Kasvit ovat parasta pihatekniikkaa. Niiden avulla torjut ilmastonmuutosta ja edistät monimuotoisuutta. Kasvit sitovat ja varastoivat hiiltä, tuottavat maaperää rikastavaa biomassaa ja pitävät yllä mikrobien toimintaa. Kasvit peittävät, puolustautuvat, hengittävät, haihduttavat, keräävät ravinteita ja tulevat itse syödyksi. Kasvit ovat pullollaan loistavia ominaisuuksia ja siksi usein paras vaihtoehto.

Mitä enemmän kasveja istutat puutarhaasi, sitä suuremmat ovat hyödyt. Synnytä itseään ruokkiva kierre: suosi kerroksellisuutta, monilajisuutta ja eri-ikäisiä yksilöitä. Anna kuolleen kasviaineksen lahota maassa, jotta hajottaja­eliöt voivat varastoida kasveihin sitoutuneen hiilen maaperään.

Kaadettiinko tontilta puu? Jääkö varvikko laatoituksen alle? Mieti, voitko korvata kadonnutta kasvillisuutta pihan toisessa kohdassa. Kompensoi kadonnut vihreä: istuta uusi puu ja siirrä kasveja turvaan rakentamisen tieltä. Pyri säilyttämään pihan kasvillisuus monipuolisena. Säästä myös alkuperäisiä luonnonlajeja, ne ovat paikan vanhimpia asukkaita.

Leikattavat kuusiaidat tai vapaasti kasvavat pensasaidanteet ovat tuttuja raja-aitoina. Kevytrakenteisemmat elävät seinät ja tilanjaon täsmäratkaisut syntyvät monivuotisista köynnöksistä. Villiviini ja humala peittävät reippaasti suurenkin seinäkkeen, kärhöt ja köynnöspinaatti sopivat pienempään tarpeeseen. Vai kasvattaisitko koripajusta punotun seinämän?

Vierivän rinteen saa kuriin yhdistämällä tukirakenteisiin voimakasjuurisia ja nopeakasvuisia, maata sitovia lajeja. Yksivuotiset palkokasvit auttavat alkuun, pitempiaikaiseksi avuksi soveltuvat tiheä- ja topakkajuuriset pensaat. Hyviä maansitojia ovat esimerkiksi vaatimattomat lännenheisiangervo, lumimarja ja taikinamarja. Kaikki kolme pensasta kestävät hyvin alasleikkauksen muutaman vuoden välein ja uusiutuvat sen jälkeen nopeasti.

Voimakaskasvuiset raunioyrtit ovat varsinaisia ravinnepakkauksia, jotka sopivat etenkin kaliumsyöpön tomaatin omavaraiseksi lannoitteeksi. Silppua lehdet ja sekoita kasvualustan pintakerrokseen tai liota lehtiä vedessä muutaman viikon ajan ja kastele seoksella, joka on laimennettu vedellä 1:10. Raunioyrtit leviävät hanakasti, älä päästä niitä karkaamaan luontoon.

Paahteisen päivän paras paikka löytyy varjosta. Vihreät päivänvarjot ja katokset taas löytyvät sopivasti varjostavista lajeista. Sateenvarjojalavan leveä latvus on kuin tehty päivätorkkujen suojaksi ja perinteinen ympyrän muotoon istutettu syreenimaja vehreän vilpoisaksi kahvittelupaikaksi. Suuren kuusen alaoksia poistamalla saa varjopaikan suojaisen metsämajan tunnelmalla.

Suuri koivu tarvitsee vettä noin 500 litraa päivässä, mutta myös muut lehtipuut ovat reippaita veden käyttäjiä. Mitä kookkaampi yksilö ja mitä isompi lehtien pinta-ala, sen suurempi on veden tarve. Kosteiden painanteiden kuivatukseen soveltuvat parhaiten lajit, joiden juuristo sietää maaperän märkyyttä. Voimakasrakenteinen vuorijalava sekä nopeakasvuinen tervaleppä kestävät molemmat jopa ajoittaista seisovaa vettä. Myös kanukat viihtyvät varpaat vedessä.

Kasveilla on keinonsa selvitä tuholaisten hyökkäyksistä. Ota viljelyksillä käyttöön kasvien omat konstit. Houkutuskasvit vetävät tuholaisia puoleensa magneetin lailla, jolloin satoa tuottavat lajit saavat kasvurauhaa. Kaalien joukossa kasvava keltasinappi houkuttaa kaalikoita, kiinankaali taas vetää puoleensa kaalikärpäsiä. Poista tuholaisten valtaamat houkutuskasvit, kun hyönteiset ovat toukkavaiheessa.

