Viidakko keskellä maalaismaisemaa – englantilaispuutarha oli unohduksissa lähes sata vuotta, kunnes se löydettiin ja kunnostettiin loistoonsa
Lounais-Englannin Cornwalliin kätkeytyy kadonnut ja löydetty satujen puutarha, jossa eksoottiset kasvit kukoistavat. Heliganin kunnostus takaisin loistoonsa 1990-luvun alussa oli Euroopan suurin puutarharestaurointiurakka.
Keskellä perienglantilaista, kumpuilevaa maalaismaisemaa odottaa yllätys – tiheä sademetsä, jossa monikerroksinen kasvillisuus, korkeat saniaispuut ja trooppiset kasvit luovat ainutlaatuisen ja lähes epätodellisen vehreän keitaan. Tämä taianomainen viidakko – The Jungle – on osa noin 80 hehtaarin kokoista Heliganin puutarhaa (The Lost Gardens of Heligan), jossa aika tuntuu pysähtyvän.
Cornwallissa sijaitseva Heligan on yksi Englannin kuuluisimpia puutarhoja, jossa vierailee vuosittain yli 350 000 kävijää. Sen tarina on kuin sadusta. 1700-luvulla äveriään Tremaynen perheen toimesta perustettu puutarha kukoisti yli 200 vuotta. Viktoriaaniset aristokraatit olivat kiinnostuneet eksoottisista kasveista ja erikoisuuksista, ja myös Heliganin tiluksilla kasvatettiin tavallisten hyötykasvien lisäksi harvinaisuuksia, kuten banaaneja ja ananaksia. Puutarhan taru päättyi ensimmäiseen maailmansotaan, kun suurin osa sen työväestä kaatui taisteluissa. Heligan unohtui lähes sadaksi vuodeksi ja villiintyi täysin, kunnes sen lähellä sijaitsevan kuuluisan Eden-kasvihuoneprojektin perustaja Tim Smit lähes sattumalta löysi puutarhan. Heliganin kunnostus takaisin loistoonsa 1990-luvun alussa oli Euroopan suurin puutarharestaurointiurakka.
Kosteus tuntuu kasvoilla, ja ilmassa on keltamajavankaalin rikkimäistä tuoksua. Tuulen havina korkeiden bambujen seassa vie ajatukset japanilaiseen puutarhaan, joka sijaitsi alun perin viidakkopuutarhan paikalla. Alkuperäisestä puutarhasta muistuttavat vanhojen saniaispuiden ja alppiruusujen lisäksi myös alueen neljä pientä lampea, jotka seuraavat toisiaan laakson läpi laskevan puron yhdistäminä. Voi hyvin kuvitella, kuinka Heliganin rappion aikaan isot gunneran lehdet ja valtavat saniaiset loivat mystisen, viidakkomaisen tunnelman. Paikalliset asukkaat alkoivatkin kutsua laaksoa viidakoksi.
Restauroinnin aikana japanilaista puutarhaa ei palautettu ennalleen, vaan puutarhurit ja suunnittelijat halusivat säilyttää luonnon villin ja hallitsemattoman luonteen. Viidakon henki ohjasi kasvivalintoja, ja alueella pyrittiin jäljittelemään tropiikin tiheää ja monikerroksista kasvillisuutta. Tämä kerroksellisuus luo puutarhaan aidon sademetsän tuntua ja tarjoaa samalla suojaa ja elinympäristöjä monille eläinlajeille, kuten punarinnalle, haikaralle, kuningaskalastajalle ja tornipöllölle, perhosista esimerkiksi etelänpäiväkiitäjälle sekä saukolle ja mäyrälle.
– Vaikka taustalla on tarkkaa suunnittelua, tarkoituksenamme on hoitaa puutarhaa niin, ettei sitä huomaa hoidettavan. Annamme esimerkiksi kaatuneiden puiden jatkaa elämäänsä alustana muulle kasvustolle. Olemme onnistuneet työssämme, jos viidakko näyttää luonnontilaiselta, puutarhuri Tony Trigham kertoo.
Viidakkopuutarhan suunnittelussa ilmasto-olosuhteita on hyödynnetty taitavasti. Alhaalla laaksossa lämpötila on noin viisi astetta muuta puutarhaa lämpimämpää, ja pienilmasto on mahdollistanut hedelmiä tuottavan banaanin, australianwollemian ja monien muiden sellaisten kasvien menestymisen, jotka muutoin eivät viihtyisi Britannian leveysasteilla.
– Yksi täällä työskentelyn hienoimpia puolia on se, että olen nähnyt uusien kasvien kasvun ja puutarhan muutoksen. Alkuperäisiä kasveja kun on jäljelle vain vähän, Tony sanoo.
Kun vierailemme puutarhassa toukokuun alussa, karhunlaukka ja alppiruusut ovat kukassa, mutta hallitseva väri on vihreä kaikissa sen upeissa vivahteissa. Syksyllä laakson rinteitä kaunistavat hempeät inkiväärililjat ja monivivahteiset ruskan sävyt. Talvella viidakosta vastaava kolmen hengen puutarhuritiimi suunnittelee ja valmistelee kesän katselupisteitä ja uusia polkuja.
– Joka kevät avaamme uusia katselupaikkoja ja annamme vanhojen kasvaa umpeen. Puutarha elää jatkuvasti ja haluamme, että vierailijat pääsevät näkemään ja kokemaan sen, minkä mekin, sanoo Tony.
– Kun aloitin täällä 25 vuotta sitten, yleisöllä ei ollut lainkaan pääsyä alas laakson pohjalle. Vuosien varrella olemme avanneet useita polkuja vierailijoiden tutkittavaksi.
Ympäri vuoden avoinna oleva viidakko kattaa yli kolmen hehtaarin alueen. Useat polut risteilevät sen halki, mutta pääasiallinen kulkureitti on laakson molemmilla puolilla kulkeva kävelytie. Puutarhan suunnittelussa on otettu huomioon, että kävijät voivat nauttia rauhasta juurikaan näkemättä muita ihmisiä. Yksi erityisistä poluista, joka kannattaa etsiä, on äskettäin yleisölle avattu Tresederin portaat. Tämä varjoisa polku vie alas laaksoon, jota ympäröivät upeat vanhat saniaispuut. Paikka on saanut nimensä cornwallilaisesta taimitarhasta, joka toimitti Heliganiin ensimmäiset saniaispuut yli 120 vuotta sitten. Tresederin taimitarha on yhä toiminnassa ja juhli äskettäin kaksisataavuotista taivaltaan.
Puutarhan tulevaisuuden haasteet liittyvät ennen kaikkea ilmastonmuutokseen. Vaikka paikan pienilmasto on eduksi monille trooppisille kasveille, ilmaston ääri-ilmiöt, kuten poikkeuksellisen kylmät talvet tai kuivat kesät, voivat uhata herkkää ekosysteemiä. Lisäksi vieraslajien sekä kasvitautien ja -tuholaisten leviäminen on jatkuva huolenaihe.
Heliganin pääpuutarhuri Nicola Bradley kertoo, että suunnitelmissa on lisätä entistä enemmän lajien moninaisuutta ja luoda kasveille uusia elinympäristöjä.
– Haluamme kehittää puutarhaa Tremaynen suvun kokeilunhaluisessa hengessä, mutta ekologisesti kestävällä ja puutarhan menneisyyttä kunnioittavalla tavalla. Viidakon on tarjottava elämyksiä. Se saa olla muuta puutarhaa innovatiivisempi ja dramaattisempi.
Lisätietoa: heligan.com/explore-heligan/gardens/jungle
