Viherpiha

Erika rakensi ikioman salaisen puutarhansa – "Minua kiehtoo ajatus puutarhasta, jonne voi hävitä"

Erika rakensi ikioman salaisen puutarhansa – "Minua kiehtoo ajatus puutarhasta, jonne voi hävitä"

Pergola verhoutuu köynnöksiin, säleikön takaa paljastuu japaninvaahtera ja mystisesti hymyilevä patsas. Erika kutsuu puutarhaansa japanilais-roomalaiseksi.
Teksti Anna Aho
Kuvat Ritva Tuomi, Johanna Kinnari
Mainos

Joskus unelmat toteutuvat. Erika Burmanssonin mielessä eli pitkään haave, että voisi istua omassa puutarhassa, poimia omasta puusta omenan ja syödä sen. Oli myös toinen haave.

– Toivoin aina, että löydämme tontin, jossa on valmiiksi vanhoja omenapuita. Silloin puutarhaan saisi nopeasti vanhan tunnun.

Unelman toteutuminen vaati työtä ja vaivannäköä – ja olipa siinä sattumallakin osuutensa – mutta lopputulos on komea. Heti puutarhan sisäänkäynnissä kasvaa kaksi paksurunkoista ja jykeväoksaista omenapuuta, joiden oksat notkuvat punaposkisia hedelmiä. Mutta miten se on mahdollista? Puut näyttävät vanhoilta, vaikka itse puutarhalla on ikää kymmenisen vuotta ja rakentaminen aloitettiin pystymetsästä.

– Kuulimme, että läheinen 1950-luvulla perustettu omenapuuviljelmä oli jäämässä omakotitalotyömaan alle. Varasimme sieltä kaksi ’Punakaneli’-puuta.

Tontti on mäen päällä, jonne johtaa 50 metriä pitkä jyrkkä rinne. Mutta niin vain omenapuut valtavine juuripaakkuineen pääsivät perille.

– Peitimme heti juuripaakut pressuilla ja kastelimme monta kertaa päivässä.

Erika karsi villiversoja varovasti pois ja harjasi rungot puhtaiksi. Puut piristyivät ja juurtuivat, alkoivat kasvaa.

– Vakuutuin siitä, että isojakin puita voi siirtää, vaikka meillä oli varmasti myös tuuria mukana.

Jotta puut pysyvät matalina, niitä on leikattava joka vuosi. Erika on jaksottanut karsimisen niin, että maaliskuussa, juhannuksen jälkeen ja syksyllä hän leikkaa noin kolmanneksen piiskataimista pois.

Erikan ja Jaakon puutarhassa ei ole yhtään nurmikkoa. Vaaleat, kalkkikivituhkalla päällystetyt polut risteilevät pergoloiden, terassien ja istutusalueiden välissä. Syklaami ja japaninsara 'Ice Dance'. Erika ja Jaakko rakentavat puutarhaa yhdessä, huone kerrallaan.

Erikalle kasvit ovat aina olleet tärkeitä. Opiskeluasunnossa oli joka paikka täynnä viherkasveja. Rivitaloon muuton myötä pieni piha täyttyi kasveista.

– Talon lapset sanoivatkin, että muilla on piha, Erikalla puutarha, puoliso Jaakko Rekola kertoo hymyillen.

Kun nykyinen tontti löytyi ja päätös talon rakentamisesta syntyi, Erika meni työväenopiston pihasuunnittelukurssille, mutta huomasi pian tietävänsä aiheesta jo paljon.

Yhtenä innoittajana on ollut jo nuorena luettu F.H. Burnettin teos Salainen puutarha.

– Minua kiehtoo ajatus puutarhasta, jonne voi hävitä. Puutarhasta, joka on aina seikkailu ja jossa on käytäviä, jotka johtavat uusiin näkymiin.

Ajatukset ovatkin siirtyneet onnistuneesti puutarhaan: se ei paljasta kaikkia salaisuuksiaan kerralla, vaan onnistuu yllättämään. Pergola verhoutuu köynnöksiin, säleikön takaa paljastuu japaninvaahtera ja mystisesti hymyilevä patsas. Takapihalla puolestaan on aivan oma tunnelmansa. Erika kutsuukin puutarhaa ”japanilais-roomalaiseksi”. Kasvillisuus muuttuu vuodenaikojen mukana.

– Keväällä täällä on aika minimalistista, karuakin, kun havujen lisäksi kukkivat lähinnä sipulikasvit. Kesän edetessä puutarha rehevöityy niin, että kasveja on pakko leikata ja jakaa.

