– Väänsin rakennuttajan kanssa, että paikalle tuodaan tarpeeksi multaa, Pekka Männistö kertoo heti alkuun.

Niinpä Pekan ja hänen vaimonsa Mervi Männistön puutarhassa nurmikolle on varattu 40 sentin kasvualusta ja istutuksille jopa 80 senttiä. Kunnon multakerros säilyttää kosteuden. Siinä menestyvät lehtevät köynnökset, omenapuu, pensaat, epätodellisen tiheä nurmikko sekä kukkivat perennat ja kesäkukat.

Pihan rakenne on Pekan piirtämä jokaista neliömetriä myöten. Perustusvaiheessa hän rakensi pihan toiselle sivustalle kohopenkin, jonka hän reunusti muurikivillä. Toiselle pihapuoliskolle kuopaistiin koneella pyöreä penkki omenapuuta ja ruusuja varten. Pekka rajasi pihan kolmelta sivustalta isotuomipihlaja-aidalla.

– Halusin, että aita kasvaa ylöspäin eikä vie tilaa pienestä pihasta.

Pekka pitää pensasaidan pihan perällä noin puolentoista metrin korkuisena. Se ei yksinään riittäisi varjostamaan tärkeintä oleskelupaikkaa, lokoisaa katoskeinua. Aurinko paahtaisi armotta, elleivät säleikkövilliviinit ja viiniköynnökset suojaisi keinukeidasta. Ne kiipeävät rehevinä Pekan rakentamassa pergolassa ja taustan ristikkoaidassa.

Hyvänä kesänä ’Zilga’-tarhaojukkaviinit lykkäävät sinisiä rypäleterttuja niin, että keinuttelijan tarvitsee vain ojentaa kätensä ravinnon puoleen.

Talon terassilla paahdetta lieventävät monenlaiset kasvit. Sisäänkäynnin molemmin puolin Pekka on istuttanut timanttituijia. Hän suunnittelee taivuttavansa niiden latvat kaariportiksi, kun kasvit ovat venyneet täyteen mittaansa.

Timanttituijien takana terassia varjostaa laaja säleikkövilliviini, joka täyttää ylhäällä valokatteen alustan.

– Eikö olekin vilpoisaa, Pekka toteaa miellyttävään katveeseen jäävän ruokapöydän ääressä.

Asiaa auttaa sekin, että naapureita erottavia lautaseiniä ei ole rakennettu kattoon asti, vaan ilma pääsee kiertämään ylhäällä sivusuunnassa.

Terassille on luvassa lisää vilpoisuutta, kun yhteen terassin pylvääseen nousee jalokärhökaksikko. Terassin kulmalta sivuvarjoa heittää vielä kolmimetrinen tuoksujasmike, ja keskiosaa suojaavat uhkeat amppelit ja kaksi suurta betoniruukkua – kaikki täynnä petunioita.

Laulun sanoja muokaten Pekka lupasi Merville ruusutarhan, kun he hankkivat tätä uutta kotia puoli vuosikymmentä sitten.

– Mervi alkoi kantaa talvella saksalaisesta halpakaupasta ryhmäruusun juurakoita.

Niiden lajikemääritys on vähän viitteellinen, eivätkä Pekka tai Mervi kiinnitä asiaan sen suuremmin huomiota. Tärkeintä on komea kukinta. Sen Pekka saa aikaan rapsuttamalla hellästi haihduntaa ehkäisevää suojavahaa ja liottamalla juurakoita vuorokauden haaleassa vedessä. Sen jälkeen hän istuttaa juurakot hyvään multaan isoihin 3 litran muoviruukkuihin.

Kun yöpakkaset ovat ohi, ryhmäruusut pääsevät ulos terassille karaistumaan jo maaliskuusta alkaen.

– Nostan ne sisälle vain, jos luvassa on pakkasta.

Kun kasvukausi ja kukinta alkavat toden teolla, ruusut saavat liuoslannoituksen aina kastelun yhteydessä. Kukkaloisto jatkuu syysmyöhään. Sitten puutarhuri kumoaa ruukut ja kompostoi kesän kaunottaret! Uudet juurakot ilmestyvät taas keväällä kaupan laariin.

Omenapuun Pekka on leikannut harvaksi erityisesti ruusujen yläpuolelta, jotta ne saavat tarpeeksi valoa. Hän ohjaa ’Keltakanelin’ oksia vaakasuuntaan ja kasvamaan vähitellen kohti keinua, jolloin niistäkin syntyy varjostavaa katosta.

– Me tykkäämme tällaisesta väkisin väännetystä.

Pekka on toisen polven viherpeukalo ja biologi, joka kasvattaa kesäkukkakauneuden alusta lähtien ja edullisesti itse. Kesäkukkien siemenet venäjänkielen harrastaja hakee Viipurista.

– Yhdeksällä sentillä saa 50 grammaa siemeniä, hän kertoo ja äimistelee hintaeroa suomalaisten kauppojen pieniin siemenpusseihin.

Viipurin-matkoilta ovat peräisin petuniat, kosmoskukat, punapäivänkakkarat ja oppineidenkukat. Vain isosamettikukan siemenet ovat Jyväskylästä, koska venäläiset eivät suostuneet tuuheutumaan latvomisesta huolimatta.

Piha elää vasta viidettä kesäänsä, ja on täyteläinen ja lähes valmis.

– Nyt alkavat loppua tila ja ideat, Pekka sanoo. Vapaana on enää toiseen naapuriin rajautuva lautaseinusta. Siihen Pekka on suunnitellut rakentavansa ristikon ja kaksi laatikkoa köynnöskrasseille.

Haaveissa on vielä myös pieni lirisevä vesiaihe.

– Jokin moderni, jossa vesi valuu pintaa pitkin. Mutta ei makuuhuoneen ikkunan alle, puutarhuri vitsailee.