Ninan kasvimaalla ei näy koskaan paljasta multaa: ”Kun maa on terve ja monimuotoinen, kasvitkin pysyvät terveinä”
Nina Långstedtin tärkein viljelymenetelmä on se, että maata ei jätetä missään vaiheessa paljaaksi. Varsinaisten viljelykasvien lisäksi hän kasvattaa viherlannoitus- ja aluskasveja, jotka peittävät maata ja hoitavat sitä. Viherlannoituskasvit tarjoavat myös syötävää pölyttäjille.
Aivan ensimmäiseksi naksautetaan aivot vähän eri asentoon. Se on Nina Långstedtin neuvo, kun aletaan puhua uudistavasta viljelystä, viherlannoituksesta ja muusta maanhoidosta.
– Jos on tottunut vuosikausia viljelemään perinteisin menetelmin, tätä kaikkea voi olla vaikea sulattaa. Uudistavan viljelyn myötä niin moni asia menee uusiksi. Jos vaikkapa teen jonkin virheen, en voi käyttää kemikaalia sen korjaamiseen, kuten tavanomaisessa viljelyssä, vaan asia pitää ratkaista muulla tavalla. Se on ehkä vähän hankalampaa, mutta tosi paljon mielenkiintoisempaa.
Nina on Inkoossa sijaitsevan Krämarsin tilan seitsemäs viljelijäsukupolvi. Hänen kaudellaan viljatila siirtyi luonnonmukaiseen viljelyyn 15 vuotta sitten. Päätös oli aatteellinen – Ninasta luomu on ainoa mahdollisuus tuottaa terveellistä ruokaa siten, että myös maa ja ympäristö pysyvät terveinä. Peltojen viljavuus säilyy viherlannoituksella ja viljelykierrolla.
Samoilla menetelmillä Nina hoitaa kumpuilevan peltomaiseman laidalle perustettua laajaa kasvimaataan. Siellä hän tosin antaa lisäpotkuksi kasvulle omien kanojen pehkuista syntynyttä kompostia.
Pelloilla kuten kasvimaallakin maa pysyy visusti kasvien peitossa. Nina huomauttaa, että niinhän luonnossakin käy, että kasvit valtaavat nopeasti syystä tai toisesta paljaaksi jääneen maan.
– Jos minä en kylvä johonkin kohtaan jotain, luonto kyllä kylvää. Kylvämällä saan itse päättää, mitä siinä kohdassa kasvaa.
Kasvillisuus suojaa maata liialta auringon kuumotukselta, tuulten kuivattamiselta, sateiden huuhtomiselta ja rikkakasvien röyhähtämiseltä. Tai oikeastaan Nina ei kutsu mitään tiluksillaan kasvavaa kasvia rikaksi. Hänelle ne ovat luonnonkasveja, jotka ovat sattuneet löytämään itselleen sopivan kasvupaikan vaikkapa hänen kasvimaaltaan.
Sitä paitsi rikkakasvit voivat olla hyödyksi. Esimerkiksi ohdakkeella on syvä juuri, joka möyhii maata kuohkeammaksi ja tuo ravinteita muiden kasvien ulottuville. Maan kattaminen on niin tärkeää, että mikä tahansa siinä kasvava on hyväksi.
Kaikki viherlannoituskasvit tarjoavat syötävää pölyttäjille.
Nina kylvää kasveja moneen tarkoitukseen. Varsinaisten viljelykasvien lisäksi hän kasvattaa myös viherlannoitus- ja aluskasveja. Viherlannoituskasvit pitävät yllä tai jopa parantavat maan hyvinvointia ja vähentävät tuholais- ja tautiriskiä. Osa niistä on typensitojakasveja, kuten apilat ja palkokasvit, jotka sitovat maahan ravinteita. Tattari ja muut pitkäjuuriset lajit muokkaavat maata syvältä ja nostavat ravinteita muiden kasvien käytettäväksi. Matalajuuriset lajit taas suojaavat ja kuohkeuttavat maan pintakerrosta.
Kaikki viherlannoituskasvit lisäävät myös maaperän pieneliöstön monimuotoisuutta ja tarjoavat syötävää pölyttäjille. Kun viherlannoituskasvusto muokataan lopuksi maahan, sen eloperäisyys kasvaa. Eloperäinen maa pidättää hyvin vettä ja ravinteita. Nämä ominaisuudet luovat puitteet hyvälle kasvulle, ehkäisevät kuivuutta ja tasaavat lämpötilanvaihteluita.
