Margit ja Olli Kärki katselevat vakavina verannan seinällä kehystetystä valokuvasta. Nyt heidän pojantyttärensä lapsineen viettää lomaa Salon-huvilalla niin kuin joka kesä. Helmi-koira tarkkailee tilannetta lattialla, ja Vicky-koira touhuaa ulkona.
Ei pidä antaa totisen ilmeen hämätä: tässä huvilassa on vietetty yllin kyllin hauskoja juhlia ja yli 80 vuoden aikana monia unohtumattomia hetkiä. Seinällä todisteena on isoisän 80-vuotisjuhlien istumajärjestys vuodelta 1977.
– Huvilalla on kautta aikain juhlittu paljon. Isovanhemmat pitivät isoja kutsuja ja rapujuhlia, joissa muistan pikkutyttönä olleeni, kertoo Kärkien pojantytär Paula Mulo.
Huvila valmistui vuonna 1938 – samana vuonna kuin suunnittelijansa tunnetuin rakennus Helsingin Olympiastadion.
Paula on emännöinyt huvilaa miehensä Heikin kanssa vuodesta 2007. He jakavat tontin sulassa sovussa Heikin tädin kanssa. Hän pitää majaa hirsimökissä, joita on tontilla huvilan lisäksi kaksi. Toiseen hirsimökkiin on käyttöoikeus Paulan tädillä, tilan entisellä omistajalla. Paulan ja Heikin kolme aikuista lasta Onni, Olli ja Anna viettävät myös tyttöystävineen ja miehineen aikaa mökillä.
– Olen käynyt täällä vauvasta saakka, lapsena aina uimassa ja isovanhempia katsomassa. On kiva, että meille tuli mahdollisuus jatkaa huvilan historiaa ja että myös kaikki lapset haluavat yhä tulla tänne. Heillä on täällä mahdollisuus myös omaan rauhaan, Paula kertoo.
Paulan isoisä, lääkintöneuvos Olli Kärki, ihastui funkistyyliin kollegansa talossa Tammisaaressa ja piirrätytti huvilan aikansa suositulla arkkitehdilla Yrjö Lindegrenillä. Huvila valmistui vuonna 1938 – samana vuonna kuin suunnittelijansa tunnetuin rakennus Helsingin Olympiastadion. Edellisvuonna Lindegren (1900–1952) oli voittanut Pariisin maailmannäyttelyssä arkkitehtuurin Grand Prix -palkinnon.
Talohan on todella epäkäytännöllinen.
Ikävä kyllä modernin, pelkistetyn huvilan kaikki piirteet eivät vuosien saatossa ole olleet pelkästään ilon aiheita.
– Talohan on todella epäkäytännöllinen. Tasakatto ei todellakaan sovi Suomen ilmastoon, Paula sanoo.
Katon pitävyys on ollut ongelma koko huvilan historian ajan. Paula ja Heikki ovat viimeiset 12 vuotta ratkoneet siihen liittyviä ongelmia ja korjanneet isoja vesivahinkoja, lahoja ja homevaurioita. Nyt uusi konesaumattu peltikatto pitää vedet ulkopuolella.
Sisätiloja on remontoitu hellävaroen. Kaikki on pidetty mahdollisimman alkuperäisen näköisenä.
Sisätiloja he sen sijaan ovat remontoineet hellävaroen: maalanneet seiniä ja lakanneet lattioita. Kaikki on pidetty mahdollisimman alkuperäisen näköisenä. Kalusteet ovat pääosin isovanhempien 1920–30-luvulla hankkimia. Perimätiedon mukaan ainakin osa niistä olisi peräisin Pitkärannasta Laatokan Karjalasta, jossa isoisä oli lääkärinä.
– Tämä mökki on historiansa ja suvun esineiden vuoksi kovin erilainen kuin mikään muu. Jos kaikki olisi pitänyt hankkia Ikeasta, olisi tunnelma erilainen. Nyt voimme ihmetellä, että jaaha, tuossa on isoäidin äidin vanha puusohva. Se tuo jatkuvuutta.
