Meidän Mökki

Aino ja Alvar Aallon suunnittelema hirsihuvila on ruutukasvo Inari Uusimäen rakas kesäkoti – nyt Levonniemessä viihtyy jo kuudes sukupolvi

Aino ja Alvar Aallon suunnittelema hirsihuvila on ruutukasvo Inari Uusimäen rakas kesäkoti – nyt Levonniemessä viihtyy jo kuudes sukupolvi
Ylen eläkkeelle jäänyt ruutukasvo Inari Uusimäki viettää kesät sukuhuvilalla Heinolassa. Levonniemi ei ole mikä tahansa paikka, sillä se on Alvar ja Aino Aallon käsialaa. Aallot suunnittelivat huvilan Inarin äidinisälle Kalle Kaupille, joka oli professori ja kansanedustaja.

Hiekkatien päässä järvenrannalla kalliolla seisoo ruskea, jykeväpiirteinen hirsihuvila. Se sulautuu maisemaan täydellisesti.

Levonniemi on muun muassa Ylen Lauantaivekkarin juontajana tunnetun Inari Uusimäen suvun kesäpaikka. Kaksikerroksinen päärakennus ja rantasauna ovat seisseet tontilla vuodesta 1948 lähtien. Levonniemi tunnetaan myös Villa Kauppina. Se on yksi Aino ja Alvar Aallon suunnittelemista yksityishuviloista.

Aallot suunnittelivat huvilan Inarin äidinisälle Kalle Kaupille, joka oli professori ja kansanedustaja. Hirvensalon Kaupit ovat asuneet seudulla satoja vuosia.

– Tämä oli aikoinaan iso tila, jolla oli ihan oma kauppa, meijeri ja mylly, Inari kertoo.

Inarin ja Markun yhteinen harrastus huvilalla on luonnon tarkkailu.
Alun perin huvilassa oli pärekatto. Nykyisin rakennusta suojaa peltikatto. Huvila mainitaan kirjassa, joka esittelee muun muassa Aaltojen oman kesämökin Villa Floran ja kuuluisan Muuratsalon koetalon. Rakennustieto julkaisi kirjan Alvar Aalto Summer Homes vuonna 2007.
Kareliaaniset vaikutteet tunnistaa hienosti ulkokuistin kaiteesta.

Tarinan mukaan Alvar Aalto ja Kalle Kauppi keskustelivat projektista eräällä ulkomaan lennolla. Tarina ei kuitenkaan kerro, tilattiinko työ vai tarjoutuiko Alvar Aalto itse suunnittelijaksi.

– Ensimmäiset hahmotelmat ovat Ainon käsialaa 1930-luvulta, mutta Alvar piirsi ne lopullisesti, Inari jatkaa.

Aaltojen kareliaanisen aikakauden karjalaiset vaikutteet näkyvät selvästi muun muassa päärakennuksen ulkokuistia reunustavassa kaiteessa. Kuisti ja katos yhdistävät päärakennuksen ja alun perin puuliiterinä toimineen vierasaitan.

Päärakennus ja rantasauna eivät ole aivan alkuperäisessä tilassa, sillä huvilassa oli alun perin pärekatto. Nyt sitä suojaa pelti. Saunan kylkeen on rakennettu tupa.

– Seuraavaksi päärakennus pitäisi maalata. Onneksi äitini Kerttu jätti tarkat tiedot Virtasen maalitehtaan maalista, Inari kertoo.

Ruusuryijy sinisen kamarin seinällä on Inarin vanhempien Kerttu ja Veikko Uusimäen saama häälahja isän kurikkalaisilta sukulaisilta.
Porin Valun valmistama Perheliesi on alkuperäinen ja paljon käytössä. Se lämmittää sekä keittiön että tiskivedet.
Ruokasalin isoisältä peritty pöytä venyy tarvittaessa 12 hengelle. 1930- ja 40-luvuilla suosittiin tällaisia raskastekoisia kalustoja.
Yksi talon erityispiirteistä on ovien paljous. Ne on aina suljettava perässään, jos aikoo päästä eteenpäin.
Tuvan könninkello on Inarin pohjalaisen isän peruja.

Keittiöstä avautuu upea näkymä järvelle. Isoissa ikkunoissa on alkuperäiset puhalletut ikkunalasit. Keittiöön jätettiin kymmenisen vuotta sitten remontissa vain alkuperäinen valurautaliesi, ja kesävesi tuotiin sisään.

– Tämä on mielipaikkani. Tiskatessa ja radiota kuunnellessa voi katsella järvelle, kun talo hiljenee illalla, Inari kertoo.

Yksi talon erityispiirteistä on ovien paljous. Inari kertoo, että ne on aina suljettava perässään, jos aikoo päästä eteenpäin. Kalle-vaarin aikaan talossa oli kotiapulainen, ja ovien ansiosta keittiössä sai työskennellä rauhassa.

