Viisikymppinen Mari jätti päivätyön toimistossa ja perusti kukkakaupan: ”Muutokseen ei tarvita supervoimia tai rohkeutta, vaan päätös”
Turkulainen Mari Helkiö-Heinonen vaihtoi viisikymppisenä toimistotyönsä puutarha-alan opintoihin ja yrittäjyyteen. Uusi ala löytyi puolivahingossa, vaikka sekä kukat että yrittäjyys ovat kiinnostaneet Maria aina.
Jos en saa perustaa kukkakauppaa juuri tähän, en perusta sitä ollenkaan. Niin Mari Helkiö-Heinonen, 55, ajatteli, kun astui tyhjään liiketilaan Turun Kakolanmäellä. Historialliselta vankila-alueelta löytyi soppi, jossa oli paksut kiviseinät ja luonnetta. Mari ihaili liiketilan korkealle kurottelevaa valkoiseksi rapattua kattoa.
”Näin heti mielessäni kukat keskellä tilaa ja kattokruunun niiden yllä”, Mari kertoo.
Oli kevättalvi 2025. Pari vuotta aikaisemmin Mari oli päättänyt vaihtaa alaa. Nyt puutarha-alan opintojen loppusuora häämötti, ja oli tullut aika ottaa seuraava loikka ja ryhtyä yrittäjäksi.
Huhtikuussa Kukkahuone Kuunliljan ovet avautuivat. Heti ensimmäisenä päivänä lähellä asuva rouva toi Marille kukkavillasukat.
”Hän kertoi ilahtuneensa kukkakaupasta. Minua oli odotettu tänne. Voiko mikään lämmittää mieltä enemmän?”
”Moni sanoo, että voi kun uskaltaisi itsekin. Mielestäni muutokseen ei tarvita supervoimia tai rohkeutta, vaan päätös.”
Asiakkaat ovat ihastelleet paitsi kukkia myös uskallusta. Kun kukkakauppias kertoo vaihtaneensa alaa viisikymppisenä, moni huokaa, miten rohkea hän on. Samalla on saanut kuulla asiakkaiden haaveista. Yksi unelmoi uudesta urasta, toinen käsityöliikkeen perustamisesta.
Mari ei pidä itseään erityisen rohkeana.
”Moni sanoo, että voi kun uskaltaisi itsekin. Mielestäni muutokseen ei tarvita supervoimia tai rohkeutta, vaan päätös.”
Vuonna 2023 Mari päätti, että entinen työura päättyy ja tilalle tulee jotain uutta.
Paperinpyörittely saa riittää
Ennen alanvaihtopäätöstä tuli kyllästyminen. Mari valmistui vuonna 1994 yo-merkonomiksi ja työskenteli lähes kolmenkymmenen vuoden ajan johdon assistenttina eri yrityksissä. Viimeisimmässä työpaikassaan Mari teki hallinnon assistentin töitä, pääasiassa henkilöstö- ja taloushallinnon tehtäviä.
”Olin työyhteisön yleismies jantunen, jolta saattoi tulla kysymään mitä vain. Parasta oli, että aamuisin ei koskaan tiennyt, mitä päivä toisi tullessaan.”
Marista alkoi kuitenkin tuntua, että työ ei tarjonnut enää uutta. Viimeinen niitti oli, kun työpaikalla koittivat epävakaat ajat. Mari joutui lomautetuksi. Turbulenssia oli ollut jo jonkin aikaa, joten hän mietti, jaksaako jäädä katsomaan tilanteen kehittymistä vai keksiikö jotain muuta.
”Olin jo parin vuoden ajan hakenut alani avoimiin työpaikkoihin, mutta hakemuksissa ei ollut enää sydän mukana. Siitä tiesin, että muutoksen piti olla jotain isompaa.”
Aluksi Mari pohti, pitäisikö tutkinto päivittää tradenomiksi tai keskittyä tarkemmin johonkin aihepiiriin, esimerkiksi taloushallintoon.
”Mutta olin jo käynyt koulutuksia ja tuunannut työnkuvaani niin pitkälle kuin saatoin. Alkoi tuntua siltä, että paperinpyörittäminen oli nähty.”
Lomautuksen aikana Marin Facebook-syötteeseen alkoi ilmestyä mainoksia ammattiopisto Livian kukka- ja puutarha-alan osatutkinnosta. Seitsemän kuukautta kestävä osatutkinto valmisti alan perusteisiin. Tutkinnon jälkeen olisi mahdollista edetä ammattitutkinto-opiskelijaksi.
