Milja hurahti yltäkylläisesti kukkiviin ja reheviin viinikärhöihin, joiden hoidossa yksi asia on korvaamattoman tärkeä

Milja, mikä sai sinut ihastumaan viinikärhöihin?

Reilut 20 vuotta sitten kuuntelin hortonomi Börje Frin luentoa kohopenkeistä ja kärhöistä ja oivalsin, että kärhöjen hoito ei taidakaan olla niin vaikeaa kuin olin luullut. Aloitin loistokärhöistä ja vasta vuosia myöhemmin tutustuin tarhaviinikärhöihin (Clematis Viticella-Ryhmä). Huomasin niiden olevan loistokärhöjä rehevämpiä ja runsaskukkaisempia. Viinikärhöt ovat myös helppohoitoisia, terveitä ja takuuvarmoja kukkijoita.

Voimakaskasvuiset kärhöt vaativat tukevat köynnöskehikot. Taustalla kukkii tarhaviinikärhö ’Madame Julia Correvon’, joka sopii valkokukkaisen lumikärhön kaveriksi – jokin hillittykasvuisempi lajike jäisi sen jalkoihin. Kaksikon oikealla puolella ovat tähtikärhö ja ’Alba Luxurians’ -tarhaviinikärhö.

Milja luottaa riittävään kasteluun ja lannoitukseen kärhöjen kukittamisessa. Kuvassa ’Alba Luxurians’ -tarhaviinikärhö ja liilakukkainen ’Rubromarginata’-tähtikärhö.

Reheväkasvuinen tarhaviinikärhö ’Madame Julia Correvon’ kasvaa 2,5 metrin korkuisessa harjateräsverkossa.

Mitä kasveja puutarhassasi kukkii samaan aikaan viinikärhöjen kanssa?

Muita romanttisia kasveja, kuten hortensioita, syysleimuja, salkoruusuja ja tietenkin toisia kärhölajeja. Naapurini lapsenlapsi sanoi kukkia katsoessaan, että tämä on kuin prinsessan piha.

On ihanaa, kun puutarhassa on loppukesälläkin näyttäviä kukkijoita. Viinikärhöjen kukinta alkaa heinäkuun puolivälissä ja jatkuu syyskuulle saakka, joskin paras kukinta-aika on yleensä elokuun puolivälistä elokuun loppuun.

Mikä on loisteliaan kukinnan salaisuus?

Kesät ovat nykyisin kuivia, joten olen joutunut kastelemaan kärhöjä jonkin verran. Riittävä vedensaanti on korvaamatonta niiden kukinnalle. Keväisin sirottelen kasvien ympärille kananlantaa, joka saa ne hyvään kasvuun. Jos sadetta ei ole tulossa, kastelen maan lannoituksen jälkeen.

Viinikärhöt kasvavat komeimmiksi multavassa, ravinteikkaassa ja vettä pidättävässä maassa. Tonttini hiekkainen maaperä on sellaisenaan liian karua kärhöille. Olen kaivanut nurmikkoa vähitellen pois, möyhentänyt maan kunnolla ja lisännyt savea ja hiekkaa sisältävää multaa parinkymmenen sentin paksuudelta. Istutusmontun pohjalle viskelen kompostoitua hevosenlantaa, jonka päälle lisään multaa.

Olen alkanut käyttää myös luujauhoa, jonka vaikutus on pitkäkestoinen. Lisään sitä istutuskuoppaan ja myöhemmin peittelen köynnösten ympärille tehtyihin monttuihin vähintään 10 sentin syvyyteen.

Kerrannaiskukkainen ’Purpurea Plena Elegans’ on yksi Miljan luottolajikkeista. Tarhaviinikärhöihin kuuluva lajike kukkii upeasti ja pitkään joka kesä.

’Alba Luxurians’ ja salkoruusu tukeutuvat samaan metallikaareen. Valkokukkainen lajike kasvaa tarhaviinikärhöksi melko hillitysti.

Miljan puutarhassa kasvaa useita upeita kukkijoita pioneista kurjenpolviin. Hortensian edessä hehkuvat ’Polish Spirit’ -tarhaviinikärhö ja ’Arabella’-tarhakellokärhö. Kiven päällä kiipeilee tarhaviinikärhö ’Etoile Violette’.

Miten tuet kärhöjäsi?