Pitkä pergola on nimetty juoksupergolaksi. Sen peittona kasvaa villiviiniä ja kärhöjä. Säleikköpäärynä kasvaa kohopenkissä oikealla.

Erika tunnustautuu puufriikiksi. Rakennusvaiheessa kaikki tontin männyt pyrittiin säästämään. Niiden juurelle istutettiin Jaakon suosikkeja, köynnöshortensioita.

– Näimme yhdellä Ranskan-reissulla, kuinka muratit kiipeilivät pinjojen runkoja pitkin. Halusimme soveltaa samaa vaikutelmaa omassa puutarhassa, Jaakko kertoo.

Erikalle tärkeitä kasveja ovat kaksi irlanninkatajaa. Muutama vuosi sitten toinen niistä katkesi katolta vauhdilla lennähtäneen lumen painosta. Se otti koville.

– Jos joku kasvi on itselle tärkeä, sen menetystä suree aikansa. Mutta sitten tulee jo mieleen ajatus, että nyt tulikin tilaa istuttaa jotain uutta, Erika virnistää.

Purppurakeijunkukka viihtyy takapihan kohopenkissä. Jaakko rakensi Erikalle kasvihuoneen kierrätyslaseista. Takapiha on suojaisampi kuin etupiha, joten Erika istuttaa kaikki arat kasvit tänne. Ristikon lähellä kasvaa pieni verijapaninvaahtera 'Black Lace'. Taustalla koristeomenapuut 'Aamurusko' ja 'Linnanmäki'. Vuosi sitten valmistunut vaaleansininen kesäkeittiö on aivan tontin rajalla.

Puutarhassa ei ole yhtään nurmikkoa. Vaaleat, kalkkikivituhkalla päällystetyt polut risteilevät pergoloiden, terassien ja istutusalueiden välissä. Vaaleus tuo valoa, ja värit nousevat hyvin esiin. Talon väriksi valikoitui tumma siniharmaa, sillä sekin sopii Erikan mukaan korostamaan kasvien vihreitä sävyjä.

Puutarhassa tavoitteena oli helppohoitoisuus, ja se on onnistunut peittokasvien ja pintojen yhdistämisellä.

Toimelias pariskunta on rakentanut puutarhaa huone kerrallaan. Rakenteet syntyvät yhteistyössä.

– Yleensä se menee niin, että saan jonkun idean ja esitän sen Jaakolle. Jaakko sitten tarkentelee suunnitelmaa, piirtää ja rakentaa. Yleensä lopputulos on vielä parempi kuin alkuperäinen idea oli, Erika kehuu.

Muutama vuosi sitten Jaakko rakensi Erikalle syntymäpäivälahjaksi kasvihuoneen kierrätyslaseista. Uusin projekti on kesäkeittiö, jonka rakentaminen aloitettiin heinäkuussa 2014.

Perheen lempipaikka vaihtelee: keväällä kasvihuoneessa on lämmin istua, saunan terassilta avautuu hyvä näkymä ja sisääntuloterassille osuvat illan viimeiset auringonsäteet. Etupihan oleskelupergola on kesäisin suosittu paikka. Pergolaa peittävät villiviinit tekevät siitä mukavan varjoisen. Pihan rakenteet syntyvät niin, että Erika ideoi ja Jaakko jalostaa ja rakentaa ideat lopulliseen muotoonsa.

Maa on hyvin hiekkainen, tyypillistä kuivaa harjua ja mäntymetsän pohjaa. Se on määrittänyt pitkälti Erikan kasvivalintoja.

– On mentävä tontin ehdoilla, ja väkisin on turha yrittää. Mitään kasvia en ala hyysäämään, Erika sanoo.

80 prosenttia kasveista onkin sellaisia, jotka varmasti kasvavat paahteisessa ja kuivassa paikassa. Erityisen hyvin puutarhassa ovat viihtyneet kurjenpolvet, kevätkaihonkukat, suikeroalpi ja erilaiset havut. Peruskasviston lisäksi Erika kokeilee erilaisia lajeja, kuten esimerkiksi sinisadetta, puupioneja ja pensasmagnoliaa. Japaninvaahteroita näkyy Erikan puutarhassa siellä täällä, ja vanhimmat niistä ovat jo kymmenvuotiaita.

Kasveja valitessaan Erika kiinnittää paljon huomiota myös syysväreihin, sillä syksy on yksi hänen lempivuodenajoistaan.

– Minulla on tarve luoda kauneutta ja harmoniaa ympärilleni. Maalaan kasveilla itselleni ikkunanäkymiä.

