Kevätmuokkaus valmistaa maan kylvö- ja istutuskuntoon. Kevyt pintamuokkaus keväällä riittää, jos maa on syksyllä käännetty. Muokkaus on ajankohtaista, kun maa on kuivahtanut sen verran, että multapaakut hajoavat eikä maa tartu työvälineisiin. Jäykillä savimailla oikea muokkaushetki kestää vain muutaman päivän, sillä maa kovettuu kuivuessaan. Tavoitteena on kuohkeuttaa multakerros talikolla juurten syvyydeltä. Ylin pintakerros pyritään saamaan niin hienojakoiseksi ja tasaiseksi, että pienten siementen on siinä hyvä itää ja taimien juurtua. Maan pinta haravoidaan tasaiseksi heti kuohkeuttamisen jälkeen ja siemenet kylvetään mahdollisimman pian.

Hyvä maa on jokaisen tarhurin toiveissa. Se on sekoitus hienojakoista savea, karkeaa kivennäismaata sekä eloperäistä ainesta. Ota lapio ja tutustu kasvimaahasi pintaa syvemmältä. Painuuko lapio kevyesti maahan? Tutkiskele maan väriä: onko siinä runsaasti tummaa humusta? Onko maassa lieroja? Mureneeko maa käsissä vai leipoutuuko tiiviiksi paakuksi? Älä huolestu, vaikkei maa täytäkään kaikkia hyvän viljelysmaan tunnusmerkkejä. Pienen palstan saa maata parantamalla hyvään kasvukuntoon.

Lierot kaivavat käytäviä, joita pitkin maahan virtaa hapekasta ilmaa ja liika sadevesi painuu alaspäin. Ne muuttavat syömänsä kasvinjätteet mullasaineeksi. Lisää maahan säännöllisesti humusta ja levitä pinnalle ruohosilppua ja tuoretta kasviainesta, niin lierot viihtyvät kasvimaallasi.

Monivuotisten rikkakasvien huolellinen kitkeminen keväällä helpottaa kasvimaan kesähoitoa. Parhaiten työ käy kevätmuokkauksen yhteydessä puutarhatalikolla, jolla rikkakasvit nostetaan juurineen. Maan muokkaus jyrsimellä saattaa jopa pahentaa rikkakasviongelmaa, sillä jyrsin pilkkoo juuret niin pieneksi, että niitä on vaikea kerätä pois.

Vihannesmaan lannoitukseen on tarjolla eloperäisiä lannoitteita ja kivennäislannoitteita. Eloperäisiä lannoitteita käytettäessä hoidetaan myös maata, sillä ravinteet vapautuvat kasvien käyttöön hitaasti pieneliöstön hajotustyön tuloksena. Kivennäislannoitteiden ravinteet ovat nopeasti kasvien käytössä. Ne eivät kuitenkaan ruoki maan pieneliöstöä. Kivennäislannoitteita käytettäessä maanparannuksesta tulisikin huolehtia lisäämällä kuohkeuttavaa eloperäistä ainesta.

Kalkitsemalla vähennetään maan happamuutta. Se vilkastuttaa myös maan pieneliötoimintaa ja parantaa mururakennetta. Useimmat puutarhakasvit viihtyvät, kun maan pH-arvo on 6–6,5. Tällöin tavallisimmat kasviravinteet ovat kasveille käyttökelpoisessa muodossa. Maa on hyvä kalkita viljelyn alussa varhain keväällä tai syysmuokkauksen yhteydessä. Myöhemmin maa ylläpitokalkitaan muutaman vuoden välein.

Epämuodostuneet porkkanat ja kitukasvuiset kurpitsat kertovat vihannesmaan huonosta kasvukunnosta ja rakenteen heikkenemisestä yksipuolisen viljelyn seurauksena. Tilanteen voi korjata maanparannuksella. Useimmiten ongelmana on liiallinen tiiviys, jolloin maa liettyy ja juurten hapen saanti heikkenee. Tiiviin savi- tai hiesumaan rakenne paranee, kun siihen lisätään hiekkaa ja turvetta. Helposti kuivuvien ja heikosti ravinteita pidättävien karkeiden hiekkamaiden parantajiksi sopivat savi ja eloperäinen aines.

Maanparannusaineet levitetään 5–10 sentin kerrokseksi ja käännetään pintamaahan kevätmuokkauksen yhteydessä. Karjanlantakomposti on paitsi monipuolinen lannoite myös erinomainen maanparannusaine, joka vilkastuttaa maan pieneliötoimintaa.

Kasvimaata suunnitellessa pitää varata paikka myös kompostille, johon kasvijätteet kerätään. Voit pystyttää siistin lautakehikon tai kerätä kasvinjätteet kasaan kasvimaan laidalle. Tärkeintä on, että kasvien mukana maasta pois viedyt aineet tulee palautettua takaisin kasvimaalle. Kompostimulta on erinomaista maanparannusainetta, joka tarjoaa hajotettavaa maan pieneliöstölle sekä parantaa maan veden ja ravinteiden pidätyskykyä.

Möhöjuuren tai muiden kasvitautien saastuttamia kasvinosia ei kompostiin kuitenkaan pidä laittaa, sillä taudinaiheuttajat eivät välttämättä tuhoudu kompostin maatuessa. Valmistumistaan odottavan kompostin voi hyödyntää kurpitsan viljelypetinä. Kaiva kompostikasaan istutuskolo, täytä se mullalla ja istuta taimi multaan. Kesän mittaan rehevöityvä kurpitsa verhoaa kompostikasan lehdillään. Varjostava lehdistö pitää kasan kosteana, mikä vauhdittaa kasvijätteen hajoamista.

Kasvinvuorottelu eli yksivuotisten vihannesten kasvupaikan vaihtelu vuosittain on osa kasvien terveydenhoitoa. Jos yhtä kasvilajia kasvatetaan samalla paikalla vuodesta toiseen, sato alenee, rikkakasvit leviävät sekä taudit ja tuholaiset lisääntyvät. Myös ravinteiden kulutus yksipuolistuu.

Kasvimaa voidaan jakaa esimerkiksi neljään lohkoon. Kullekin lohkolle valitaan viljelykasvi ravinnetarpeen mukaan. Ravinteikkaaseen maahan valitaan vahvasta lannoituksesta hyötyviä kasveja, kuten kaalikasvit, purjo, valkosipuli, avomaankurkku ja selleri.

Toisena vuonna samalle lohkolle voi istuttaa edellisiä vähemmän lannoitusta vaativia salaattikasveja tai juurikasveja, kuten punajuurta, naurista, porkkanaa ja palsternakkaa. Kolmantena vuonna viljellään perunaa.

Neljäntenä vuotena palstalle kylvetään hernettä ja papua, jotka sitovat juurillaan ilmakehän typpeä. Niiden rinnalla voi kasvattaa runsaasti kasvimassaa tuottavia vihantakasveja, kuten veriapilaa tai keltalupiinia, jotka muokataan maahan vihreinä. Vihantakasvien viljely estää maan väsymistä palauttamalla maahan ravinteita ja parantamalla maan rakennetta.

Hyötytarha voi olla kuin kukkamaa, jota kukkivat viherlannoituskasvit sekä tuholaisten hämäykseksi istutetut samettikukat värittävät. Runsaslajisella kasvimaalla kasvit ovat usein terveempiä kuin yhden lajin viljelmällä. Järjestystä on hyvä pitää yllä kaiken runsauden keskelläkin. Jätä rivivälit sen verran leveiksi, että kasveilla on kasvutilaa ja hara mahtuu kasvien väliin.