Meidän Talo

Tea puhalsi arvohuvila Villa Furuvikin henkiin ja muutti sen pihapiiriin villavahdin taloon – ”Haluamme palauttaa paikan vanhan arvokkuuden”

Helsingin Laajasalossa sijaitsevalla Villa Furuvikillä on ollut vaiheikas historia. Nykyään keltaista huvilaa ja sen miljöötä emännöi Tea Lindberg, joka muutti perheineen vanhaan villavahdin taloon. Tilan hirsiseinistä löytyy tekstejä sadan vuoden takaa.
Kuvat Petri Mulari

Hiekkatien päässä rannassa avautuu Helsingin Laajasalon vanhimpana pidetyn huvilan, Villa Furuvikin, idyllinen pihapiiri. Kolmetoista omenapuuta talvehtii. Vanhaksi kanalaksi kutsuttu talousrakennus, nykyinen pihasauna, odottaa pressuissa uutta ilmettään. Merituuli tuivertaa mäntyjä ja koivuja. Edessä siintää näkymä silmän kantamattomiin Suomenlahdelle.

Keltaisen huvilavanhuksen vieressä on kolmas alkuperäisistä rakennuksista, punainen vanha villavahdin talo. Siinä asuu nykyään tilan omistava yrittäjä Tea Lindberg kahden pienen lapsensa kanssa. Perinnekin elää, sillä tilan hoitaja eli pehtooritar Anni Holmström asuu vielä hetken seinänaapurissa ennen kuin jää äitiyslomalle. Paikasta on tullut niin rakas, että ajatuskin muutosta saa kyynelehtimään.

Tea Lindberg haluaa palauttaa paikan vanhan arvokkuuden ja kunnioittaa historiaa. Alakertaan on yhdistetty yksi iso sali. Salin aukot on tehty ilmeisesti eri vuosikymmenillä. Väri oli ennen ulkoasua mukaileva keltainen. Erkkeri on tehty vanhan sisäänkäynnin paikalle.
Historiaa ja elämän jälkiä ei piilotella, vaan päinvastoin haluamme korostaa niitä. Seinä voi olla vinossa ja kynnys kulunut.
Kun lattia aikanaan uusitaan, saa alakerran salin vanha takka todennäköisesti väistää varaavan vaihtoehdon tieltä. Tulisijaan on käytetty yläaulasta puretun kaakeliuunin kaakeleita.
Anni Holmström on Furuvikin monitoiminainen, pehtooritar, kunnes jää äitiyslomalle. Hän on asunut vanhassa villavahdin talossa.

Vaikka Villa Furuvik on yksityisomistuksessa, osa tiloista on puolijulkisia. Huvilaa voi vuokrata ja rantasauna löylyttää läpi vuoden. Kuukausittain vietetään avoimien ovien päivää.

Alkuperäiset rakennukset on suojeltu kulttuurihistoriallisesti ja ympäristön kannalta arvokkaina, mutta myös piha-alue on puutarhahistoriallisesti arvokas.

Kun Helsingin kaupunki myi 1990-luvun alussa ostamansa Villa Furuvikin pari vuotta sitten, paikka sai omistajan, jota kiehtoo vanhojen talojen estetiikka ja rakennushistoria.

– Miljöötä ihmettelee joka päivä. Haluamme palauttaa paikan vanhan arvokkuuden. Historiaa ja elämän jälkiä ei piilotella, vaan päinvastoin haluamme korostaa niitä. Seinä voi olla vinossa ja kynnys kulunut, Tea nauraa.

Anni esittelee ylpeänä kotinsa vinossa olevaa kattoa, jonka kahden nurkan on välillä 13,5 sentin ero.

Tean ja Furuvikin tiet sivusivat ensimmäistä kertaa jo toistakymmentä vuotta sitten. Hän ihaili tilaa huolehtiessaan huvilassa pidettyjen syntymäpäivien ja karonkan tarjoiluja.

