Herätys huhtikuussa. Ensimmäiset talvehtineet kuningattaret lähtevät liikkeelle huhtikuussa, jolloin tarjolla on varsinkin pajujen ja leskenlehden tuottamaa mettä ja siitepölyä. Kimalainen pystyy lentämään koleassakin säässä karvoituksen ja lihasten värinän tuottaman lämmön ansiosta. Sopiva pesäpaikka löytyy maanpinnan rajassa pörräilemällä. Etsinnässä voi kulua jopa viikkokausia.

Keskikesällä vipinää. Munista kuoriutuu keväällä ja alkukesällä pienikokoisia työläisiä, heinä–elokuussa myös koiraita ja suurikokoisia kuningattaria. Suurimmillaan kimalaisten määrä on heinäkuun lopussa. Jos lähellä ei ole kukkivia kasveja, kimalaiset joutuvat hakemaan mettä ja siitepölyä kaukaa, mikä vaatii paljon energiaa.

Talvipesä kutsuu. Paritellut kuningatar hakeutuu jo elokuussa talvipesään, joka sijaitsee kimalaislajista riippuen kuolleessa puussa, maakolossa, sammalikossa, heinä- tai korsikasassa, kivikasassa tai hiirenkolossa. Maassa oleva talvehtimiskammio löytyy varjoisasta paikasta noin 10 sentin syvyydestä.

Pitkä horros. Kuningattaren talvihorros kestää yleensä 8–9 kuukautta. Sen energiantarpeen turvaa takaruumiissa oleva ravintovarasto, joka sisältää sokereita, rasvaa ja valkuaisaineita. Lisäksi kuningatar tuottaa glyserolia, joka estää jääkiteiden muodostumisen sen kudoksiin.

1. Tarjoa ravintoa. Kimalaisyhteiskunta selviää ilman mettä ja siitepölyä vain muutaman päivän, joten hyviä ravintokasveja tulisi olla tarjolla aikaisesta keväästä syyskesään. Suosi runsaskukkaisia pientareita, niittyjä ja ketoja sekä kylvä ja istuta hyviä ravintokasveja, kuten hunajakukkaa, vadelmia ja hedelmäpuita. Anna vaikkapa apilan, voikukan ja sipulikukkien vallata nurmikko ja pajujen kasvaa tontilla.

2. Kimalaiset ovat herkkiä torjunta-aineille. Älä käytä pihassa esimerkiksi muurahaisten torjuntaan tarkoitettuja valmisteita. Pyri myös kylvämään peittaamattomia siemeniä.

3. Edistä pesintää. Pesän perustamiseen sopivat esimerkiksi lahoava kanto, pökkelö, heinätupas ja myyränkolo. Osa kimalaislajeista kelpuuttaa myös linnunpöntön tai läpimitaltaan 20-senttisen puulaatikon, jossa on 16 milliä leveä kulkuaukko. Voit myös kaivaa aurinkoiseen paikkaan 15 senttiä syvän ja halkaisijaltaan noin 20-senttisen kuopan. Täytä se puoliväliin saakka kuivalla heinällä ja sammalella. Laita päälle puukansi, multaa ja puiden lehtiä. Jätä näkyviin pieni suuaukko, joka johtaa onkaloon.

4. Perusta talvehtimispaikkoja Jätä puutarhan laitamille heinäkasoja ja avoimia hiekkamaan laikkuja, joihin kuningattaret voivat kaivautua talvehtimaan.

Asiantuntijana museomestari Juho Paukkunen, Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus.