Hiekkatien päässä järvenrannalla kalliolla seisoo ruskea, jykeväpiirteinen hirsihuvila. Se sulautuu maisemaan täydellisesti.
Levonniemi on muun muassa Ylen Lauantaivekkarin juontajana tunnetun Inari Uusimäen suvun kesäpaikka. Kaksikerroksinen päärakennus ja rantasauna ovat seisseet tontilla vuodesta 1948 lähtien. Levonniemi tunnetaan myös Villa Kauppina. Se on yksi Aino ja Alvar Aallon suunnittelemista yksityishuviloista.
Aallot suunnittelivat huvilan Inarin äidinisälle Kalle Kaupille, joka oli professori ja kansanedustaja. Hirvensalon Kaupit ovat asuneet seudulla satoja vuosia.
– Tämä oli aikoinaan iso tila, jolla oli ihan oma kauppa, meijeri ja mylly, Inari kertoo.
Tarinan mukaan Alvar Aalto ja Kalle Kauppi keskustelivat projektista eräällä ulkomaan lennolla. Tarina ei kuitenkaan kerro, tilattiinko työ vai tarjoutuiko Alvar Aalto itse suunnittelijaksi.
– Ensimmäiset hahmotelmat ovat Ainon käsialaa 1930-luvulta, mutta Alvar piirsi ne lopullisesti, Inari jatkaa.
Aaltojen kareliaanisen aikakauden karjalaiset vaikutteet näkyvät selvästi muun muassa päärakennuksen ulkokuistia reunustavassa kaiteessa. Kuisti ja katos yhdistävät päärakennuksen ja alun perin puuliiterinä toimineen vierasaitan.
Päärakennus ja rantasauna eivät ole aivan alkuperäisessä tilassa, sillä huvilassa oli alun perin pärekatto. Nyt sitä suojaa pelti. Saunan kylkeen on rakennettu tupa.
– Seuraavaksi päärakennus pitäisi maalata. Onneksi äitini Kerttu jätti tarkat tiedot Virtasen maalitehtaan maalista, Inari kertoo.
Yksi talon erityispiirteistä on ovien paljous. Ne on aina suljettava perässään, jos aikoo päästä eteenpäin.
Keittiöstä avautuu upea näkymä järvelle. Isoissa ikkunoissa on alkuperäiset puhalletut ikkunalasit. Keittiöön jätettiin kymmenisen vuotta sitten remontissa vain alkuperäinen valurautaliesi, ja kesävesi tuotiin sisään.
– Tämä on mielipaikkani. Tiskatessa ja radiota kuunnellessa voi katsella järvelle, kun talo hiljenee illalla, Inari kertoo.
Yksi talon erityispiirteistä on ovien paljous. Inari kertoo, että ne on aina suljettava perässään, jos aikoo päästä eteenpäin. Kalle-vaarin aikaan talossa oli kotiapulainen, ja ovien ansiosta keittiössä sai työskennellä rauhassa.
Yläkerran kaksi makuuhuonetta ovat lähes alkuperäisessä asussaan. Kalusteet ja tekstiilit ovat isoisän ja isoäidin jäämistöä 1950-luvulta. Harmaa lattia on maalattu ruskeaksi, ja toisessa makuuhuoneessa on sininen teema Kallen toisen vaimon Rauhan vaatimuksesta.
– Yläkerran parvekkeella katselen mielelläni auringonlaskuja, Inari kertoo.
Inari on kulttuuriperheestä, mikä näkyy sekä sisustuksessa että vieraissa. Inarin ensimmäiset muistikuvat Levonniemestä ovat 1960-luvun puolivälistä. Vakituisiin kesävieraisiin kuului silloin muun muassa taiteilija Reino Hietanen, ja sen ansiosta huvilan seinillä on hänen maalauksiaan.
– Sisustus ei noudata Aaltoa. Yläkertaan toin Artekin Domus-tuoleja kaupunkiasunnosta, ja jotain on löytynyt vinteiltä ja kirpputoreilta. Tuvan ruokapöytä, sohva ja sohvapöytä ovat 1940-luvulta. Sohvan ja sohvapöydän vaari sai alkujaan kirjailija Maila Talviolta.
Inarin isä oli teatterineuvos Veikko Uusimäki. Perhe asui vielä 1960-luvun alussa Turussa.
– Isä perusti Samppalinnan kesäteatterin. Muutimme Lahteen, kun isä valittiin Lahden kaupunginteatterin johtoon. Silloin pääsimme tänne useammin.
Kalle Kauppi kuoli vuonna 1961, ja Levonniemi siirtyi perintönä Inarin äidille. Oli lähellä, ettei koko paikkaa myyty tuossa vaiheessa. Huvila pysyi perheen omistuksessa osittain kesävieraiden ansiosta. Heitä riittää nykyäänkin, sillä Kaupin suku kokoontuu huvilalle säännöllisesti.
Levonniemi on ollut aina lasten paratiisi. Inari muistelee viettäneensä siellä aikaa myös talvisin.
– Veljen kanssa hiihdimme, pilkoimme puita ja kannoimme vettä. Ei ollut sähköä, ja öljyllä lämmitettiin. Haisin aina öljylle, hän muistelee.
Aivan erityisen jännittävää oli lukea Suomen Kuvalehden sarjakuvia.
– Vuosikerroissa 1920–1934 oli sarjakuva Alli-neiti ja Junnu-herra. Näin ankea lapsuus meillä oli, Inari nauraa.
Inarin pojan Olli Rokkasen lasten Aavan, 9, ja Luukaksen, 7, mökkielämään kuuluvat tietysti sauna ja uiminen.
– Lapsuudessani saunaranta oli keskiössä serkkujen kanssa. Ja isoäiti paistoi aina vohveleita punaisessa toppatakissa, muistelee kolmekymppinen Olli, jota teinivuodetkaan eivät vieroittaneet suvun kesäidyllistä.
– Nythän tämä on täydellinen nikkarointikohde. Puiden kaadosta pitää vain muistaa sopia äidin kanssa, Olli hymähtää.
Mökillä työnjako on selvä. Inari hoitaa muonituksen. Saunamajurina toimii puoliso Markku Salo.
– Väijyn minä noiden lasten uimistakin, Markku muistuttaa. Inari ja Markku ovat molemmat eläkkeellä. Siksi Levonniemessä vietetään pitkiä aikoja keväästä syksyyn.
