”Minuun iskee tipuhulluus” – Anna-Kaisan ympärivuotisessa kotikanalassa asustaa parikymmentä potpottajaa

Neljä vuotta sitten Anna-Kaisa Klemola haaveili ensin muutamasta kesäkanasta ja tuoreista munista, mutta puuhakkaista potpottajista luopuminen syksyisin tuntui pahalta. Nyt Anna-Kaisan kodin piharakennukseen tehdyssä kotikanalassa asustaa vuoden ympäri parisenkymmentä kanaa sekä kukot Bauser ja Åke. Uusia tipuja kuoriutuu vuosittain.

Anna-Kaisa, millaisia lemmikkejä kanat ovat?

Kanat ovat kauniita lintuja, ja ne touhuavat ja pitävät ääntä koko ajan. Ne ovat todella uteliaita: jos vaatteessani roikkuu nauha, ne tulevat kiskomaan ja nykimään sitä. Kanat ovat fiksuja ja oppivat nopeasti, kun niitä käsittelee ja palkitsee herkuilla. Olisi kiva opettaa kanoille temppuja, mutta minulla ei riitä siihen pitkäjänteisyyttä.

Kanoissa on erilaisia persoonia ja luonteita lempeistä temperamenttisiin. Osa niistä on muita kesympiä ja rohkeampia. Tykkään siitä, että kana saa päättää itse, haluaako se tulla syliin.

Anna-Kaisa haluaa perehtyä perin pohjin kanojen kasvatukseen ja hyvinvointiin. Apua ja neuvoja hän on saanut muilta kasvattajilta ja harrastajilta. Kääpiöwyandotte-kananuorikko on oma kasvatti.

Kanat syövät täysrehua, ruokakaupan hävikkikasviksia ja pihalta kerättyjä voikukanlehtiä ja muuta vihreää. Reilun 20 kanan ruokaan kuluu kuukaudessa 70–100 euroa.

Mitä kanalan hoitaminen vaatii?

Kanojen, kuten muidenkin eläinten, hoidosta pitää ottaa selvää ennen niiden hankkimista, mutta vaikeaa niiden hoitaminen ei ole. Kanalassa on vesi- ja ruokinta-automaatit sekä ajastettu ulkoportin sulkija ihan naapurisovunkin takia. Kanat pärjäävät yön tai kaksi yötä ilman hoitoa. Jos olemme useita päiviä reissussa, anoppini toimii hätävarana.

Hoidan kanoja joka ilta ja kerään suurimmat kakat pois. Lähtiessäni kanalaan sanon perheelleni, että menen ottamaan kanaterapiaa. Jään usein kanalaan istuskelemaan ja seuraamaan kanojen touhuja. Se on hauskaa ja rentouttavaa. Yleensä selostan kanoille tekemisiäni ja juttelen vaikkapa muninnasta.

Kukot Bauser ja Åke pitävät yllä parven sopuisaa yhteiseloa. Kukolla on parvessa paljon tehtävää. Se potpottaa kanoille, että täällä olisi rouville herkkuja ja syö itse, mitä jää. Lisäksi kukko varoittelee kanoja vaaroista, näyttää hyvän munintapaikan ja menee tappelevien kanojen väliin. Ilman kukkoa jostakin kanasta tulee muita kyykyttävä matriarkka.

Ruokakaupan hävikkikasviksista erityisen hyvin kanoille maistuvat viinirypäleet, omenat ja mustikat. Kokonainen kaalinkerä tarjoaa kanoille haastavaa nokittavaa ja mukavaa ajanvietettä, kun sen ripustaa katosta roikkumaan.

Tiput ovat aluksi viikon sisällä ja sen jälkeen leikkimökissä, jossa on lämpölamppu. Iso osa tipuista menee muille kotikanalan pitäjille. Muninta alkaa yleensä viiden–kuuden kuukauden iässä.

Hoidat tiput itse, millaista se on?

Ensimmäiset kanani sylittelin ja paijasin tipusista asti, joten niistä tuli oikein rohkeita ja kesyjä. Haudoin munat lainatulla hautomakoneella ja kokeneiden harrastajien tuella, sillä halusin hoitaa tiput alusta asti.