Löytyi oikea tie, jota kulkea. Täällä vedetään usein kumpparit jaloissa, hiukset silmillä ja rönttävaatteissa.

Alun perin Villa Furuvikista piti tulla Tean perheelle merellinen kesä- ja vapaa-ajan viettopaikka, mikä oli myös alkuperäisen rakennuttaja E. H. Furuhjelmkin idea perheelleen. Rauhaisa, maalaismainen idylli alkoi kuitenkin vetää yhä voimakkaammin puoleensa. Ensimmäisen vuoden Tea jaksoi jakaa elämää kahden paikan välillä, kunnes päätti vuokrata perheen asunnon Ullanlinnassa ja muuttaa itään. Saattaa mennä viikkokin, ettei hänen tarvitse poistua saarelta.

– Löytyi oikea tie, jota kulkea. Täällä vedetään usein kumpparit jaloissa, hiukset silmillä ja rönttävaatteissa. Elämä on aidompaa, pääsee maanläheiseen fiilikseen. Keskustassa on nopeampi pulssi, joka tarttuu. Täällä syke on matalampi ja askel lyhyempi, Tea toteaa.

Vanhassa villavahdin talossa oleva kolmio elää parhaillaan muutosta. Nelivuotias Elia on innoissaan, koska on saanut repiä äidin kanssa vanhoja tapetteja ja piirtää seiniin. Reilun vuoden vanhan pikkusisko Freian leikkejä keittiöremontti ei häiritse. Lapset ovat ulkoilleet juuri äskettäin aluetta ympäröivällä, suojellulla Jollaksen rämeellä. Kodin kunnostuksen on tarkoitus edistyä lisää sillä aikaa, kun perhe viettää joulua lämpimässä Espanjan-kodissa Torreblancassa.

Vaikka tunnelma on kodikkaan lämmin, kodissa on totuttu viileään. Siksi naisille tulee helposti kuuma kyläillessä Furuvikin ulkopuolella, vaikka muut tutisisivat villapaidoissaan.

Villavahdin talo koki perustavanlaatuisen korjauksen 1990-luvulla päästyään huonoon jamaan. Katto rakennettiin esimerkiksi suurimmaksi osaksi uusiksi. Runkoa vahvistettiin ja ulkoverhousta uusittiin. Ulkotyyli kunnioittaa vanhaa. Noin parin sadan neliön talo päätettiin jakaa samalla kahdeksi asunnoksi. Suljettu väliovi on vielä muistuttamassa menneestä.

Talossa näkyykin ajan kerrostuneisuus, mutta ei vain hyvällä tavalla. Teaa suretti huomata, että 1800-luvun lopulla rakennetun talon lankkulattia oli peitetty jopa kahdella muovimattokerroksella.

Kun nykyistä Annin asuntoa alettiin kunnostaa, hopeahohtoisten koivutapettien alta paljastui tummuneita hirsiä. Niiden lisäksi lamasalvosrakenne antoi viitteitä, että ainakin osa talon alkuperäisestä hirsirungosta olisi kierrätetty. Se tarkoittaisi, että rakennus voisi olla osin vielä villaakin vanhempaa perua.

Vanhaa villavahdin taloa on kunnostettu, mutta ulkoasu henkii mennyttä aikaa. Talo jakautuu kolmioksi ja kaksioksi. Osa rungosta on ilmeisesti aikoinaan kierrätetty.
Entisajan tunnelmaa ja kodikkuutta tuodaan huvilaan pikkuhiljaa takaisin. Huvilan yläkerta oli aiemmin täynnä toimistokalusteita, koska villa oli vuokrattu yhdistyskäyttöön.
Huvilan yläkerrassa on kahdeksan erikokoista huonetta, joissa on alkuperäistä tunnelmaa. Huvilassa voi majoittua, kuten rakennuttajaperheen aikoina.
Yläkerran huoneille on annettu nimet. Esimerkiksi lintuhuone sai nimensä tapetista.

