10 syytä rakastaa pelargoneja – jos tiesit nämä kaikki, olet todellinen pelargoniguru!
Pelargonien lajikekirjo on huikea kattaus kiehtovia kukka- ja lehtimuotoja, tuoksuja ja tarinoita. Kukkiensa lisäksi pelargoneja arvostetaan huone- ja tuoksukasveina. Niitä on myös helppo jakaa muidenkin iloksi!
1. Kesäkukkien kunkku
Ei ole liioittelua sanoa, että suomalaiset rakastavat pelargoneja. Kotimaisia pelargoneja viljellään vuosittain yli 4 miljoonaa kappaletta – siis noin 0,8 pelargonia jokaista kansalaista kohden. Rakkaalla kesäkukalla on liuta lempinimiä: pelakuu, pelakka, pelakuurna tai pielikki. Mutkattomat ja monipuoliset pelargonit ovat kotonaan missä tahansa miljöössä, niin urbaanin kerrostalon parvekkeella kuin punamultaisen mummonmökin porstuassa.
2. Aah, mitä aromeja
Tuoksupelargonien lehtiä hypistelemällä voi tuoksutella esimerkiksi ruusun, omenan, sitruunan tai muskotin aromeja. Tuoksupelargoneihin kuuluu monia tuoksuvalehtisiä lajikkeita, joista osa on hyvin vanhoja. Esimerkiksi ruotsalainen ’Dr. Westerlund’, jonka lehdissä on selkeä sitruunainen tuoksu, on 1800-luvulta.
Entisaikoina tuoksupelargoneja kasvatettiin huonekasveina ja niitä käytettiin tunkkaisten hajujen peittämiseen. Kerrotaan, että myös kansalliskirjailija Johan Ludvig Runebergin kasveista kiinnostuneella Fredrika-vaimolla oli tapana heilutella palsamipelargoniaan kodin huoneilman raikastamiseksi. Hyvällä onnella Fredrikan kasvin pistokkaita voi yhä ostaa J. L. Runebergin kodista Porvoossa. Jutun Fredrikan puutarhasta löydät täältä.
3. Elävää kulttuurihistoriaa
Suomessa on säilynyt monia vanhoja kotipelargonilajikkeita, kuten ’Jyväskylä’, ’Kaisa Kallio’ ja ’Evakko’. Ne ovat kulkeutuneet äidiltä tyttärelle tai naapurilta toiselle vuosikymmenten ajan. Yllättävän iso osa pelargoneista on pelastettu sodan jaloista Karjalasta paenneiden evakkojen matkaan. Vaihtelevaisiin olosuhteisiin tottuneet perinnekasvit ovat kiitollisia ja helppohoitoisia kasvatettavia.
Luonnonvarakeskus on tutkinut kattavasti vanhoja kotipelargoneja. Sen pohjalta syntynyt julkaisu Vanhat suomalaiset kotipelargonit – Sata vuotta kasviaarteita ikkunoilla on vapaasti luettavissa Luken nettisivuilla.
4. Loputtomasti vaihtoehtoja
Pelargonium -suvussa on lähes 300 lajia, ja lajikkeita on yli 17 000.
5. Loistava leikkokukka
Pelargonit ovat vähän käytettyjä leikkokukkina, vaikka ne kestävät pitkään kauniina maljakossa. Pujota vaasiin yksittäinen kaunis kukinto tai kokoa useamman lajikkeen kukat ilmeikkääksi kimpuksi. Aikoinaan pelargonia on käytetty jopa hääkukkana. Ruotsissa on säilynyt 1930-luvulta ’Bröllopspelargon’, hääpelargoni. Monen pelargonin lehdetkin ovat koristeellisia kukkatöissä.
6. Trendikäs huonekasvi
Monet pelargonin luonnonlajit muistuttavat eksoottiselta ulkonäöltään ja hoitovaatimuksiltaan enemmän mehikasveja kuin kesäkukkia. Ne ovatkin viime aikoina kasvattaneet suosiotaan viherkasvi-ihmisten parissa.