Karkotuskasvit harhauttavat ja karkottavat tuholaisia. Etenkin monet voimakastuoksuiset yrtit tai yrteistä valmistetut uutteet sekoittavat lentävien hyönteisten hajuaistimukset. Silppua nostettujen valkosipulien varret hajuverhoksi porkkanoiden ympärille eksyttämään porkkanakärpäsiä. Istuta tomaattia ja koristetupakkaa lehtikaalien väliin. Karkota papukirvat basilikalla ja kyntelillä, kaalikoit timjamilla ja salvialla.

Umpikujakasvit pysäyttävät tuholaisen kehityksen. Luonnonvarainen peltokanankaali on kaalikoille vastustamaton, mutta tuhoisa umpikuja. Peltokanankaalin lehdille munitut kaalikoin munat eivät ehdi aikuisiksi, sillä lehtien korkea saponiinipitoisuus tappaa kehittyvät toukat. Eniten saponiinia on nuoressa kasvustossa.

Puhdistuskasvit sisältävät aineita, jotka tuhoavat maasta sienitauteja. Kylvä maata puhdistavaa sinappikaalia, retiisiä tai sareptansinappia varhain keväällä tai heti sadonkorjuun jälkeen. Silppua nuori kasvusto ja muokkaa se maan pintakerrokseen.

Petohyönteisten herkkulajit lisäävät tuholaisten luontaisten vihollisten määrää. Säilytä pihallasi luonnonkasveja tai perusta aurinkoiseen kohtaan kukkiva petopenkka, joka tarjoa suojaa ja ruokaa kukkakärpäsille, harsokorennoille ja loispistiäisille. Yksivuotiseen petopenkkaan sopivat esimerkiksi tilli, fenkoli, auringonkukka, kehäkukka, hunajakukka, ruiskaunokki ja tattari. Monivuotisen kasvuston saat lisäämällä joukkoon muun muassa ahdekaunokkia, tulikukkaa tai pietaryrttiä. Puuvartisista lajeista hyödyllisten petopunkkien isäntäkasveja ovat esimerkiksi tammi, pihlaja, raita ja pähkinäpensas.

Kumppanuuskasvit auttavat vieruskaveriaan. Sipulien sekaan istutetut samettikukat erittävät juuristostaan aineita, jotka kirittävät sipulin kasvua. Hernekasvien sitomasta typestä riittää kaverille vielä seuraavana vuonna. Hyödynnä ravinnevarasto ja kasvata hernepenkin paikalla ensi kesänä kurpitsaa, selleriä tai muita runsaasti typpeä vaativia lajeja.

Valitse puutarhasi olosuhteisiin sopivia lajeja, niin voit vähentää kastelua, lannoitusta ja muuta hoitoa.

Suosi lähitaimistoja ja lähellä kasvatettua. Kerää itse siemeniä, vaihda kasveja muiden kanssa ja kasvata omia taimia. Pidä yllä paikallista kasvikulttuuria ja sen ominaispiirteitä.

Nurmikon leikkaaminen kuluttaa energiaa tavalla tai toisella. Kelpuuta käyttöpihan vihertäjäksi nurmiseoksen sijaan tallausta kestävä ja kukkiva kasvimatto. Maton peruskuteiksi sopivat perinteiset matalakasvuiset pihalajit: pihatatar, piharatamo ja pihasaunio. Ripottele väripilkuiksi rönsy­akankaalia, kaunokaista ja syysmaitiaista. Hopeista hohdetta tuo maata pitkin suikertava ketohanhikki.

Vuosia tai vuosikymmeniä pihalla viihtyneet puutarhakasvit ovat merkki sopeutuvuudesta, sitkeydestä ja usein myös helppohoitoisuudesta. Tavallisetkin lajit ovat arvokas resurssi, johon on myös tallentunut oman pihan historiaa. Aina ei tarvita uutta, retroilu ja kohtuusajattelu toimivat hyvin myös puutarhassa.

Anna kasvillisuuden kehittyä olosuhteiden mukana. Salli sammalen syrjäyttää nurmiheinä kosteassa varjopaikassa. Älä korvaa perennaryhmän kuolleita kasveja samalla lajilla, vaan anna paremmin menestyvien lajien vallata tyhjäksi jäänyt tila. Tarkkaile, miten eri lajit käyttäytyvät ja anna kasvien etsiytyä paikkoihin, joissa ne viihtyvät.