– Silti tämä ei ole mikään museo. Ei täällä ole mitään, mitä ei saisi tehdä eikä muuttaa. Kyllä kaikkien täytyy kuitenkin voida viihtyä, Paula tähdentää.
Suuri, valoisa lasiveranta on alkuperäisissä väreissään ja kalusteissaan. Se on kylmää tilaa ja käytössä vain kesäisin, kuten koko huvila.
– Huvilaa on erittäin vaikea saada lämmitettyä talvisin, Paula kertoo.
Siksi hänestä tuntuu uskomattomalta, että isoäiti Margit asui talvisodan aikaan neljän pienen lapsensa kanssa huvilalla paossa Salon pommituksia. Kuten tiedetään, talvisodan kuukaudet 1939–1940 olivat poikkeuksellisen kylmiä. Pahimmillaan tammikuussa Etelä-Suomessakin koettiin yli 30 asteen pakkaset.
Tunnelma verannalla on rauhallinen ja seesteinen, vaikka talossa riittää elämää.
Nykyään verannalla vietetään kesän ikimuistoisimpia hetkiä.
– Tunnelma verannalla on rauhallinen ja seesteinen, vaikka talossa on paljon elämää. On kiva istuskella siellä ystävien kanssa kynttilöiden valossa ja katsella järvelle avautuvaa maisemaa.
Kun mökkeilykausi alkaa, Muloilla on mielessään vain yksi asia: miten ihmeessä he ehtivät tehdä kaiken.
Mulot viihtyvät mökillään kesäkuun alusta koulujen alkuun asti. Heikillä on opettajana pitkät lomat, ja Paula voi tehdä töitään Turun yliopistoon myös huvilalta käsin. Jo toukokuussa he viettävät mökillä viikonloppuja.
Kun mökkeilykausi alkaa, Muloilla on mielessään vain yksi asia: miten ihmeessä he ehtivät tehdä kaiken.
– Onhan tämä järkyttävä työmaa. Joka kesä on ollut käsillä joku suurempi projekti tai katastrofi. Tämä taitaa olla ensimmäinen loma, ettei ole ollut mitään sen isompaa.
Emme ole vielä ehtineet kokeilemaan, olisimmeko oikeasti lekottelevia mökkeilijöitä.
Viime kesänä he saivat valmiiksi vierasmajan, joka peruskorjattiin alusta saakka. Jotta siinä ei olisi kaikki, tenniskentän pääty romahti ja se piti korjata. Lisäksi tehtävänä ovat toki perinteiset hommat eli lämmityspuiden teko tontin rakennusten yhdeksään eri tulisijaan.
Remonteista on vastannut Heikki, joka on varsin kätevä käsistään. Kun eräänä kesänä iskias esti isot projektit, hän kunnosti verannalle isänsä vanhan puuhevosen ja kittasi huvilan kaikki 312 ikkunaruutua.
– Emme ole vielä ehtineet kokeilemaan, olisimmeko oikeasti lekottelevia mökkeilijöitä. Täytyyhän tästä tykätä, ei tästä muuten mitään tulisi, Paula sanoo.
Eikä elo huvilalla tietenkään ole vain raatamista. Siitä on kauaskatseisesti pitänyt huolen isoisä, kova urheilumies, joka rakennutti sodan jälkeen kallion päälle parhaalle näköalapaikalle tenniskentän.
– Kyllä mekin lähes päivittäin pelaamme ja pidämme epävirallisia turnauksia. Vaikka eihän meistä kukaan osaa pelata, lätkimme vain.
Joka päivä lämpenee myös rantasauna, jonka terassille paistaa aurinko iltaan saakka. Sauna oli tontin ensimmäinen rakennus, ja se sijaitsee aivan veden partaalla.
– Sauna on ihana. Sen erikoisuus ovat lauteet, joissa ollaan maaten. Miksi kaikki Suomen saunat eivät ole sellaisia?