Moni jalohortensia on talvehtinut puutarhassa ilman suojaa. Etupihan juoksupergolan edustalla kasvaa japaninvaahtera 'Red Pygmi'. Vihreälehtiset japaninvaahterat ovat talvehtineet punalehtisiä huonommin.

Puutarha on Erikalle ja Jaakolle paikka, jossa pääsee toteuttamaan ideoitaan. Konkreettinen käsityö rentouttaa.

– Kun lapset olivat pieniä, heräsin viikonloppuisin aikaisin, että sain olla pari tuntia pihalla yksin temmeltämässä. Päivä oli sillä pelastettu.

– Nykyisin perheemme viikonloppu alkaa usein perjantai-illan puutarhakierroksella, jossa ihmettelemme ja ihastelemme kasvien kehitystä ja kasvua, laskemme päärynäpuun päärynät ja vain nautimme.

Liila kukontöyhtö, valkoinen syklaami, matala asteri ja kirjavalehtinen tarhapensastädyke värittävät loppukesää ruukussa.

Erikan vinkit

  • Kohopenkit sopivat monille kasveille ja lisäävät hiekkaisen maaperän mahdollisuuksia.
  • Sementinsekoituslaatikot käyvät myös tomaattien kasvatukseen.
  • Käytä apuna salaojaputkea tai muoviruukkua, kun istutat uusia kasveja rinteeseen hiekkatontilla, jossa vesi valuu usein kasvin ulottumattomiin. Paina kasvin viereen tai yläpuolelle multaan pätkä salaojaputkea tai muoviruukku, johon laitat sisälle pieniä kiviä. Kaada kasteluvesi sen kautta, niin vesi menee kasvin juuriston käyttöön maahan.
Kannelliset puulaatikot suojaavat puiden runkoja rinnetontin maan täytöiltä.

Haaste: rinnetontti

Erikan ja Jaakon tontti on harjumaisemassa, rinteessä. Jo yksistään sisääntuloväylä on 50 metriä hyvin jyrkkää rinnettä. Sateella ja toisaalta jäisellä kelillä ajoväylällä oli omat haasteensa, jotka lopulta ratkesivat kalkkikivituhkapäällysteellä ja poikkiruodeilla, jotka ohjaavat vedet oikeaan paikkaan.

Myös itse tontilla on korkeuseroja. Erika ja Jaakko halusivat säästää olemassa olevaa männikköä mahdollisimman paljon, mutta puut eivät kestä maan täyttöä. Kuitenkin puutarha piti saada toimivaksi ja siirtymät turvallisiksi ja kulkukelpoisiksi. Ratkaisu löytyi kannellisista puulaatikoista, jotka rakennettiin puun rungon suojaksi. Näin aivan rungon tyveen ei tarvinnut kasata maata.

  • Päätä jo talon rakennusvaiheessa, mitkä puut haluat säästää ja suojaa niiden rungot. Vältä myös juuristoalueen tallaamista niin paljon kuin mahdollista. Pyydä tarvittaessa arboristilta eli puunhoitajalta neuvoa.
  • Pengerrä maamassoja, jotta saat tasattua tontin korkeuseroja. Se on ainut keino saada jyrkkä rinnetontti toimivaksi. Sido maa istutuksilla.
  • Älä kasaa maata puiden juuristoalueelle, sillä harvat puut kestävät maantäyttöä. Rakenna rungon ympärille laatikko tai muu suojarakennelma, jonka seinät ovat noin metrin etäisyydellä rungosta. Oleellista on, että puun juuret saavat happea.

Näillä kasveilla saat maan peittoon

Suikeroalpi

Suikeroalpi Lysimachia nummularia

Valovaatimus: aurinkoisesta puolivarjoon

Korkeus: 5-10 cm

Kukinta-aika: kesä-heinäkuu

Kevätkaihonkukka

Kevätkaihonkukka Omhpalodes verna

Valovaatimus: puolivarjoon

Korkeus: 10-20 cm

Kukinta-aika: touko-kesäkuu

Kurjenpolvi

Kurjenpolvet Geranium spp.

Valovaatimus: aurinkoisesta varjoon

Korkeus: vaihtelee lajin ja lajikkeen mukaan

Kukinta-aika: kesä-heinäkuu

Lehtotaponlehti

Lehtotaponlehti Asarum europaeum

Valovaatimus: varjoon

Korkeus: 10-15 cm

Kukinta-aika: touko-kesäkuu

Lue lisää:

Pala Italiaa Ellenin puutarhassa

Sadun piha täyttyy betonikoristeista

Louisen puutarhassa kasvit järjestävät yllätyksiä

Julkaistu: 19.9.2017
Katso myös nämä