Pehtooritar Anni on ylpeä tittelistään. Hän päätyi tilanhoitajaksi työskenneltyään Saariselällä ja reissattuaan tilinsä melkein tyhjäksi Italiassa. Yhteinen ystävä viestitti juuri oikeaan aikaan tuntevansa Tean, joka etsi yritykseensä kahdeksi viikoksi apukäsiä. Ja Tea olisi erikoisnainen, jolta voisi oppia paljon, Anni ajatteli.

Työhaastattelu venähti viiden tunnin kahvitteluksi, mutta Anni sai vakituisen pestin. Pehtooritar on tilan monitoiminainen, joka emännöi sekä hoitaa huvila- ja saunavarauksia, eikä pelkää tarttua tarvittaessa ruuvimeisseliin. Koska vanhassa talossa on paljon oikkuja, ja työ on ilta- ja viikonloppupainotteista, syntyi ajatus siitä, että Anni muuttaisi Tean naapuriksi remontoituun kaksioon.

Monesti asiakkaiden lähdettyä, Anni käy itsekin lämmittelemässä saunassa ja pulahtaa veteen – tai pelkästään vain tuijottelee merta ja ihmettelee päivän tapahtumia.

– Olen maalaistyttö sydämeltäni, veri vetää rauhallisempaan paikkaan. Tämä paikka on aika napakymppi. Olemme Tean kanssa molemmat vähän taivaanrannan maalareita, joille Furuvik on elämäntapa, Anni nauraa.

Tunnelma on hieman haikea, koska pian on muutettava pois. Anni odottaa Lapissa tapaamansa italiaismiehensä kanssa perheeseen esikoispoikaa alkuvuodesta.

Villa Furuvik on nähnyt elämää hieman yli kolme vuosikymmentä pidempään kuin itsenäinen Suomi. Vuorihallituksen intendentti, valtiopäivämies E. H. Furuhjelm rakennutti sen perheelleen kesähuvilaksi vuosina 1884. Huvilan arkkitehdiksi palkattiin Karl August Wrede, joka suunnitteli useille varakkaille suvuille kesähuviloita ja ilmensi töissään italialaista renessanssia ja saksalaista gotiikkaa. Pihapiiriin valmistui myös villavahdin talo, talousrakennus, maakellari, rantavaja ja höyrylaivalaituri.

Ilmeisesti perhe antoi vuokralle huoneita heti ensimmäisestä kesästä. Onni ei kestänyt pitkään. Rakennuttaja Furuhjelm ehti viettää vain kaksi kesää villalla, kunnes menehtyi sydänkohtaukseen. Kun leski alkoi rakennuttaa viereiselle tontille uutta sukunimeään kantavaa villaa, vanha päätyi kokonaan vuokralle.

Perhetragedia kohtasi, kun Furuhjelmin viidestä lapsesta kaksi tytärtä menehtyi Villingin edustalla purjehdusonnettomuudessa 1900-luvun alussa.

Tilan vanhoista hirsiseinistä on paljastunut aikalaisten lyijykynällä tehtyjä kirjoituksia. Eräs niistä on vanhan talousrakennuksen eli nykyisen pihasaunan seinässä ilmeisesti vanhan tilanhoitajan vuonna 1914 syntyneen pojan kirjoittama teksti. Myös piiat Olga, Hanna ja Alma ovat raapustaneet nimensä hirsiin.

Furuvik oli Furuhjelmin suvun omistuksessa olettavasti ainakin 1930-luvulle, jonka jälkeen sillä on ollut useita omistajia. Tea osti huvilan Helsingin kaupungilta, joka oli vuokrannut paikan viimeksi Helsinki-Tallinna-seuralle.

Olen nukkunut yhden yön huvilassa. Senkin huoneessa, josta pääsee nopeimmin karkuun, jos tulee kummituksia.