Haudottaviin muniin uppoaa rahaa, sillä minuun iskee keväisin tipuhulluus. On kivaa hautoa erirotuisia kanoja. Haaveeni on vanha navetta, jossa olisi tilaa järjettömälle määrälle erirotuisia kanoja.

Silveruddsblue-kanat ovat väriltään mustia, sinisävyisiä tai pilkullisia. Ne munivat erisävyisiä vihreitä munia.

Kaikki kotikanalan munat tulevat omaan käyttöön. Kääpiöwyandottet munivat beigejä ja marans-kanat tummanruskeita munia.

Anna-Kaisan kiintymys kanoihin näkyy tatuoinneissa. Olkavarteen on ikuistettu kukko Jari Kukkonen ja Anneli-kana. Kääpiöwyandotte on yksi Anna-Kaisan kasvattamista roduista. Ne ovat luonteeltaan säyseitä ja munivat hyvin. Myös niiden ulkonäkö ja pieni koko hivelevät Anna-Kaisan silmää.

Ympärivuotinen kanala oli alun perin mieheni ehdotus. Olen miettinyt, onkohan idea joskus kaduttanut häntä, sillä nykyisin hän huokailee, kun laitan hautomakoneen päälle.

Tipujen kuoriutumista odotan niin paljon, että siinä menee yöunetkin. Joskus kuoriutuminen on nopeaa, joskus taas tuskallisen hidasta. Jos munassa näkyy reikä, töihin lähtemisen sijasta haluaisin jäädä seuraamaan kuoriutumista.

Onko harrastuksessa ikäviä puolia?

Vaikeaa tässä harrastuksessa on se, että tipuista puolet on kukkoja. Olen törmännyt ihmisiin, jotka eivät pysty luopumaan kukoista ja ovat rakentaneet niille kukkolan. Itselläni ei ole siihen tiloja. Onneksi on ihmisiä, jotka ottavat vastaan kukkoja ja kasvattavat ne isoiksi tai hyödyntävät ne jollakin muulla tavalla.

Haudon tipuja reilusti. Kaikkia kanoja en voi pitää, joten pidettävien kanojen valinta on joskus vaikeaa. Onneksi kanat menevät hyvin uusiin koteihin.

Pataan en ole omia kanoja laittanut. Osan kanoista pidän niin kauan kuin ne elävät. Kun tarvitsen uutta verta parveen, etsin joillekin vielä muniville kanoille uuden kodin.

Anna-Kaisa on koulutukseltaan pukuompelija ja ompelee kanoilleen mittojen mukaan hyvin istuvia polkutakkeja eli suojasatuloita. Kasvattajien parissa niitä sanotaan panotakeiksi. Asuste suojaa kukon polkemisesta kärsinyttä sulkapeitettä. Joskus kanan selkä on aivan paljas, jolloin sulat saavat kasvaa rauhassa takaisin vaatteen alla.

Kanat asuvat Anna-Kaisan pihassa aiemmin varastona toimineessa parakkikopissa, joka lämpöeristettiin. Kanala on rakennettu säädösten mukaan niin, että kanat voivat käyttää ulkotarhaa ympäri vuoden säiden salliessa. Kanojen pitämisestä täytyy tehdä ilmoitus maaseutuelinkeinoviranomaisille. Tietoa löytyy Ruokaviraston sivuilta.

Miltä omat kananmunat maistuvat?

Munat ovat sekä maultaan että rakenteeltaan suussa sulavan pehmeitä. Kyllästymisestä omiin muniin ei näy merkkiäkään, vaan olen pikemminkin koukussa niihin. Joka aamu on saatava paistettuja tai keitettyjä munia! Kesällä munia tulee päivässä noin kymmenen, ja munakasrullaan saa uppoamaan 8–9. Se on kuin suolainen kääretorttu, johon voi laittaa mitä tahansa täytteitä.

Mitään taloudellista hyötyä kanoista ei ole niin, että siitä jäisi plussan puolelle. Kanoihin menee yllättävän paljon rahaa. Munista ei ole pulaa, mutta halvemmalla ne saisi kaupasta.

Odotan aina kovasti sitä, että tipu kasvaa ja alkaa munia. On ihanaa löytää pesästä ensimmäinen pieni muna.

Seuraa Anna-Kaisaa Instagramissa @anskuorvokki.