Joskus parhaat asiat tapahtuvat yllättäen, puolivahingossa. Niin kävi sisustusarkkitehti, taide- ja käsityövalmentaja Anu Jokelalle eräänä unettomana yönä.

– Selasin ajankulukseni nettiä ja ihastuin yhteen kukkaan. Lumoava Nigella papillosa ’Delft Blue’ johdatti minut englantilaisen puutarhurin Sarah Ravenin kotisivuille. Ennen kuin olin ajatellut asiaa sen enempää, olin tilannut 70 eurolla leikkokukkien siemeniä, kerrostalossa asuva Anu muistelee neljän vuoden takaisia tapahtumia.

Siemenille oli saatava pala maata. Kuumeisen etsimisen jälkeen sopiva, rikkaruohojen valtaama 5×10 metrin kokoinen palsta löytyi Espoon Puolarmaarin yksityiseltä viljelypalsta-alueelta. Sisustusarkkitehtina Anun ensimmäinen työ oli tietysti penkkijaon suunnittelu. Seuraavana oli vuorossa alueen aitaaminen peurojen varalta.

Ensimmäiset pari kuukautta Anu kitki palstalla joka ikinen päivä tunnin kerrallaan.

– Elämässäni oli tuolloin raskaita vaiheita, ja kitkeminen kävi terapiasta. Illat roikuin netissä ahmimassa tietoa, miten kitkeä mahdollisimman tehokkaasti ja miten saisin tönköstä savimaasta parhaan mahdollisen kasvualustan kukilleni.

Ensimmäisenä kesänä Anu urakoi noin puolet palstastaan viljelymaaksi. Koska hän halusi muista palstaviljelijöistä poiketen kasvattaa vain kukkia, hän tarkisti etukäteen, että suunnitelma noudatti myös alueen sääntöjä.

Tärkeintä Anulle on kukkien muoto ja väri. Palstalla on aina daalioita, kosmoskukkia, koristetupakkaa, astereita ja päivänkakkaroita, mutta muuten kukkakirjo vaihtelee vuosittain.

– Palstan myötä innostuin kukka-asetelmista. Syksyllä 2016 osallistuin Sarah Ravenin kukkakurssille ja sain innostavia ahaa-elämyksiä, kuten sen, että puiden ja pensaiden lehdet ovat alapuolelta erivärisiä kuin päältä. Käytänkin asetelmissani esimerkiksi villivadelman lehtiä nurinpäin, ne ovat ihanan harmaita alapuolelta.

Nykyisin Anu kasvattaa palstallaan suoraan kimppuihin ja asetelmiin tarvittavat ainekset: pohjakukat, pääkukat ja kevyet lisäkukat eli hipsut. Anu on tarkka siitä, mitä uutuuksia palstalleen tilaa.

– Inhoan sekapusseja, koska haluan kukista tiettyjä sävyjä. Valinnoissa käytän apuna väriympyrää, suosin murrettuja sävyjä ja lähivärejä. Siemeniä ja mukuloita tilatessani katson, mitä värejä minulla jo on ja hankin uusia sen mukaan. Englannissa ja Amerikassa on monipuolisempi valikoima leikkokukkien siemeniä kuin Suomessa, joten tilaan siemenet ulkomailta, Anu kertoo.

Itsekasvatetuissa kukissa parasta on varren liike. Kimppuihin ja asetelmiin saa eloa ja yllätyksellisyyttä, kun kukkakauppojen kasvivalikoimasta tuttu sotilaallinen järjestys puuttuu. Kokemus on opettanut Anua myös mitoittamaan eri lajien kasvatusmäärät sopiviksi.

– Keskityn helppoihin lajeihin, kuten kesäpäivänhattuihin, daalioihin, kesäastereihin ja kosmoskukkiin, koska haluan onnistua, Anu nauraa.

Vuosien mittaan daalioiden osuus on hiljalleen kasvanut Anun palstalla.

– Niiden sato on ihan hurja. Lisäksi erilaisia muotoja ja värejä on loputtomasti.

Ryöppyävä kukkapalsta erottuu selvästi naapureistaan. Tämän tästä ohikulkija tai palstakollega pysähtyy vaihtamaan kuulumisia Anun kanssa.

Juuri palstalaiset alkoivat alun alkaen pyytää, että Anu järjestäisi kukkakursseja. Kudontaan ja rentoon käsillä tekemiseen keskittyvää Hilmalaa luotsaava Anu tarttui innolla kurssihaasteeseen. Asetelma- ja kimppukurssit sopivat loistavasti Hilmalan tarjontaan. Ihmiset saavat puuhata käsillään kauniiden asioiden ja värien parissa. Luoda itse.

Antamisen ilo ja hyvinvointi kiteytyvät täällä kukkien keskellä.

– Haahuilen aina ensimmäisen tunnin kahvimukin kanssa ympäri palstaa ja nautiskelen. Samalla mieli rauhoittuu. Työasiat ja surut jäävät puuhastellessa taka-alalle ja unohduksiin. Kaikkein parasta on antaa kukkailoa kimppuina ystäville tai pirauttaa tutulle kukkakauppiaalle, että nyt on satoa haettavissa. Mieluummin annan kasvattamaani kauneutta ja iloa muille kuin heitän sitä roskiin.