Osa kärhötuistani on ostettu valmiina, mutta suuri osa on vävyni tekemiä. Rehevät viinikärhöt, kuten ’Madame Julia Correvon’ ja ’Purpurea Plena Elegans’, vaativat vankat tuet. Vävyni teki niille noin 2,5 metrin korkuiset telineet tukevasta raudoitusverkosta. Osa köynnöksistä kasvaa raudoitusverkosta tehdyissä kaarissa. Olen hyödyntänyt köynnöstuissa myös vanhoja sohvan jousia ja muuta kierrätystavaraa sekä virittänyt reilun metrin korkuisen kiven päälle kanaverkon, jota vasten kiipeilee useita lajikkeita.

Kanaverkko auttaa kärhöjä kiipeilemään kiven päälle. Reilun metrin korkuisen lohkareen ympärille on istutettu useita lajikkeita.

Vaativatko viinikärhöt leikkausta?

Viinikärhöt kukkivat saman vuoden versoilla, joten katkaisen useimpien kasvien varret jo syksyllä tai alkutalvella. Joidenkin tuuheiden kärhöjen leikkaamisen jätän kevääseen, jotta linnuille jää talveksi suojaa. Täällä lentelee talitinttejä, jotka syövät kärhöjen siemeniä.

Keväällä kärhöt lähtevät kasvuun ennemmin tai vähän myöhemmin. Niiden kanssa pitää olla kärsivällinen. Kärhöillä on myös se erikoinen piirre, että ne saattavat huilia vuoden. Tällöin ne eivät lähde keväällä kasvuun, mutta kasvavat ja kukkivat seuraavana kesänä normaalisti.

Mistä muista kärhöistä pidät?

Ihana kärhö on seitsemän vuotta sitten istuttamani ’Rubromarginata’-tähtikärhö, joka on viini- ja tuoksukärhön risteytys. Se on perinyt viinikärhöltä rehevyyden ja runsaan kukinnan. Lajike avaa elo–syyskuussa tuhansia liilanvalkoisia pikkukukkia, jotka tuoksuvat makealta karvasmantelilta.

Kun viinikärhöt kukkivat upeasti ja ’Rubromarginatan’ mantelinen tuoksu leviää terassille tuulen mukana, voiko puutarhaihminen sen enempää toivoa.

’Rubromarginata’ -tähtikärhö (Clematis × triternata) on viini- ja tuoksukärhön risteymä. Se avaa massoittain siroja kukkia, jotka tuoksuvat mantelilta.

Sulatusteknikalla tehdyt lasityöt ovat Miljalle puutarhanhoidon lisäksi rakas harrastus. Vasemmalla köynnöstää keijunmekko, mosaiikkiruukussa kukkii daalia.

7 Miljan tarhaviinikärhöä

1. ’Purpurea Plena Elegans’

Suosittu, yli sadan vuoden ajan puutarhoissa kasvatettu lajike, jonka kukat ovat kerrannaiset. Menestyy kasvuvyöhykkeillä I–V.

2. ’Polish Spirit’

Lajikkeen kukat ovat upean violetit, ja niiden keskellä erottuvat koristeelliset keltaiset heteet. I–III(–IV).

3. ’Krakowiak’

Puolalaisen lajikkeen terälehdet ovat kaksiväriset. Kukan halkaisija on 5–8 senttiä. I–IV.

4. ’Etoile Violette’

Lajike kukkii aina runsaasti ja pitkään, viikkokaupalla. Kukan halkaisija on 5–8 senttiä. Klassikkolajike on vuodelta 1885. I–V.

5. ’Alba Luxurians’

Nopeakasvuinen ja kestävä lajike. Vasta avautuneet kukat vihertävät kauniisti. Kukat ovat 5–9-senttisiä. I–V.

6. ’Blue Angel’

Lajikkeen kukissa on erikoinen laventelinsininen sävy. Ehtii kukkaan ensimmäisenä tarhaviinikärhöistä. Isot kukat ovat halkaisijaltaan noin kymmensenttisiä. Myydään usein loistokärhönä. I–V.

7. ’Madame Julia Correvon’

Voimakaskasvuisen ja runsaskukkaisen lajikkeen kukat ovat hehkuvan karmiininpunaiset. Kukat ovat halkaisijaltaan 5–10-senttisiä. Ranskalainen lajike on peräisin 1800-luvun lopulta. I–IV(–V).