Voiko vielä aikuisena oppia säästäväiseksi? Kolme asiaa kertoo, että raha-asiasi ovat kunnossa

Tili näyttää nollaa. Miten reagoit? Siirrätkö tyynesti säästötililtä rahaa käyttötilille? Lainaatko tutulta? Koetatko sinnitellä seuraavaan tilipäivään?

Vai kuulutko niihin, joille ajatuskin tyhjästä tilistä on absurdi? Niin ei ikimaailmassa pääsisi käymään!

Raha on paitsi summia verkkopankissa ja seteleitä kukkarossa, myös mieleen ja hyvinvointiin vaikuttava tekijä. Sen tietää jokainen, joka on joskus joutunut venyttämään senttiä. Kuluneina vuosina hintojen ja korkojen nousu on kiristänyt monen taloustilannetta.

Psykologi Maarit Lassanderin mukaan raha voi herättää tunteita laidasta laitaan. Yksi on jatkuvasti huolestunut, toinen kadehtii, kolmas käyttää huolettomasti kaiken mitä saa.

”Harvalla on hyvin neutraali suhtautuminen rahaan”, Lassander sanoo. Hän on käsitellyt rahasuhdetta ja sen muotoutumista kirjassaan Rahaviisaus.

Tunteet ovat ymmärrettäviä. Onhan rahalla suuri rooli jokaisen elämässä, ja se vaikuttaa vapauteemme tehdä asioita.

Kolmesta merkistä voi päätellä, että oma suhde rahaan on pääsääntöisesti kunnossa.

Ensimmäinen on, ettei pode merkittävää stressiä taloudestaan. Toinen se, että tililtä löytyy säästöjä takaiskujen varalle, eli niin kutsuttu puskuri.

Kolmas on, ettei välttele talousasioita. Maksaa laskut ajallaan ja käy verkkopankissa säännöllisesti tarkistamassa tilanteensa.

”Jos nämä kolme kohtaa ovat kunnossa, asiat ovat aika hyvin”, Lassander sanoo.

Jos jokin kohdista sakkaa, tilanne voi kuormittaa ja vaikuttaa hyvinvointiin. Varsinkin taloudenhoidon välttely on selvä merkki siitä, että rahasuhteessa on jotain pielessä.

Rahasuhteeseensa voi vaikuttaa, ja sitä kautta myös taloudellinen tilanne saattaa kohentua.

Jos rahankäyttöään haluaa viilata, ei aina riitä pelkkä keskustelu pankkivirkailijan kanssa. Huoleton tuhlaaja ei muutu säntilliseksi säästäjäksi vain säästötilin perustamalla, vaikka se onkin hyvä alku. Pankkitilin saldon lisäksi täytyy kohdata myös tunteensa, ajatuksensa ja menneisyytensä.

Rahasuhde alkaa muotoutua lapsuudessa. Vanhemmat tarjoavat meille elämämme ensimmäisen taloustaitokurssin. Heiltä opimme, miten rahaa käytetään. Joskus opit ovat järkeviä, toisinaan eivät.

Oppimamme ohjaa toimintaamme myös aikuisuudessa. Oma suhde esimerkiksi lainanottoon voi olla perua lapsuudesta. Onko velka vankila vai vipuvarsi parempaan elämään?

Mutta kaikkea ei voi vierittää vanhempien vastuulle. Yhteiskunnan taloustilanne heijastuu monen rahasuhteeseen.

”Nuoruudessa koettu lama-aika saattaa vaikuttaa siihen, kuinka huolissaan on raha-asioista.”

Esimerkiksi 90-luvun lama jätti jäljen ajan lapsiin ja nuoriin. Tyypillisesti he eivät ota kovin hanakasti taloudellisia riskejä.

Aikuisuudessa rahasuhde ei enää välttämättä muotoudu, Lassander sanoo.

”Joku voi elää samanlaisen rahasuhteen kanssa koko elämänsä, koska ei kyseenalaista sitä tai koe hankalaksi.”

Rahasuhde voi siis olla alusta saakka niin toimiva, ettei siihen edes kiinnitä huomiota. Mutta useimmat joutuvat ajattelemaan rahaa ainakin joskus. Tällöin rahasuhdekin voi muuttua.