Yläkerran kaksi makuuhuonetta ovat lähes alkuperäisessä asussaan. Kalusteet ja tekstiilit ovat isoisän ja isoäidin jäämistöä 1950-luvulta. Harmaa lattia on maalattu ruskeaksi, ja toisessa makuuhuoneessa on sininen teema Kallen toisen vaimon Rauhan vaatimuksesta.

– Yläkerran parvekkeella katselen mielelläni auringonlaskuja, Inari kertoo.

Levonniemessä viihtyy jo kuudes sukupolvi. Tuvan nurkassa seisoo Inarin isän suunnittelema kerrossänky. Se on Inarin lastenlasten Aavan ja Luukaksen lempipaikka, jonne he usein katoavat tabletteineen.
Punatiilistä muurattu alkuperäinen takka on mahtava lämmönlähde.
Inari katselee auringonlaskuja mielellään yläkerran parvekkeelta.

Inari on kulttuuriperheestä, mikä näkyy sekä sisustuksessa että vieraissa. Inarin ensimmäiset muistikuvat Levonniemestä ovat 1960-luvun puolivälistä. Vakituisiin kesävieraisiin kuului silloin muun muassa taiteilija Reino Hietanen, ja sen ansiosta huvilan seinillä on hänen maalauksiaan.

– Sisustus ei noudata Aaltoa. Yläkertaan toin Artekin Domus-tuoleja kaupunkiasunnosta, ja jotain on löytynyt vinteiltä ja kirpputoreilta. Tuvan ruokapöytä, sohva ja sohvapöytä ovat 1940-luvulta. Sohvan ja sohvapöydän vaari sai alkujaan kirjailija Maila Talviolta.

Inarin isä oli teatterineuvos Veikko Uusimäki. Perhe asui vielä 1960-luvun alussa Turussa.

– Isä perusti Samppalinnan kesäteatterin. Muutimme Lahteen, kun isä valittiin Lahden kaupunginteatterin johtoon. Silloin pääsimme tänne useammin.

Kalle Kauppi kuoli vuonna 1961, ja Levonniemi siirtyi perintönä Inarin äidille. Oli lähellä, ettei koko paikkaa myyty tuossa vaiheessa. Huvila pysyi perheen omistuksessa osittain kesävieraiden ansiosta. Heitä riittää nykyäänkin, sillä Kaupin suku kokoontuu huvilalle säännöllisesti.

Villa Kaupissa on samoja kareliaanisia piirteitä kuin Alvar Aallon suunnittelemassa, 1946 Etelä-Savossa valmistuneessa Korpikoto-mökissä ja Kauttuan Jokisaunassa, joka rakennettiin vuosina 1944–46. Korpikoto-mökistä voit lukea jutun täältä.
Mökkitien varren vanhoista peltotilkuista on ajan kuluessa muotoutunut kukkaniittyjä, joilta löytyy myös ahomansikoita.
Markku on ihastunut etenkin järvellä eläviin kuikkiin. Hänen mieluisin paikkansa on saunan kuisti, jossa hän kuuntelee kuikkien huutoa. Alueella pesivät myös esimerkiksi kalasääski, härkälintu ja harmaapäätikka. Yksi harvinaisimmista vierailijoista on ollut luhtahuitti. Syksyisin järvi kerää muuttolintuja.
Uiminen viereisessä järvessä on lastenlasten suosikkipuuhaa.

Levonniemi on ollut aina lasten paratiisi. Inari muistelee viettäneensä siellä aikaa myös talvisin.

– Veljen kanssa hiihdimme, pilkoimme puita ja kannoimme vettä. Ei ollut sähköä, ja öljyllä lämmitettiin. Haisin aina öljylle, hän muistelee.

Aivan erityisen jännittävää oli lukea Suomen Kuvalehden sarjakuvia.

– Vuosikerroissa 1920–1934 oli sarjakuva Alli-neiti ja Junnu-herra. Näin ankea lapsuus meillä oli, Inari nauraa.

Inarin pojan Olli Rokkasen lasten Aavan, 9, ja Luukaksen, 7, mökkielämään kuuluvat tietysti sauna ja uiminen.

– Lapsuudessani saunaranta oli keskiössä serkkujen kanssa. Ja isoäiti paistoi aina vohveleita punaisessa toppatakissa, muistelee kolmekymppinen Olli, jota teinivuodetkaan eivät vieroittaneet suvun kesäidyllistä.

– Nythän tämä on täydellinen nikkarointikohde. Puiden kaadosta pitää vain muistaa sopia äidin kanssa, Olli hymähtää.

Mökillä työnjako on selvä. Inari hoitaa muonituksen. Saunamajurina toimii puoliso Markku Salo.

– Väijyn minä noiden lasten uimistakin, Markku muistuttaa. Inari ja Markku ovat molemmat eläkkeellä. Siksi Levonniemessä vietetään pitkiä aikoja keväästä syksyyn.

Julkaistu: 1.6.2020
Kommentoi »