Daaliat ovat Anun kukkapalstan kuningattaria – nämä kukkaset hurmaavat!

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Kekkilä
Daaliat ovat Anun kukkapalstan kuningattaria – nämä kukkaset hurmaavat!
Anu Jokela on kerännyt puolen aarin puutarhapalstalleen Espooseen kymmenittäin daalioita, joiden upeat kukat toimivat inspiraationa hänen kukka-asetelmilleen. Daalioiden kanssa on helppo onnistua, kunhan muistaa tarjota tarpeeksi ravinteita niiden kasvun eväiksi.
Julkaistu: 31.3.2022

Miten tuonne mahtuu sekaan? Anu Jokelan puutarhapalstalla kukinta on elokuussa niin runsasta, että täpötäysien kukkapenkkien väleissä kulkevia hiekkakäytäviä ei ensi silmäyksellä edes huomaa. Ylivoimainen enemmistö kukkapaljoudesta on erilaisia daalioita, niitä löytyy lähes kaikissa kuviteltavissa olevissa väreissä ja värisekoituksina. Isoina, keskikokoisina ja pieninä pompuloina. Ei tunnu lainkaan liioittelulta väittää, että tämä kukkatarhuri rakastaa daalioita.

Koko komeus sai alkunsa kuutisen vuotta sitten sattumalta. Anu kärsi tuolloin nukahtamisongelmista ja valvoi yökausia internetiä selaillen. Eräänä unettomana yönä hän huomasi jollakin sivulla erikoisen suloisen kukan, jollaista hän ei ollut koskaan ennen nähnyt.

Hän kiinnostui siitä ja alkoi selvittää, mikä kaunotar tämä oikein oli. Lopulta Anu päätyi lumoavan kukan perässä Sarah Ravenin, englantilaisen puutarha- ja leikkokukkagurun, verkkosivuille. Sieltä selvisi, että tuntematon kukka oli joku harvinaisempi neitolajike. Ennen kuin hän huomasikaan, Anu oli tilannut Ravenin verkkokaupasta aika isolla rahalla sen ja monen muunkin leikkokukan siemeniä.

– Aamulla herätessäni ensimmäinen ajatukseni oli, että mihin ihmeeseen minä ne kaikki kylvän. Eihän minulla ollut mietittynä mitään paikkaa niiden kasvattamiseen, Anu muistelee hersyvästi nauraen.

Daaliaharrastus on kukkameditaatiota

Hän alkoi etsiä vimmatusti omaa puutarhapalstaa kotinsa lähistöltä Espoosta, mutta mitään ei tuntunut löytyvän. Lopulta eteen tuli puolen aarin palsta Puolarmaarin ryhmäpuutarhasta. Se oli ollut vuosikausia viljelemätön, ja nyt se oli täynnä kaikkia mahdollisia monivuotisia rikkakasveja. Kaiken huipuksi maa oli kovaa tönkkösavea.

– Täällä oli uskomattoman paljon pahiksia juolavehnästä lähtien. Alkuun työ tuntui mahdottomalta, mutta päätin kokeilla radikaalia keinoa niiden hävittämiseksi. Otin ensiksi käsittelyyn puolet alasta. Kaivoin maata puolen metrin syvyyteen talikolla, jotta sain jokaisen rikkakasvin juuren ehjänä ylös.

Urakan lopuksi Anu kokosi kaikki kasvijätteet isoon läjään ja jyrsi ne silpuksi. Hänen ajatuksenaan oli pienentää juurten vararavinto mahdollisimman pieneksi. Peittelin lopuksi silpun, jotta juuret eivät saisi valoakaan kasvaakseen. Jännitin vuoden verran, kuinka kävisi, mutta kokeiluni kannatti. Peitteen alla muhinut juurisilppu kompostoitui. Näin pääsin kerralla eroon melkein kaikista rikkakasveista.

Alusta alkaen Anulla oli ajatuksena kasvattaa palstallaan leikkokukkia. Hän käytti niitä myös perustamassaan Hilmalassa, joka on luovia ja iloisia kukka- ja käsityökursseja tarjoava yritys. Nykyään Anu kuitenkin käyttää palstansa kukkia ihan omaksi ilokseen, sillä hän huomasi nopeasti, että kursseja varten pitäisi kasvattaa yhtä ja samaa lajia uskomattomat määrät.

– On ihaninta, kun tätä ei ole pakko tehdä minkään vuoksi. Se on kukkameditaatiota. Käytän kukkien kanssa yhä enemmän rikkaruohoja, heiniä ja pensaita, tosi tavallisiakin kasveja, mutta omaperäisesti. Asetelmissa on minusta enemmän kyse muodoista, tekstuureista ja väreistä, ei niinkään yksittäisistä hienoista kukista.