Kun Mari näki mainoksen ensi kertaa, hän tuskin noteerasi sitä. Toinen kerta sai hänet lukemaan koulutuksesta tarkemmin. Kolmannella kerralla Mari hoksasi, että uusi ala oli ilmiselvä. Hänhän oli aina rakastanut kukkia ja viherkasveja. Mari oli myös jonkin aikaa myllännyt omakotitalonsa puutarhaa uusiksi. Edellisten omistajien vaalima nurmikko sai väistyä puiden ja pensaiden tieltä.
”Jo nuorena ostin usein kukkia. Saatoin käyttää viimeiset rahat näyttävään kukkakimppuun, jos olin menossa jonkun luo kylään.”
Silloin Mari päätti hypätä.
”Olin kuvitellut, ettei minulle jäisi enää tässä iässä mitään mieleen. Olikin mahtavaa huomata, että muistan lukemani ja opin!”
Olenko tullut taivaaseen?
Opintojen ensimmäiset pari viikkoa Marin selkä oli jumissa. Vuosikymmenien istumatyön jälkeen koko koulupäivä liikkeellä tuntui kropassa. Oppiminen vei kuitenkin mukanaan ja keho tottui.
Aamuisin Mari avasi floristiikkatalon ovet ja veti sieraimet täyteen kukkien tuoksua.
”Ajattelin, että olen taivaassa.”
Opinnot alkoivat perusteista. Mari oppi, miten kukat saadaan kauppakuntoon ja kuinka kimppuja sidotaan. Ensimmäiset kimput olivat liiankin runsaita, sillä Mari halusi käyttää mahdollisimman paljon eri kukkia. Hän ihastui erityisesti värisafloriin, oranssiin ohdakekasviin, jota hän sitoi jokaiseen harjoittelukimppuunsa.
Marin ryhmä oli täynnä innostuneita aikuisopiskelijoita, 30–60-vuotiaita, joilla oli jo työelämää takanaan. Välillä he eivät malttaneet lähteä kukkien äärestä edes lounastauolle.
”Opettaja joutui sanomaan, että hän lukitsee nyt ovet ja te tulette vasta tunnin päästä takaisin.”
”En ajattele, että epäonnistuisin, jos menettäisin kukkakauppani. Se olisi ollut epäonnistuminen, jos en olisi koskaan yrittänyt.”
Tenttejä varten piti opetella tunnistamaan leikkokukkia ja viherkasveja sekä osata kasvien tieteelliset nimet ulkoa. Mari keksi erilaisia muistisääntöjä. Esimerkiksi vahamyrtti, chamelaucium uncinatum, muistui mieleen Harry Pottereiden avulla. Kirjassa kun oli Murjottava Myrtti, ja uncinatum kuulosti loitsulta.
Marin puoliso kuulusteli nimiä ennen kokeita.
”Olin kuvitellut, ettei minulle jäisi enää tässä iässä mitään mieleen. Olikin mahtavaa, kun huomasin, että muistan lukemani ja opin!”
Heti ensimmäisellä kurssilla Mari päätti, että jatkaa puutarhurin tutkintoon. Hän tiesi myös, mihin opinnoillaan tähtäisi. Hän perustaisi kukkakaupan.
”Olin aina ajatellut, että olisi kiva kokea yrittäjyys. Tein jopa merkonomin tutkinnon lopputyöni yrittäjyydestä vuonna 1994. Meni 30 vuotta, että toteutin haaveeni.”
Ainakaan ei kaduta
Mari kertoi suunnitelmastaan puolisolle. Opinnot ja yritys tarkoittivat sitä, että kahden aikuisen talous olisi kahden vuoden opintojen ajan tiukalla.
Puoliso kannusti tavoittelemaan unelmaa. Hän huomasi, että Mari tuli koulusta kotiin silmät loistaen.
”Puhuin kuin papupata. Hän näki, että olin täynnä intoa ja ilmeisesti nautti siitä niin paljon, ettei miettinyt, mitä taloudellisesti tapahtuu.”
Koska Mari oli lomautuksensa vuoksi työtön työnhakija, hän sai silloisen TE-toimiston päätöksellä opiskella uuden tutkinnon työttömyyskorvauksella. Lisäksi opintoihin kului säästöjä.
