiset loistokurjenpolvi ’Johnson’s Blue’ ja loistotädyke sekä jalopähkämö hallitsevat etualan perennaryhmän värimaailmaa alkukesällä. Keskellä kukkivat myös koreakärsämöt ja tähtiputket. Puutarha saa uuden ilmeen, kun esimerkiksi vasemmalla näkyvien harmaakäenkukkien fuksianpunaiset kukat aukeavat.
Rakkaimmat kasvit kantavat muistoja tärkeistä ihmisistä.

Even vinkit: Näin yhdistät pensaita ja pikkupuita perennoihin

  • Istuta puuvartisia lajeja tuomaan perennaryhmiin ryhtiä ja muotojen runsautta. Monet niistä myös kukkivat kauniisti. Plussaa on sekin, että puut ja pensaat ovat perennoja helppohoitoisempia.
  • Rungollisten pensaiden ja pikkupuiden alle on helppo istuttaa muita kasveja. Even tämän hetken projekti on muotoilla leikkaamalla aroniaa yksirunkoiseksi.
  • Pensasruusuilla saat lisäväriä perennojen lomaan. Eve harmittelee, että pensasruusuja on ollut vähän vaikea saada viihtymään hänen puutarhassaan, vaikka hän on vaihtanut maata ja kokeillut erilaisia lajeja ja lajikkeita. Nyt hän testaa kanadalaisia ruusuja, joiden pitäisi olla erittäin kestäviä.
  • Käytä pensaita myös puutarhanäkymien taustakasveina. Eve on istuttanut mustilan- ja kuutamohorten sioita sekä erilaisia syreenejä, kuten nuokku-, likusteri- ja unkarinsyreenejä, lumipalloheisiä ja jasmikkeita puutarhansa takaosaan tuomaan sinne muotoja.
Edellistalvi vei omenapuun alla olevan meditointipaikan kasviryhmästä kesä-, syys- ja kiiltoleimuja ja esikkoreunuksen. Eve siirsi täydennyskasveiksi unikkoja ja sormustinkukkia, kunnes uudet taimet kasvavat täyteen mittaansa.

Even puutarhan pohjapiirros

1) asuinrakennus, 2) lasiterassi, 3) kasvihuone, 4) viljelyalue, 5) kompostialue, 6) paviljonki. Varkaudessa vyöhykkeellä III sijaitsevalla tontilla on 1 200 neliötä. Hiekkamoreenimaalle perustetun puutarhan haasteena ovat monet isot kivet.
Julkaistu: 14.5.2019