Daaliat kaipaat runsaasti ravinteita, tukea ja sopivasti lämpöä

Kukkatöiden päärooleissa ovat tosin yleensä daaliat. Niistä on nopeasti ja salakavalasti tullut Anun suosikkeja. Sekin oli sattuman kauppaa, sillä alkuun hän ei ollut perinteisistä mummokukista ollenkaan innostunut.

– En tiennyt niistä mitään. Sitten löysin daalioiden juurakoita alelaarista ja päätin kuitenkin kokeilla. Menetin niille pian sydämeni, ja päätin alkaa tutkia, mitkä lajikkeet ovat parhaita. Nyt keräilyintoa pitää jo hillitä. Tänne mahtuu kerralla vain 80 lajiketta.

Daaliat ovat Anun mielestä melko helppoja kasvatteja. Hän istuttaa valtaosan kokoelmastaan kesän alussa suoraan maahan. Vain uudet hankinnat saavat kevään aikana lyhyen esikasvatuksen, koska saapuvat helmikuussa. Ne kuivuisivat kuoliaaksi, jos joutuisivat odottamaan multiin päästyä pitkään. Samalla Anu tarkkailee, onko juurakoiden kasvu tervettä.

Kesän aikana daaliat tarvitsevat kukoistaakseen vain runsaasti ravinteita ja sopivasti lämpöä, valoa ja kosteutta. Anu sekoittaa penkkeihin ennen istutusta reilusti hevosenlantakompostia ja ruokkii daalioita ensimmäisten kukkanuppujen ilmestyttyä lisäksi veteen sekoitettavalla kesäkukkalannoitteella. Vaikka lajin alkuperä on aurinkoisessa Meksikossa ja muualla Väli-Amerikassa, Anu on huomannut, että daaliat eivät oikeastaan viihdy kovin paahteisessa paikassa.

– Olen lukenut, että ne ovat vuoriston kasveja. Viime kesän poikkeuksellisen pitkänä hellejaksona tajusin, että palstanikin on niille oikeastaan liian kuuma. Daalioiden kukinnan alkua sai odottaa tämän takia tavallistakin pidempään.

Tukeminen on daalioiden tärkein hoitotoimi kastelun ja lannoituksen lisäksi. Sen suhteen Anu on maksanut oppirahoja, sillä alkuvuosien naruviritykset antoivat aina lopulta periksi daalioiden painosta, ja kasvustot kaatuilivat. Asiaa vain pahensi se, että daaliat tuppaavat kääntyilemään auringon mukaan. Ongelma ratkesi, kun ulkomaisesta puutarhakaupasta löytyi napakkaa muovista tukiverkkoa. Anu virittää sen vaakatasoon jykevien terästukien varaan.

Kukkaloisto syntyy rohkeista kokeilusta ja raa´asta karsimisesta

Palstalla on vuosien mittaan käynyt kasvamassa yhteensä noin 200 lajiketta, mutta suuri osa niistä ei pääse jatkoon enää seuraavaksi kesäksi. Kun tilaa on rajatusti, Anu kertoo opetelleensa raa'aksi karsijaksi. Jos daalialajike ei täytä kaikkia hyvän leikkokukan vaatimuksia, hän antaa sen surutta pois ja kokeilee seuraavana kesänä jotain muuta lajiketta sen sijasta. Moni hylätyksi joutunut juurakko on saanut uuden kodin palstanaapureiden kukkapenkeistä.

– Hyvä leikkokukka on vähän eri asia kuin se, että onko jollakin kasvilla nätti kukka. Esimerkiksi pitkä ja sopivan paksu varsi on aika keskeinen leikkokukan ominaisuus. Usein lajikkeen oikeasta väristäkään ei pääse selville ennen kuin kokeilee itse. Jotkut lajikkeet taas ovat toivottoman laiskoja. Sellainen saa lähteä, joka tekee vain muutaman kukan, kun vieruskaveri tekee samassa ajassa viisikymmentä.

Kaktusdaalioita Anulla on vähän yksinkertaisesti siksi, että ne eivät ole hänen kokemustensa mukaan niin kestäviä leikkoina kuin muut daaliat. Isokukkaisetkin daaliat hän on karsinut muutamaan lajikkeeseen, koska teevadin kokoiset kukat eivät ole kovin käyttökelpoisia asetelmissa. Lisäksi yksi juurakko saattaa tuottaa kesän aikana vain muutaman jättikukan.

– Onneksi lajikekokeiluissa tulee usein vastaan myös iloisia yllätyksiä, kuten korallinsävyinen pompondaalia 'Burlesca'. Sen väri käy kuin ihmeen lailla yksiin ihan kaikkien muiden kukkien kanssa. Pompondaaliat ovat muutenkin suosikkejani. Niiden kukat ovat usein pienehköt mutta sitäkin täyteläisemmät pallerot. Ne alkavat yleensä myös kukkia melko aikaisin, tuotteliaimmat lajikkeet jo heinäkuussa.

1 kommentti