Kaupat tehtyään Tea halusi kuulla, miten Furuvikissa oli ennen eletty ja kutsui paikan entisiä omistajia kylään. Oli kiinnostavaa kuulla yksityiskohtia Furuviikin pihapiiristä. Maakellari, nykyinen grillikatos, oli tehty vanhaan pomminkuoppaan. Se toimi aiemmin jääkellarina, jonne hevoset vetivät säilöön jääkuutioita.

– Joskus pimeinä rauhallisina iltoina pihamaalla kulkiessa lähtee mielikuvitus laukalle. Tulee pohdittua, millaisia ihmiskohtaloita täällä on aiemmin ollut, Anni jatkaa.

Anni valaisee vanhan talousrakennuksen, entisen kanalan ja nykyisen pihasaunan hirsistä kunnostuksen yhteydessä löytyneitä himmeitä tekstin pätkiä, joista vanhimmat ovat luultavasti jopa sadan vuoden takaa.
Pihasaunan ollessa remontissa Furuvikissa löylytellään rantasaunassa.
Vanha rantavaja on muutettu moderniksi rantasaunaksi, josta on upeat maisemat merelle.
Villa Furuvikin ulkoasua ehostettiin kaupungin tultua omistajaksi 1990-luvun alussa. Ulkoverhous ja ikkunat kunnostettiin, pääsisäänkäynnin verannan lattia, portaat ja ulko-ovi uusittiin. Sisäänkäyntiveranta lasitettiin.

Huvila ilmentää oman aikansa huvilarakentamisen ihanteita: avoräystäät ovat sirot, pohjakaava ja julkisivut epäsymmetrisiä, ulkoverhouksen paneloinnissa on vaihtelevasuuntaisuutta.

Tean lempipaikka villassa on yläkerran sviitti. Huoneesta pääsee parvekkeelle, josta avautuu suoraan merimaisema.

– Olen nukkunut yhden yön huvilassa. Senkin huoneessa, josta pääsee nopeimmin karkuun, jos tulee kummituksia, Tea nauraa.

Villan yläkerrassa on kahdeksan huonetta ja koko huvilassa noin 280 neliötä. Alakerrassa on nykyisin yksi iso sali, joka on saanut uuden sinisen sävyn. Siellä kuvattiin kohtauksia elokuvateattereissa nähtävään, Taru Mäkelän ohjaamaan komediaan Täydellinen joulu.

Moni on tullut tarjoamaan apuaan puutarhatöihin, mikä on myös synnyttänyt oman talkooryhmän.

Furuvik on vaatinut riittävästi rohkeutta, hulluutta ja heittäytymistä, sillä rakennukset eivät olleet kovin mairittelevassa kunnossa. Mutta Tea näkee mahdollisuudet. Parhaillaan kunnostetaan talon hormeja. Vanha henki palautuu pala kerrallaan.

– Täytyy hyväksyä keskeneräisyys, vaikka koko ajan kädet syyhyäisi tehdä ja laittaa. Rahaa saa uppoamaan niin paljon kuin löytyy tai haluaa, Tea kiteyttää.

Arki on ylittänyt kaikki odotukset, sillä päivät ovat usein kaikkea muuta kuin harmaita. Päivä on suorastaan tylsä, jos ei tapahdu mitään erityistä. Pihalla on nähty niin kettu kuin erään firman juhlissa alpakkakin. Yhtenä päivänä tv-kamera kuvasi painepesurilla pestävää Aku Hirviniemen ahteria. Paikasta on on tullut suosittu kuvausmiljöö.

Puhelinsoitto saattaa muuttaa päivän kulun, sillä Furuvikissa eletään hetkessä. Arki on vähemmän ryppyotsaista mutta sitäkin enemmän yhteisöllistä. Joskus ohikulkijoitakin pyydetään kahville tai rantasaunan jälkilöylyihin. Moni on tullut tarjoamaan apuaan puutarhatöihin, mikä on myös synnyttänyt oman talkooryhmän.

– Täällä ollaan kuin yhtä perhettä, Tea kuvailee.

Julkaistu: 22.1.2020
Kommentoi »