Anna Perhon 1800-luvun punaisessa hirsitalossa joulua vietetään isolla porukalla – ”Meidän joulut on niin kovaa toimintaa, kun porukkaa on paljon, että huh huh”
Leena ja Anna Perho loihtivat pöydän täyteen jouluherkkuja. Annan tuvassa vietetään joulupuurobrunssia 20 hengen voimin villasukat jalassa.
Lumi peittelee kantahämäläisen maiseman jouluisen valkoiseksi. Puukujan päässä, peltojen keskellä, seisoo punainen hirsitalo. Sen suureen tupaan kerääntyy jouluna iso perhe: on vaari ja koira, äitejä monessa polvessa, serkuksia ja appivanhempia.
”Meidän joulut on niin kovaa toimintaa, kun porukkaa on paljon, että huh huh”, punaisen tuvan omistaja, toimittaja ja valmentaja Anna Perho naurahtaa.
Tällaisina Anna muistaa kaikki elämänsä joulut: täynnä ihmisiä, puhetta ja naurua.
Syöminen on aina ollut keskeinen osa Perhojen joulunviettoa. Annan Kirsti-isoäiti järjesti tapaninpäivänä valtavat joulupäivälliset, joihin kutsuttiin hänen kuusi lastaan perheineen. Jokainen sai toivoa ruokia, ja tarjolla oli kaikkea venäläisistä suolakurkuista lipeäkalaan.
”Ne oli ihan sellaiset festivaalit, joista on jäänyt ihanat, ylenpalttiset muistot. Jälkeenpäin olen miettinyt, että oli siinä mummilla aika paljon tekemistä.”
Joulu on yhä Annalle eräänlainen nostalgiamatka lapsuuteen. Rituaalit toistuvat vuodesta toiseen samanlaisina. Se saa olon tuntumaan ihmeellisen etuoikeutetulta ja onnelliselta.
Punainen hirsitalo sijaitsee Ypäjällä ihan Annan lapsuudenkodin naapurissa. Se on rakennettu vuonna 1897, ja Annan perheen omistukseen talo siirtyi reilut neljä vuotta sitten.
"Puurobrunssilla saan toteuttaa pientä kokeilunhaluani jouluruokien suhteen."
Perhojen joulunvietto alkaa tuvan pitkän pöydän äärestä, johon lähes 20 ihmisen porukka mahtuu helposti istumaan. Jalkoihin pannaan villasukat ja pöytään talon mukana tulleet vanhat astiat.
”Kun talo saatiin kuosiin, kaappasin joulupuuroperinteen itselleni. Minulla ei ole siitä huono omatunto, sillä illan jouluruokapöydän valmistelussa olen päässyt tosi vähällä. Puurobrunssilla saan toteuttaa pientä kokeilunhaluani jouluruokien suhteen.”
Joulupöydässä Perhoilla nimittäin luotetaan hyväksi havaittuihin resepteihin. Pääpaino on alkuruoissa. Tarjolle laitetaan graavattua siikaa ja lohta, savukalaa, mätiä ja sinappisilakoita. Sillikaviaariakin pitää olla, sillä sen reseptin Annan äiti Leena oppi jo omassa lapsuudenkodissaan.
”Eikä joulu ala, ennen kuin Siru-tätini on julistanut, että alkupalat ovat parhaita.”
Leena on eläkkeellä oleva maatalon emäntä, joka Annan lapsuudessa kokkasi kuusi ateriaa päivässä. Suosikkireseptinsä Annan ja Leena kokosivat viime vuonna ilmestyneeseen keittokirjaansa Olipa kerran keittiössä.
Tänä jouluna pöytään katetaan myös uusia perunoita, jotka Leenan miniä Anu on kesällä pakastanut. Lisäksi on lanttulaatikkoa, imellettyä perunalaatikkoa ja tietysti kinkkua. Maksalaatikon tuo mukanaan Annan anoppi, onhan se hänen lapsensa, siis Annan puolison Samin, herkkua.
Jälkiruuaksi on konvehteja ja muuta pientä makeaa.
”Vanhaan aikaan tein vielä luumukiisseliä, mutta kun ei sitä kukaan syönyt, niin se jäi pois” , Leena muistelee.
"Konjakki sopii hyvin jouluun!"
Annakaan ei kaipaa kakkuja tai kiisseleitä. Lapsuudesta hän muistaa, miten ihanaa oli, kun jouluna pöydälle katettiin karkkia. Vieläkin konvehteihin ja marmeladikuuliin liittyy ylellisyyden tunne. Aikuisena yksi jälkiruoka on kuitenkin niitäkin parempaa.
”Konjakki sopii hyvin jouluun! Kun koko muu näytelmä on käyty läpi, voidaan ottaa esiin joku lautapeli ja siemailla samalla kahvia ja konjakkia.”
Ota talteen Anna Perhon ja Leena-äidin suosikkireseptit jouluun – superhelppo mallasleipä, Siru-tädin silakat ja pirteä punajuuritartar.
