Anja, Sirpa ja Pirkko loihtivat ankeasta kerrostalotontista vehreän puutarhan: ”Tämä on tällainen mummojen puuhamaa”
Kasvien runsautta ja mutkittelevia polkuja! Ahkerat asukkaat muuttivat kerrostalotontin puutarhaksi Valkealassa. Entisellä joutomaalla kukkii nyt huikea kukkatarha.
Meidän ikkunasta näkyy tällainen taulu, Anja Pukero viittilöi ympärillään levittäytyvää huikeaa maisemaa.
Tavallisen kerrostalon piha Valkealassa on kaikkea muuta kuin tavallinen. Runsaan vehreä, tip top -kunnossa oleva kukkapuisto jatkuu pihapiiristä viereiseen metsikköön asti. Siellä mutkittelevia polkuja reunustavat kuunliljat, kurjenpolvet ja muut puolivarjossa viihtyvät perennat. Puiden runkoja pitkin kiipeilee villiviiniköynnöksiä. Vihreän seasta nousee sieltä täältä esiin liljoja, syysleimuja sekä tulisalvioiden ja ahkeraliisojen sähäkänpunaisia kukkia.
– Suosimme punaisia kukkia, koska ne nousevat niin hyvin näkyville myös varjosta. Pienet yksittäiset jutut eivät näy mihinkään näin isossa puutarhassa vaan pitää olla isoa ja komeata. Ahkeraliisat ovat juuri sopivia siihen tarkoitukseen, Sirpa Suvanto kertoo.
Vuonna 2008 samassa kerrostalossa asuvat Anja ja Sirpa sekä Pirkko Lind päättivät verhota pihalta löytyneen ruman hulevesikaivon huomaamattomaksi kasvien avulla. Sitä varten Anja rahtasi säkeittäin vuorenkilpiä vanhalta kotipaikaltaan Imatralta. Urakka tuli vauhdilla valmiiksi, ja vuorenkilvet alkoivat kasvaa niin, että rumistus jäi piiloon. Yhdessä puuhaaminen tuntui kolmikosta kuitenkin niin kivalta, että he päättivät jatkaa puutarhaa hieman laajemmallekin alueelle. Olihan muutama vuosi aikaisemmin valmistuneen talon pihalla valmiiksi vain vaivainen läntti nurmikkoa sekä koiranputkia ja vadelmia rehottavaa joutomaata.
Ensiksi naiset selvittivät tontin rajat. Avuksi hyödynnettiin lapsityövoimaa, kun Anjan silloin 9-vuotias lapsenlapsi Aino kirmasi narukerän kanssa rajapyykiltä toiselle. Anja, Sirpa ja Pirkko ovat kasvattaneet kaikki muut yksivuotiset paitsi puutarhalta haetut ahkeraliisat kevään aikana kotonaan. Heidän parvekkeilleen ei loppukeväästä muuta mahdukaan kuin taimia. Sirpa esikasvattaa myös varastossa talvettamiensa daalioiden juurakot.
Pieni projekti paisui pian täysimittaiseksi puutarhaksi, josta on tullut kesäajan rakas harrastus. Aamupäivät on varattu kotiaskareita varten, iltapäivän puolella on aika lähteä ulos puutarhaan. Ensimmäiseksi juodaan kahvit, sitten aloitetaan päivän työt. Viiden aikaan selkä sanoo, että nyt riittää.
Naisten ei tarvitse sen ihmeemmin palaveroida, mitä milloinkin tehdään. He kertovat olevansa niin samanlaisia, että puolesta sanasta tietää, mitä toinen tarkoittaa. Alkuvuosina asia oli toisin, ja joskus oli hankala ymmärtää, mistä alueesta toinen puhui.
Sekaannusten välttämiseksi kaikki puutarhan polut päätettiin nimetä. Eräs talon asukas teki jykevät kyltit, ja askartelua harrastava Sirpa kirjoitti nimet niiden pintaan polttopiirtimellään.
– Tämä on tällainen mummojen puuhamaa. On hauskaa puuhastella ja sommitella kukkia yhdessä. Joskus pitää käydä kesken kaiken kotona ja tutkia parvekkeelta, miltä suunnitelmat sieltä näyttävät. Eniten aikaa vie kuitenkin siivoaminen, kun isoista puista kertyy jatkuvasti sotkua. Tutkimme myös säännöllisesti kasveja kirvojen ja lehtokotiloiden varalta ja nypimme pois kuihtuneita kukkia. Olemme perehtyneet myös kompostin hoitoon. Kasvijätteistä tekeytynyt komposti on kasveille tarpeen, koska maa tontilla on hyvin hiekkapitoista, Anja kertoo.
Aina on tekemistä, jonka lopputulos palkitsee. Kuntokin kohoaa, sillä suuri osa 2 600 neliön puutarhasta sijaitsee luonnon supan muodostamassa jyrkässä rinteessä. Tarpeen tullen naiset jopa raaputtelevat teräsharjan kanssa sammalet ja siementaimet irti betoni- ja asfalttipinnoilta. Se on kuitenkin pientä sen rinnalla, miten he toteuttivat puutarhaa rytmittävien polkujen pinnat. Alkuun ne olivat hienoa hiekkaa, jossa oli vaikea kulkea varsinkin raskaiden kottikärryjen kanssa.
Puuhanaiset ajattelivat, että koska puutarha on koko taloyhtiön yhteinen, kaikkien asukkaiden pitäisi päästä kulkemaan siellä joko jalan, rollaattorilla tai pyörätuolilla. Samaan aikaan lähistöllä vaihdettiin pyörätielle uutta asfalttia, ja vanhoja asfaltin kappaleita lojui työmaalla isot läjät. Naiset näkivät niissä potentiaalia ja kävivät kysymässä työmiehiltä, saisiko palat ottaa puutarhaan. Kun lupa heltisi, he tulivat kottikärryjen kanssa takaisin. Sirpa ja Anja muistelevat nauraen, kuinka heidän työnsä edistymistä seurattiin ja kommentoitiin innokkaasti reitin varrella olevan baarin terassilta.
– Meistä tuli oikein nähtävyys. Kuljetimme painavia kuormia kottikärryillä kahteen pekkaan niin, että toinen työnsi ja toinen veti.
Rehkiminen kannatti, sillä yhdessä sommitellut asfaltin kappaleet istuvat kauniisti poluille. Myöhemmin he saivat asfalttimiehiltä vielä lisää kierrätysasfalttia suoraan pihaan toimitettuna.
Taloyhtiö on alusta alkaen maksanut mullat ja kevät- ja syyslannoitteet, naiset hankkivat kasvit. Itse kasvatettujen ja ostettujen taimien lisäksi he ovat saaneet valtavasti kasvilahjotuksia ihmisiltä, jotka ovat lukeneet heidän tarinansa paikallislehdestä tai pysähtyneet ihastelemaan kasvirunsautta kävelylenkillään.
Kasvinyssäköitä löytyy välillä yhä pihalta, mutta uusille kasveille on jo vaikea löytää istutuspaikkoja.
