
Venla tekee hienoja paperitähtiä, joissa kuvioihin ilmestyy välillä askartelijan freudilainen lipsahdus: ”Siinä voi yllättää itsensäkin”
Venla Moisalan, 38, paperitähdet syntyvät kynsisaksilla ihan tavallisesta kopiopaperista. Papereihin on syntynyt niin Star Wars -hahmoja kuin tissejäkin. Aina Venla ei hahmottele kuvioita etukäteen, vaan lähtee vain kokeilemaan. Kiire ei leikkaamiseen sovi.
Venla Moisala on leikellyt paperitähtiä siitä asti, kun oppi lapsena käyttämään saksia. Tähtien tekeminen on ensimmäinen asia, jolla Venla aloittaa jouluvalmistelut. Hän kaivaa sakset ja paperit esiin viimeistään joulukuun alussa. Näppärissä sormissa syntyy kuvioita eläimistä fantasiahahmoihin.



Miten paperitähtesi syntyvät?
Käytän tavallista A4-kopiopaperia, keittiösaksia ja Fiskarsin kynsisaksia, ihan kuten lapsena. Harrastus on siis todella ystävällinen rahapussille. Joskus haastavien kuvioiden kohdalla mietin, että olisipa leikkuualusta ja kirurginveitsi. Tulevaisuudessa haluaisin työstää suurempaa paperia, ja silloin keittiö- ja kynsisakset eivät riitä. Mutta tähän asti ne ovat ajaneet asiansa hyvin.
Saatan keittää vaikkapa kupin glögiä, laittaa joulumusiikkia soimaan ja alkaa leikellä. Joulun alla olen levittänyt harrastuksen ilosanomaa myös työpaikalla. Yhteisten aamukahvien yhteydessä olen näyttänyt työkavereille, miten erilaisia kuvioita leikataan.



Kuinka paljon sinulla jo on paperitähtiä? Missä pidät niitä?
Koko elämäni aikana olen leikannut varmasti ainakin 300–400 tähteä niin itselle, lahjaksi kuin töihinkin koristeeksi. Oman kirjahyllyn kirjojen välissä on säilössä parisenkymmentä paperitähteä.
Paperitähdet ovat hyviä joululahjoja, ja lähetän niitä usein tutuille joulukorttien mukana. Viime aikoina olen alkanut tehdä tähtiä hieman myös tilaustyönä. On ollut vaikea määritellä niille hintaa, koska oikeastaan haluaisin vain lahjoittaa niitä kaikille. Olenkin ehkä pyytänyt liian vähän.
”Tiiviisti aseteltuna paperitähdet näyttävät vähän pitsiverhoilta ja toimivat myös valoverhoina ja näköesteenä.”
Nykyään tähdissäni on muitakin teemoja kuin joulua, joten niitä voi pitää ikkunassa milloin vain. Tiiviisti aseteltuna ne näyttävät vähän pitsiverhoilta ja toimivat myös valoverhoina ja näköesteenä. Yleensä säilön paperitähdet kesäksi kirjojen väliin, jotta ne pysyvät siisteinä.
Muutimme kesällä vanhaan puutaloon Toijalaan, Akaaseen. Uuden kodin ikkunat näkyvät hyvin ohikulkijoille ja paperitähdet sopivat hienosti yli satavuotiaan talon tunnelmaan. Ihanaa, kun nyt on paljon enemmän ikkunoita ”tähditettävänä”.



Kuinka paljon suunnittelua työ vaatii?
Mietin usein, mitkä kuviot ovat symmetrisiä, miltä asiat näyttävät peilikuvana ja miten voisin muodostaa paperista tai siihen leikatuista rei’istä valoja ja varjoja.
En ole koskaan katsonut mallia muualta vaan oppinut itse tekemään kuviot. Olen piirtänyt ja maalannut koko ikäni, joten luulen, että visuaalinen ja avaruudellinen hahmotuskykyni ovat kehittyneet sitä kautta. Tärkeintä on, ettei ole kiire, sillä se syö luovuutta.
En yleensä luonnostele lyijykynällä etukäteen vaan ryhdyn paperin taittelun ja pienen tuumailun jälkeen leikkaamaan. Epäonnistumisia tapahtuu harvoin. Joskus käsi on heilahtanut ja hahmolta on katkennut pää tai jokin muu tärkeä ruumiinosa.
Kuvion voi suunnitella niin, että se on paperissa, tai sitten se muodostuu paperin aukoista. Yleensä tykkään yhdistellä molempia. Kun ulkona on pimeää, kuvio näkyy siten, että sisältä tulevassa valossa huomio kiinnittyy paperissa oleviin kuvioihin. Sitten kun ulkona onkin valoisaa ja sisällä pimeää, huomio kiinnittyy paperin rei’issä oleviin kuvioihin ja paperiosa näkyy tummana vaaleaa taivasta vasten. Näin paperista voi paljastua ihan uusia, erilaisia kuvioita.



Paperitöistäsi on tullut pienoinen someilmiö. Miten se tapahtui?
Kymmenisen vuotta sitten postasin paperitähdistä ensi kertaa kuvia. Aloin kysyä seuraajilta ennen joulua, millaisia kuvioita he haluaisivat nähdä paperitähdissä. Nykyään ihmiset jo odottavat päivää, jolloin he saavat toivoa aihetta. Toiveita tulee hetkessä yli sata, enkä millään ehdi toteuttamaan niitä kaikkia.
Aina en jaksa tehdä vaativia kuvioita. Joskus on vain kiva ottaa sakset käteen ja leikellä ilman suunnitelmia. Silloin keksin kuvioita sitä mukaan, kun leikkaan. Siinä voi yllättää itsensäkin.
Paperitähtiin on saattanut vahingossa ilmestyä esimerkiksi kasvoja tai härskejä kuvioita. Olisivatkohan ne sitten niitä paperin leikkaamisen freudilaisia lipsahduksia?