7. Ei vain yhden kesän ilo
Pelargonien talvettaminen on melko helppoa, minkä ansiosta pelargoneista kasvaa vuosi vuodelta komeampia. Tämä säästää myös kukkaroa, kun kesäkukkia ei tarvitse joka kevät hankkia uudelleen. Lisäksi isoista emokasveista voi saksia ruukkukaupalla lisää uusia taimia. Luontokin kiittää monivuotisten pelargonien kasvattajaa, sillä kertakäyttökasvien tuottaminen kuluttaa runsaasti resursseja.
8. Samanhenkisten seuraa
Suomen Pelargoniyhdistys on koonnut pelargoniharrastajia yhteen vuodesta 2016. Yhdistyksellä on toimintaa eri puolilla maata. Myös Hyötykasviyhdistyksellä on pelargoneista ja muista vanhoista huonekasveista kiinnostuneille Helsingissä kokoontuva Soilikki & Pielikki -piiri.
9. Jaettu onni
Pelargonien pistokkaita kertyy usein enemmän kuin omiksi tarpeiksi, mutta onneksi ylimääräisille aluille löytyy yleensä helposti ottajia. Niitä on mukava viedä tuliaisiksi puutarhaystäville. Pistokkaat tai jo ruukutetut pikku pelakuut ovat myös käypää valuuttaa kevään taimivaihtotapahtumissa. Pistokkaita jakamalla varmistat samalla, että pelargonista löytyy runsaasti varmuuskopioita, jos omalle kasvillesi kävisi kehnosti esimerkiksi talvetuksen aikana.
10. Ei ainoastaan kaunis ja hyväntuoksuinen
Kaikkien pelargonien kukat ja tuoksupelargonien lehdet ovat syötäviä, kunhan kasvatuksessa ei käytetä torjunta-aineita.
Tiesitkö nämä asiat pelargonista?
Noin 80 prosenttia pelargonilajeista on kotoisin Etelä-Afrikasta. Luonnonlajeja tunnetaan myös esimerkiksi Australiasta ja Uudesta-Seelannista, sillä pelargonit ovat olleet olemassa jo 160–800 miljoonaa vuotta sitten, kun Afrikan ja Australian mantereet olivat vielä yhteydessä toisiinsa.
Nykyään pelargonien lajikekirjo on valtava, ja ne kuuluvat sekä meillä että maailmalla vuodesta toiseen suosituimpiin kesäkukkiin. Menestys ei ole ihme, sillä pelargoneja löytyy joka lähtöön. Kukkien muodot vaihtelevat siroista ja yksinkertaisista muhkeisiin överiröyhelöihin. Väriskaala ulottuu vitivalkoisesta lukemattomiin punaisen lämpimiin ja kylmiin sävyihin sekä liki mustaan tummanviolettiin. Keltakukkaisiakin lajikkeita on jokunen. Suurimmat pelargonit kasvavat melkein pikkupuiden kokoisiksi, pienimmät kotipelargonien mikro-miniatyyrilajikkeet ovat vain pikkurillin korkuisia.
Suurelle yleisölle tutuimpia ovat erilaiset koti- eli vyöhykepelargonit, joissa on eniten lajikevaihtoehtoja. Toinen pidetty, mutta paljon pienempi ryhmä ovat tuoksupelargonit. Niiden suosio perustuu kukkien sijasta sulotuoksuisiin lehtiin. Viime vuosina myös pelargonien luonnonlajit ovat löytäneet lisää ystäviä. Suomesta löytyy jo muutamia pelargoneihin erikoistuneita taimistoja, joilta voi löytää myös vanhoja kotimaisia lajikkeita.
Useimmat pelargonit tarvitsevat paljon valoa, mutta esimerkiksi piparminttupelargonille puolivarjo on mieluisampi, kasvaahan laji luonnossakin puiden katveessa. Nyrkkisääntö on, että mitä pienemmät lehdet, sitä valoisamman kasvupaikan pelargoni vaatii. Varsinkin kerrannaiskukkaisten lajikkeiden kauneus kärsii sateesta, joten paras paikka on katoksen alla tai aurinkoisella kuistilla. Pelargonit kestävät kylmää huonosti. Alku- ja loppukesällä ne pitääkin suojata halloilta harsolla tai nostaa sisälle lämpimään. Pelargonit eivät mene luontaisesti lepotilaan. Jos valoa ja lämpöä vain riittää, ne kukkivat innolla vuoden ympäri.