Kaikilla ei ole samanlaista mahdollisuutta alanvaihtoon. Siksi Mari ajattelee, että lakkautetun aikuiskoulutustuen tilalle olisi hyvä saada korvaava järjestelmä. Elämä kun voi vuosikymmenien aikana muuttua paljonkin.
”Tulee lomautuksia, irtisanomisia ja muita muutoksia. Ehkä ei ole enää samassa kunnossakaan kuin parikymppisenä. Silloin on pakko keksiä itselleen uusi ammatti. Kaikilla ei ole säästöjä vuosien opiskeluja varten.”
Mari ehti opiskella uutta alaansa puoli vuotta ennen kuin uskalsi kertoa alanvaihdostaan perheensä ulkopuolisille. Mari mietti, mitä muut mahtavat hänen suunnitelmistaan ajatella. Lopulta hän päätti, ettei muiden mielipiteillä ollut merkitystä. Elämänmuutos joko onnistuu tai sitten ei.
”En koe, että epäonnistuisin, jos menettäisin kukkakauppani. Se olisi ollut epäonnistuminen, jos en olisi koskaan edes yrittänyt.”
Stressin oireet katosivat
Kukkakaupan kattokruunun alla hehkuvat neilikat. Niitä Mari ei aikaisemmin voinut sietää, koska 1980-luvulla neilikkakimppuja oli kaikkialla.
Opintojen alussa hänen mielipiteensä neilikoista muuttui täysin. Sitkeä kukka kestää maljakossa pitkään ja sitä saa kaikissa sateenkaaren väreissä.
”Neilikka on todellinen kukkakauppiaan ystävä.”
Kasvien kanssa työskentely rauhoittaa kehoa ja mieltä. Mari koki sen itse opintojen aikana.
”Minulla oli ollut pitkään fyysisiä oireita ja stressiä. Opintojen alettua ne katosivat. Lihakset tekivät työtä eri tavalla kuin aiemmin ja väsymys oli erilaista, koska työskentely ei ollut pelkkää seisomista vaan myös esimerkiksi nostelua.”
Haastattelun aikana kukkakauppias siistii tukusta hakemiaan leikkokukkia myyntikuntoon. Marin suosikkikukan jaloleinikin kausi on alkamassa. Niitä Marilla oli hääkimpussaan vanhan roosan ja persikan sävyissä, ruusujen rinnalla.
Kukkakauppa on ollut koko perheen projekti. Puoliso on rakentanut liikkeen myyntitiskin. Poika kävi asentamassa kylmäkaapin. Tytär on auttanut markkinoinnin ja sosiaalisen median kanssa.
Yrittäjyyden aikana Mari on ymmärtänyt, että huomista ei tarvitse pelätä. Vastaan on tullut monta hetkeä, kun on täytynyt voittaa epävarmuutensa. Esimerkiksi erilaisten sovellusten ja järjestelmien, kuten Woltin, eKukan ja Tiktokin käytössä on ollut paljon opiskeltavaa.
Vaikka yksi unelma on saavutettu, Mari haluaa yhä kokeilla rajojaan. Tammikuussa hän osallistuu Turun häämessujen hääkimppukilpailuun. Ennen sitä on edessä ensimmäinen joulusesonki.
”Olen ylpeä itsestäni. Pikkuisen epäsuomalaisesti voin taputtaa itseäni olkapäälle. Että ihan hyvin tehty.”
Marin vinkit alanvaihtoa pohtivalle
1. ”Huomaa, että muutos ei vaadi erityisiä supervoimia tai rohkeutta. Se vaatii vain päätöksen. Vaikka arjessa saatan olla muutosvastarintainen, isoja päätöksiä olen valmis tekemään ja menemään elämässä eteenpäin.”
2. ”Älä jää odottamaan, että muut tekevät päätöksiä puolestasi. Ota elämäsi ohjat ja keksi itse, mitä aidosti haluat tehdä seuraavaksi. Lähdin opiskelemaan uutta sen sijaan, että olisin jäänyt katsomaan, mitä vanhalla työpaikallani seuraavaksi tapahtuu.”
3. ”Alanvaihto voi pelottaa. Muista, että pelko on vain tunne, kuten ilo tai suru. Se ei estä toimimasta. Minuakin pelotti, kunnes ymmärsin, että maailmassa on paljon pelottavampiakin asioita kuin alanvaihto.”