– Kun maa on terve ja monimuotoinen, kasvitkin pysyvät terveinä, niin se vain menee.
Kaikilla kasveilla on monta tehtävää. Tämän takia viherlannoituskasveja pitäisi kasvattaa yhtä aikaa vähintään viittä erilaista, Nina sanoo.
– Vaikka esimerkiksi apila on mainio maanparantajakasvi, ei se yksinään riitä. Parasta olisi, että viherlannoituskasveja on niin monta, ettei kaikkia lajeja edes muista.
Aluskasvit kasvavat nimensä mukaisesti varsinaisen viljelykasvin alla ja ympärillä. Ne pitävät maan sopivan kosteana ja muhevana. Esimerkiksi kasvimaan kesäkurpitsojen alle Nina on kylvänyt yksivuotisista raiheinästä ja persianapilasta elävän kasvimaton, jolla kesäkurpitsan hedelmät köllivät.
Kehäkukka kylväytyy itsekseen kasvimaan aluskasviksi. Ninalle se ei ole vain sievä kesäkukka, joka värittää kasvimaata pitkälle syksyyn. Hän käyttää kehäkukkaa vihanneksen tapaan niin keitoissa kuin piiraissakin.
– Annan kaiken kasvaa syksyllä niin pitkään kuin suinkin. Näin kasvimaa sitoo hiiltä mahdollisimman suuren osan vuotta. En poista alus- tai viherlannoituskasveja vaan jätän ne talveksi maan peitteeksi. Maan pieneliöstö hoitaa enimmän osan kasvustosta pois seuraavaan kevääseen mennessä.
6 × viherlannoituskasvi
1. Maa-apila
Trifolium subterraneum
Yksivuotinen apilalaji kasvaa tiiviisti ja maanmyötäisesti. Sopii aluskasviksi. Typensitoja.
2. Puna-apila
Trifolium pratense
Monivuotinen ja talvenkestävä reheväkasvuinen apila sitoo typpeä ilmasta. Se on myös monen hyönteisen ravintokasvi.
3. Alsikeapila
Trifolium hybridum
Puna-apilaa vaatimattomampi. Kestää muita apiloita paremmin hapanta maata. Monivuotinen.
4. Sikuri
Cichorium intybus
Paksu juuri muistuttaa voikukan juurta, mutta on tätä vielä syvempi. Monivuotinen laji muokkaa maata tehokkaasti.
5. Sinimailanen
Medicago sativus
Todella syvä ja laajahko juuristo kuohkeuttaa maata. Monivuotinen laji on myös typensitoja.
6. Sirppimailanen
Medicago falcata
Sukulaistaan sinimailasta varmempi viljeltävä. Monivuotinen typensitoja.
Ninan kasvimaavinkit
- Hyödynnä viljelyssä sitä, että tietyt kasvit tykkäävät kasvaa toistensa kanssa. Esimerkiksi peruna ja papu ovat hyviä kasvikumppaneita. Viljele niitä vuorovuosina samalla paikalla.
- Kokeile hügel-penkkiä. Se on iso kumpumainen viljelypenkki, johon kootaan kerroksittain eloperäisiä aineksia, kuten oksia ja haketta, kasvijätteitä ja kompostia. Penkin pinnalle lisätään joka kevät sekä tarvittaessa pitkin kesää uutta eloperäistä ainesta. Taimien istutusta varten siihen kaivetaan sopivan kokoinen potero, joka täytetään mullalla. Ravinteikkaassa penkissä viihtyvät kurpitsat ja avomaankurkut. Siinä voi kasvattaa uusia perunoitakin, koska lämpimässä kummussa niistä saa tavallista nopeammin satoa.
- Viljele monipuolisesti eri lajeja sato-, viherlannoitus- ja aluskasveina. Kesien olosuhteet vaihtelevat, mutta näin ainakin osa viljelyksistä onnistuu aina. Kaikenkirjava kasvillisuus tukee myös monimuotoisuutta.
- Tee viherlannoitusta ja aluskasveja varten omia siemensekoituksia tai käytä valmiita seoksia, joita saa nykyään melko hyvin myös harrastajille sopivan pienissä pakkauksissa. Käytä mahdollisimman erilaisia kasviryhmiä, esimerkiksi ruohoja, apiloita sekä sinappeja, rypsiä ja muita ristikukkaisia.