Erityisesti kriisit ja isot elämäntapahtumat muovaavat suhdetta rahaan. Muutoksen kourissa sitä joutuu monesti pohtimaan, vaikka ei ehkä haluaisi.

Irtisanominen pakottaa pärjäämään vähemmällä. Avioerossa päätyy laskemaan, onko varaa jäädä asumaan rakkaaseen kotiin yksin.

Eläkkeelle jääminen voi hirvittää etukäteen, jos se tarkoittaa elintason laskua.

Myös ikä voi muuttaa rahasuhdetta. Rahalla on keskeinen rooli turvallisuuden tunteen luojana. Alun esimerkki pankkitilin tyhjenemisestä on kuvaava. Yksi sietää sen, että tilillä on kymppi. Toisella on oltava useampi satanen, jotta mielenrauha säilyy.

”Ihminen etsii turvallisuutta eri tavoin eri ikäkausina. Iän karttuessa meistä yleensä tulee turvallisuushakuisempia ja kaipaamme tasapainoa ja ennakoitavuutta.”

Ja mitä enemmän kykenee ennakoimaan taloudellisesti, sitä vähemmän on yllätysten armoilla.

Rahahuolet ovat yleisiä eikä niitä tarvitse hävetä, Lassander muistuttaa. Oikeastaan päinvastoin: jos rahatilanne aiheuttaa ikäviä tunteita, niiden tunnustaminen auttaa alkuun.

”Radikaali hyväksyminen toimii. Sen sijaan, että välttelee verkkopankissa käymistä, perkaakin tulonsa ja menonsa tarkasti. Miltä tili näyttää? Millaisia tunteita se herättää?”

Seuraavaksi voi miettiä, miten tilanteen pitäisi muuttua ja millaisen rahatilanteen haluaisi. Lassander kehottaa pohtimaan pieniä, konkreettisia ja realistisia tekoja.

”Jos kaipaa neuvoja, ottaa talousneuvolaan yhteyttä. Jos on iso velka, tekee maksusuunnitelman. Jos tuntuu, että palkka katoaa heti, avaa tilin, jolle säästää kympin kuussa.”

Talousneuvolat ovat kaupungeissa toimivia matalan kynnyksen palveluita, joista saa ilmaista keskusteluapua ja neuvontaa. Omat konstit kun eivät aina riitä.

Joskus taloudellinen tilanne on niin hankala, että huoli hallitsee elämää. Yksin ei tarvitse jäädä. Talousneuvoloiden lisäksi esimerkiksi Takuusäätiö tarjoaa maksutonta neuvontaa sekä puhelimitse että chatissa. Apua saa, oli rahahuoli minkä kokoinen tahansa. Jutun lopusta löydät auttavien tahojen yhteystietoja.

Toisilla tulot ovat suuret, mutta niin ovat menotkin. Entä jos palkka vain piipahtaa tilillä, ja haluaisi opetella säästäväisemmäksi?

Silloin itsellä pitää olla kirkas ajatus siitä, miksi haluaa säästää, Lassander sanoo.

Turvallisuushakuinen voi ajatella, että oma elämä helpottuu ja stressikäyrä laskee, jos rahaa on pahan päivän varalle. Elämyshakuisempi taas saattaa motivoitua miettimällä, mitä kaikkea säästöillä voi tehdä.

Säästäessään joutuu myös vastustamaan impulsseja ja luopumaan. Mielessään voi valmiiksi suunnitella, miten selviää houkutuksista. Kuinka esimerkiksi toimii, jos tekisi mieli ostaa uusi vaate, vaikka vaatekaappi jo pursuaa.

Näissäkin tilanteissa auttaa, kun mielessä on kirkkaana säästötavoite.

Raha-asiat ovat yleensä hyvin herkkiä. Vaikka itsellä kaikki olisi mallillaan, voivat lähipiirin huolet painaa.

Miten läheistään voi auttaa, jos huomaa, että hänellä on rahan kanssa vaikeuksia?

”Parhaiten auttaa, kun kuuntelee toista. Suurin osa hakee ymmärrystä ja myötäelämistä, ei neuvoja. Niitä voi antaa, jos toinen kysyy.”

Toisen rahankäytöstä ei pidä vetää suoria johtopäätöksiä. Kaikkia ei häiritse samat taloudelliset asiat kuin itseä.

”Erilainen rahasuhde ei automaattisesti ole huono rahasuhde.”